Miksi parturikampaajat utelevat yksityiselämästäni?

Itse jonotin reseptiasiakkaana eilen apteekissa, niin kyllä kuulin edellisen asiakkaan lääkelistan hyvinkin tarkoin, kun apteekin henkilökunta sitä kailotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mielern ohiksena pienten paikkakuntien terveyskeskukset ja apteekit. Luuletteko, että esim. HIV potilaan diagnoosi ja lääkitys pysyisi salaisuutena, jos itse ei halua kertoa? Ei varmasti, vaikka kuinka on vaitilolovelvollisuus

Kaikilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä on vaitiolovelvollisuus, ei vain lääkäreillä. Myös apteekin henkilökunnalla, hoitajilla, fysioterapeuteilla, jne. Eli älä huoli, eivät ne sen paremmin levittele naapurin HIV-infektioita kuin sinun vainoharhaisuuttasikaan kylillä.

Kyllä siellä kyylätään koneilta naapureiden, sukulaisten ja tuttujen sairaudet. Tekopyhät eivät myönnä.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän olevani tässä aika tyypillinen suomalainen mutta vihaan tällaista pakollista small talkia. Tämän vuoksi käyn parturissa vain äärimmäisessä pakossa. Nyt ajattelin että kasvatan pitkät hiukset ihan sillä että säästyy rahaa eikä tarvitse mennä siihen parturin penkkiin tunniksi tuntemaan oloani ahdistuneeksi.

Eikö kampaaja/parturi usko, jos pyydät hiljaisuutta, vai etkö kehtaa pyytää?

Ap:n kuvaama kuulustelu vaikuttaa jo sellaiselta, että ehkä kannattaa käydä kampaajalla vähän pidemmän matkan päässä, jossain isommassa kaupungissa.

Uteliaat juorukellot kirjoitti:

Ja sitten nämä parturikampaajat vielä kirjaavat nämä jutellut asiat asiakastietoihini ylös! Voi olla hyvinkin pitkä aika kulunut edellisestä käynnistäni ja silti kampaaja alkaa kyselemään niistä asioista, mitä viimeksi juteltiin!

Kerran oli kulunut jopa kaksi vuotta, niin kampaaja kysyi, että miten meillä meni se kanarianmatka, kun silloin olimme jouluksi lähdössä.... No hitto vieköön, sen jälkeen oltiin tehty jo monta muutakin ulkomaanreissua. Noloa. Ja onko edes henkilitietolsissa sallittua pitää kirjaa toisten asioista? Saman olen huomannut joskus hierojilla. Ja niin erikoinen ihminen en todellakaan ole, että juuri minun asiani painuisivat lähtemättömästi mieleen satojen asiakkaiden joukosta.

Ihan perus myyntiä. Asiakastietoihin kirjataan asioiden lisäksi nimenomaan small talk. Sillä ihmiseltä ihminen ostaa, ei firmalta. Kun muistat kysyä asiakkaan lapsen hevosharrastuksesta ja viinikelarin rakentamisesta, niin se vaan kolahtaa. Kun vielä muistissa on lapsen nimi ja se, että asiakkaan lempiviini on Sauvignon Blanc, niin voi kysyä että mitenkäs sen säilytyslämpötila nyt uudessa kellarissa toimii. Ja asiakas on yhtäkkiä kuin kaveri ja ostaa kaiken, tulee uudestaankin.

Vierailija kirjoitti:

Ne on aika huonosti koulutettuja.

Ehkä nykyään jo koulutetaan tätäkin puolta? Meinaan jos itse vastailee lähinnä vain kyllä tai ei, eivät kampaajat mielestäni enää väännä juttua väkisin. Etenkään nuoret. Toisaalta, voi olla etteivät nuoret vain keksi mistä jutella tällaisen keski-ikäisen kanssa.

Tosi tökeröä alkaa kysellä jotain lomia. "No mä oon työtön" kommentitn jälkeen kaikki älyävät vaihtaa puheenaihetta tai lopettaa jutustelun siihen. Kannattaa kokeilla.

Hohhoijaa, mammat taas värittävät tarinoitaan. 🥱

Mun piti vaihtaa kampaajaa kun se puheen ja kyselyn määrä oli ihan valtava.

Mä tykkään puhua kampaajalle kaikkea juuri siksi koska se ei tunne ihmisiä joista puhun. Erityisen mielellään puhun lemmikeistä kenelel vaan joka jaksaa kuunnella! Mutta jos asuisin pikkukylässä en kyllä kertoisi kaikkia asioitani.

Vierailija kirjoitti:

Uteliaat juorukellot kirjoitti:

Ja sitten nämä parturikampaajat vielä kirjaavat nämä jutellut asiat asiakastietoihini ylös! Voi olla hyvinkin pitkä aika kulunut edellisestä käynnistäni ja silti kampaaja alkaa kyselemään niistä asioista, mitä viimeksi juteltiin!

Kerran oli kulunut jopa kaksi vuotta, niin kampaaja kysyi, että miten meillä meni se kanarianmatka, kun silloin olimme jouluksi lähdössä.... No hitto vieköön, sen jälkeen oltiin tehty jo monta muutakin ulkomaanreissua. Noloa. Ja onko edes henkilitietolsissa sallittua pitää kirjaa toisten asioista? Saman olen huomannut joskus hierojilla. Ja niin erikoinen ihminen en todellakaan ole, että juuri minun asiani painuisivat lähtemättömästi mieleen satojen asiakkaiden joukosta.

Ihan perus myyntiä. Asiakastietoihin kirjataan asioiden lisäksi nimenomaan small talk. Sillä ihmiseltä ihminen ostaa, ei firmalta. Kun muistat kysyä asiakkaan lapsen hevosharrastuksesta ja viinikelarin rakentamisesta, niin se vaan kolahtaa. Kun vielä muistissa on lapsen nimi ja se, että asiakkaan lempiviini on Sauvignon Blanc, niin voi kysyä että mitenkäs sen säilytyslämpötila nyt uudessa kellarissa toimii. Ja asiakas on yhtäkkiä kuin kaveri ja ostaa kaiken, tulee uudestaankin.

Toimii amerikkalaisessa bisnesmaailmassa ja niihin perustuvissa markkinointioppaissa. Ei toimi suomalaisessa yhteiskunnassa palvelualalla. Ostin eilen punaisen runkoruusun ja myyjä sanoi, että ei kyllä erotu meidän kuistilla, kun talokin on punainen. En tunne koko ihmistä. Siis WTF ?

Vierailija kirjoitti:

Uteliaat juorukellot kirjoitti:

Ja sitten nämä parturikampaajat vielä kirjaavat nämä jutellut asiat asiakastietoihini ylös! Voi olla hyvinkin pitkä aika kulunut edellisestä käynnistäni ja silti kampaaja alkaa kyselemään niistä asioista, mitä viimeksi juteltiin!

Kerran oli kulunut jopa kaksi vuotta, niin kampaaja kysyi, että miten meillä meni se kanarianmatka, kun silloin olimme jouluksi lähdössä.... No hitto vieköön, sen jälkeen oltiin tehty jo monta muutakin ulkomaanreissua. Noloa. Ja onko edes henkilitietolsissa sallittua pitää kirjaa toisten asioista? Saman olen huomannut joskus hierojilla. Ja niin erikoinen ihminen en todellakaan ole, että juuri minun asiani painuisivat lähtemättömästi mieleen satojen asiakkaiden joukosta.

Ihan perus myyntiä. Asiakastietoihin kirjataan asioiden lisäksi nimenomaan small talk. Sillä ihmiseltä ihminen ostaa, ei firmalta. Kun muistat kysyä asiakkaan lapsen hevosharrastuksesta ja viinikelarin rakentamisesta, niin se vaan kolahtaa. Kun vielä muistissa on lapsen nimi ja se, että asiakkaan lempiviini on Sauvignon Blanc, niin voi kysyä että mitenkäs sen säilytyslämpötila nyt uudessa kellarissa toimii. Ja asiakas on yhtäkkiä kuin kaveri ja ostaa kaiken, tulee uudestaankin.

Ehkä jonkun kohdalla näin, mutta onkohan tehty tutkimusta, kuinka moni vaihtaa liikettä juurikin tämän asian vuoksi? Veikkaan, että suurin osa.

15 euron sijoitus hiustrimmeriin ja 5 minuuttia ihan itse pituudella 6 päälaelta ja pituudella 3 sivuilta ja kesätyyli on valmis. Niskan ajelu ja rajaus lippis päässä ilman pituuskappaletta leikkurissa.

Helppoa meille miehille.

Eikä tarvitse selostaa elämäntarinoita ja onnistuu vaikka terassilla ilman paitaa ja housuja ja puputossut jalassa ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän olevani tässä aika tyypillinen suomalainen mutta vihaan tällaista pakollista small talkia. Tämän vuoksi käyn parturissa vain äärimmäisessä pakossa. Nyt ajattelin että kasvatan pitkät hiukset ihan sillä että säästyy rahaa eikä tarvitse mennä siihen parturin penkkiin tunniksi tuntemaan oloani ahdistuneeksi.

Eikö kampaaja/parturi usko, jos pyydät hiljaisuutta, vai etkö kehtaa pyytää?

En kehtaa pyytää kun tulee olo että pahoittaa toisen mielen.

Silloin uusi kampaajani alkoi muutaman käynnin jälkeen johdatella keskustelua maailmankatsomuksellisiin aiheisiin, mm selvittää suhteeni uskontoon. Koska hän oli kuitenkin tahdikas en siitä hermostunut. Lopulta kävi selväksi että hän halusi tarjota minulle omaa uskontoaan: antoi käteen Jehovan lehtiä, "otatko lukemista, voidaan keskustella seuraavalla kerralla mitä pidit lukemastasi". En mennyt enää vaikka oli hyvä kampaaja.

Toi kyseleminen on kamalaa kun on jossain vaikeassa elämäntilanteessa. Että "juu ei ole kesä/joulu/juhannus/vappusuunnitelmia kun jäin työttömäksi kolme vuotta sitten ja sairaudet piinaa enkä varmaan ikinä tule työllistymään uudelleen ja itseasiassa mietin vain kuolemaa." :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän olevani tässä aika tyypillinen suomalainen mutta vihaan tällaista pakollista small talkia. Tämän vuoksi käyn parturissa vain äärimmäisessä pakossa. Nyt ajattelin että kasvatan pitkät hiukset ihan sillä että säästyy rahaa eikä tarvitse mennä siihen parturin penkkiin tunniksi tuntemaan oloani ahdistuneeksi.

Eikö kampaaja/parturi usko, jos pyydät hiljaisuutta, vai etkö kehtaa pyytää?

En kehtaa pyytää kun tulee olo että pahoittaa toisen mielen.

Suomalaisten helmasynti. Rohkeasti vain suu auki, jos pahoittaa tuosta mielensä, on oma häpeä. Mikä siinä onkin, että mieluummin istutaan hiljaa vaikka kuumalla kiukaalla, kuin vahingossakaan sanotaan, että voisiko toinen lopettaa puhumisen ja vetää sieltä kiukaalta pois. Ettei nyt vaan pahoiteta toisen mielitä, ja mitä sekin minusta sitten ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on ongelma jos joutuu/saa jutella muiden kanssa.

On se ongelma, jos haluaa vaan saada tukan leikattua, mutta udellaan kaikki mahdolliset yksityisasiat. Tätä ei tapahdu muuten minkään muiden palveluntuottajien kohdalla, kuin kampaajien.

Ota lehti käteen ja ala lukemaan sitä. Voit vaikka kysyä ensin, että sopiiko, että luen tässä samalla, kun leikkast?

Suomalaisten perusvika: puhutaan liian syvällisiä tuntemattomien kera.

En ole käynyt tämän vuoksi vuosiin kampaajalla. Pidän pitkähköt hiukset ja itse leikkaa otsatukan.