ADHD-diagnoosien määrä on räjähtänyt

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun on kokeillut aivan kaikki keinot ja mikään ei toimi, elämä ei suju ja oireita on ollut lapsuudesta saakka, on aika mennä tutkituttamaan asia myös aikuisena, ihan sama mitä muut tekevät.

Itse luin kaikki mahdolliset keskittymisoppaat, katsoin satoja videoita Youtubesta kuinka keskittyä ja opiskella, dopamiinipaastosin, poistin kaiken turhan puhelimestani ja ruutuaikani oli vain 1,5 tuntia päivässä (tämäkin aika meni ruutiini- ja opiskelusovelluksiin ja viestien vastaamiseen), harrastin liikuntaa, kävin kaksi vuotta terapiassa, kokeilin erilaisia ruokavalioita ja luontaishoitoja... Mikään ei auttanut merkittävästi. Julkiselle en päässyt tutkimuksiin, vaikka vuosia yritin ja lapsuuden käytöksestä oli mainintoja. Noh, sitten menin yksityiselle säätettyäni vuosia, mutta nyt on lääkitys ja maailma mullistunut. Lääkityksen saamisen jälkeen koko elämän jatkunut pakkomielteinen sokerinhimo (johon yhtään mikään ei auttanut) loppui seinään, 10 tunnin epäsäännölliset yöunet vaihtuivat säännöllisiin 8 tunnin uniin, päivisin ei enää väsytä ja jopa ne kesken päivää tulleet uupumuskohtaukset (jolloin saatoin nukahtaa kirjainmellisesti pystyyn) hävisivät, pystyn ajattelemaan selkeästi  ja oppimaan uusia asioita, virheet ovat vähentyneet, työmuisti toimii, pystyn puhumaan ilman että sanat menevät jatkuvasti sekaisin jne jne. Toki lääkkeet eivät ole oikotie onneen, ovat kalliita, on sivuoireita, on tunteiden latistumista, ja lääkkeettöminä päivinä vanha meno jatkuu. Mutta lääkkeiden avulla musta on tullut aivan superihminen, sillä olen opetellut valtavasti selviytymismekanismeja ja toimintakeinoja, ja nyt yhdessä lääkkeen kanssa pystyn tekemään mitä vain haluan. Ilman lääkettä en vain saanut tehtyä, vaikka kiljuin ja pahimmillaan löin ja hakkasin itseäni turhautumisesta kun keho ja mieli eivät totelleet. Ihana tunne, kun oikeasti keho tottelee käskyjä aivoilta, ja aivot tottelevat käskyä vaikka lukea jotain (ennen teksti vain muuttui muussiksi vaikka kuinka pakotti lukemaan samaa lausetta uudelleen ja uudelleen, ja ajatukset harhailivat muualle vaikka kuinka pakotti itseään), ja oikeastaan kaikki on vain enää tahdonvoimasta kiinni.

Joten menkää ehdottomasti tutkimuksiin, jos mikään ei auta ja vaikeudet jatkuneet ihan lapsuudesta asti. Julkisille ei pääse kuin harvat onnekkaat, mutta väitän, että yksityiselle meno on sen arvoista. Sitä diagnoosia ei muuten saa helpolla yksityiselläkään, voin sen sanoa, se kallis hinta johtuu ihan siitä, että tapaamisia on ja asiaa tutkitaan kunnolla. Ennen saattoi saada helpolla, nykyisin on aivan eri meno.

Mulle tapahtui sama muutos, kun aloitin mielialalääkkeen.

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko ihan siitä, että ylipäänsä lääketiede kehittyy? Joku voisi väittää, että syöpien määrä on levinneet käsiin, vaikka enemmänkin kyse on siitä, että ne tunnistetaan paremmin. Onhan se toki kiva yrittää syyttää nykyvanhempia ties mistä, mutta on korkea aika hyväksyä, ettei kaikki ominaisuudet johdu selkäsaunan puutteesta tai kelvottomista vanhemmista.

Enpä usko että oli. Olisihan nämä lapset tavalla tai toisella näkyneet esim koulussa. Häiriökäyttäytymistä, väkivaltaisuutta yms. Villejä ja levottomia lapsia on aina ollut (kuten olin itsekin) mutta tuskin adhd olisi talttunut jälki-istunnolla tai kurinpidolla kuten omassa lapsuudessa. MBDstä puhuttiin 70 luvun lopussa/80 luvun alussa mutta ne oli äärimmäisiä tapauksia.

Kuitenkin vanhemmuus 60-70 luvuilla oli monella tapaa haasteellisempaa, vanhemmilla ja isovanhemmilla vielä sodan arpia, oli köyhyyttä, hyvin vaatimattomat lähtökohdat, heikko ravinto jne.