Syyttääkö joku oikeasti lapsiaan näiden käytöksestä

lasten täytyy heidän valtaansa alistua ja sillä hyvä. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Tai sitten perheestä ulos.

Ja sitten, kun lapset kasvavat aikuisiksi, he eivät halua olla missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Tai lievemmässä tapauksessa ovta vaan katkeria lapsuudestaan, mutta eivät koskaan kykene luomaan tasapainoista suhdetta omiin vanhempiinsa. Mitä kukakin sitten haluaa tulevaisuudeltaan...



ap

Mistä sinä sitten syytät lapsiasi?



ap

Tehdä herkkuruokia ilman tiskejä ja siivouksia. Tuoda kaupasta herkkuja ilman vihanneksia, pukea prinsessavaatteet päälle ja riisua ne. Valvoa yökaudet ja siivota, koska ei kuulu heille.



Ei, kyllä meillä vaan pitää olla HELVETIN tiukkana juuri tällä hetkellä. Kolme ERITTÄIN persoonallista, kovapäistä ja haasteellista lasta. Tätä en ota syykseni, tai sitten vien kaikki sijoitukseen ja menen Hesperiaan.

Miten nuo asiat minun kommenttiini liittyivät? En minä puhunut periksi antamisesta vaan lasten syyttämisestä. Jos lapsi vaikka kiukkuaa kaikki päivät, lapsi on mahdoton, hän kiusaa vanhempiaan, on luonteeltaan täysin käsittämätön, kiittämätön tai mitä ikinä. Oletetaan, että se lapsi rangaistusten avulla muuttuisi joksikin toiseksi. Kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, miten itse vanhempana voisin muuttaa käytöstäni niin, että lapseni kokisi olonsa paremmaksi. Ei se tarkoita mitään herkkujen syöttämistä vaan lapsen ymmärtämistä ja hänen luonteensa arvostamista.



ap

Logiikallasi karkkihyllyllä ensimmäistä kertaa tappelavan uhmaikäisen käytös johtuu vanhemmista. Minulla on uutisia: on lapsia, jotak aloittavat karkkihyllyllä kiljumisen ja niitä, joita eivät koskaan edes yritä. Sillä on tekemistä paljon muunkin kuin vanhempien käytöksen kanssa.



Ympäristö on vain osa pakettia. Paljon on kiinni mm. lapsen tempperamentista, joka on synnynnäistä. Kasvatuksen lopputulos riippuu näistä kaikista tekijöistä yhteensä. Toisilla vanhemmilla on alunperinkin enemmän työsarkaa kuin toisilla.

Lapsen kuuluu elää uhmat ja muut läpi, mutta ei sitä lasta saa siitä syyllistää. Väännänkö rautalangasta?

Jos meinaat, että olen hiljaa ja ' tarkistan omaa käytöstäni' niin joo, mielummin ' syytän' lasta:D Ei tarvitse syytellä, osoitan, että hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää.

Jostain syystä hän olettaa, että huutamalla karkkihyllyn vieressä, hän saa karkkia. Vai onko hän vain ilkeä sinua kohtaan?



ap

eli saada sitä namukkaa



vai onko elämälle vierasta, että lapsi ensin pyytää nätisti ja jos ei saa, niin karjuu kuin leijona



vai ratkaiseeko joku täällä tilanteen niin, että kauniisti pyytämällä saa aina kaiken...

Tosi kiva että kasvatus kunniaan, mutta annetaan lasten olla lapsia. Miten ne muuten oppis, kuin yrittämällä. Ja syyttääkö, no ketä sitte? Näyttäkää mulle vanhempi jonka lapsi ei koskaan tee mitään väärin eikä karju karkkihyllyllä niin minä näytän teille tukahdetun aikuisen.

Lapsesi on ihan tavallinen lapsi, ei hän ole mitenkään paha tai tee pahaa, jos hän huutaa karkkihyllyllä. Sinun avullasi hän on tähän maailmaan tutustunut. Sinä olet lapsellesi opettanut miten käyttäytyä. Sinun pitäisi tietää miksi lapsesi huutaa karkkihyllyllä ja toimia jatkossa niin, että välikohtaukset jäisivät pois.

mä en ainakaan oleta että meidän 3-vee keskustelisi kanssani maltillisesti siitä, etten aijo ostaa hänelle ainuttakaan karkkia, ei mua haittaa huuto, mitäs siitä, saahan sitä tunteensa ilmaista

Toiset lapset yrittävät huutaa karkkihyllyllä monta vuotta, toiset eivät ikinä kokeile ensimäistä kertaakaan! Lapset ovat luonteeltaan ja tempperamentiltaan erilaisia. Vaikka lapsi ei ikinä olisi saanut huutamalla mitään periksi, toiset lapset yrittävät sitä alunperinkin ponnekkaammin kuin toiset. Vanhemmilla on siis jo lähtökohdiltaankin täysin erilaisia lapsia kasvatettavanaan. Vai miten selität sen, että saman perheen lapsista yksi voi roikkua heti taaperoiässä karkkihyllyssä, toinen ei koskaan kokeilekaan.



Kokonaan eri asia on, miten vanhemmat sitten tukevat tai pyrkivät pois tästä käyttäytymisestä.

Mä teen ostokset " rauhassa" ja kannan välillä rääkyvää ipanaa kainalossa eteenpäin kaupassa. Välillä kehotan sitä olemaan hiljaa ja sanon että ei sitä jäätelöä tmv. nyt osteta, mutta ei se tajua lopettaa ei...

Joskus kauppareissut menee tosi hyvin! Ostetaan mitä pitää ja jos sanon ei kun kantaa mulle jotain ylimääräistä niin vie sen kiltisti takaisin.



Ja mulle ei ole tullut kertaakaan mieleen katsoa itseäni peiliin ja syyttää itseäni? siitä että ipana saa milloin mistäkin raivareita!



Mulla on kolme lasta ja ne ei tottele mua aina tuosta vain eikä niiden mielestäni pidäkkään vaikka se raivostuttavaa onkin.

Mä haluan että niistä kasvaa vahvoja ihmisiä jotka ajattelevat omaa etuaan muita silti vahingoittamatta. Ja mä en halua että ne pelkää mua ja siksi aina tottelevat vaan mullekkin saa sanoa vastaan ja mulle saa kiukutella vaikka se raivostuttavaa onkin. Näin uskon että ne kunnioittaa mua aikuisenakin.



Tärkeissä asioissa mä (ja isä myös) määrään, mutta se ei tarkoita etteikö ne vähän väliä saisi taistella rajoja vastaan -niin terveen lapsen kuuluu tehdä.



Enemmin mä siis syyttäisin itseäni jos lapseni mukisematta aina käyttäytyisivät niinkuin pitää. Ihmettelisin että miten olen onnistunut tukahduttamaan ne niin...

Miksi juutuit siihen karkkihyllyyn? Se nyt on ihan sama, mistä asiasta on kyse. Eikä tässä ole oleellista, onko syy vanhemmissa, tarhatädissä vai kuun asennossa. Pointtini oli se, ettei se ole lapsen vika, ei häntä pidä syyllistää tekemisistään. Tottakai pitää ohjata oikeanlaiseen käytökseen.



ap

Mä nimittäin väitän että lapsen huono käytös EI ole aina vanhempien vika.



Ei lapset ole mitään muovailuvahaa mistä vanhemmat ja ympäristö muovaavat omanlaisensa vaan sillä on jo kohdussa oma temperamenttinsä ja " itsensä" mikä sitten kehittyy, mutta ei siihen " pohjaan" voi 100 % vaikuttaa kukaan eikä mikään.

edes ajatelut vastausten olevan jonkun toisen. Tyyli on ilmeisesti niin sama.



Mikset vastaa pohdintoihin mitenkään? Oletko siis sitä meiltä, että lapset ovat tyhjä taulu syntyessään ja vanhemmat voivat muokata heille luonteenpiirteet ja kaikki? Miten vastaat aiempaan kysymykseeni saman perheen erilaisista lapsista?



En ole juuttunut karkkihyllyyn yhtään sen enempää kuin uhmaikäiseni, käytän sitä hyvänä esimerkkinä osoittaakseni, että väitteesi on väärä.

Vierailija:

Miksi juutuit siihen karkkihyllyyn? Se nyt on ihan sama, mistä asiasta on kyse. Eikä tässä ole oleellista, onko syy vanhemmissa, tarhatädissä vai kuun asennossa. Pointtini oli se, ettei se ole lapsen vika, ei häntä pidä syyllistää tekemisistään. Tottakai pitää ohjata oikeanlaiseen käytökseen.

ap

Niitä lapsia ei nimenomaan saa yrittää muuttaa mihinkään. Eikä syyttää siitä, kuinka vaikeita, kiittämättömiä tai mitä milloinkin olisivat. Lasta pitää juuri ymmärtää sellaisena kuin hän on ja selvittää käytöksen syy. Eivät lapset ole mahdottomia.