Onko muita, jotka eivät uskalla muuttaa yhteen tai mennä naimisiin parisuhteiden epävakaisuuden takia?
Jos ja kun ero tulee, pääsee ex:stä päivässä eroon eikä jälkeenpäin tarvitse selvitellä mitään raha-asioita ja oma asunto säilyy itsellä.
Kommentit (27)
En halua edes parisuhteeseen, kun ei ne kestä. Ongelmia vaan kaivaa itselleen seurustelemalla.
Eipä oikeastaan. Vanhempieni parisuhde on kestänyt jo yli 30 vuotta ja appivanhempien samoin, miksi minun parisuhteeni ei kestäisi? En ole ottanut ennenkään muista mallia siihen miten olla ja puhua ja vielä vähemmän miesystäväni tekee niin. Olemme onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
En halua edes parisuhteeseen, kun ei ne kestä. Ongelmia vaan kaivaa itselleen seurustelemalla.
Eli sinulla ei ole kysyntää ollenkaan, eikä edes ystäviä. Voit sanoa sen syyksi ihan suoraan, turha sinuun on kehitellä mitään muita syitä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan. Vanhempieni parisuhde on kestänyt jo yli 30 vuotta ja appivanhempien samoin, miksi minun parisuhteeni ei kestäisi? En ole ottanut ennenkään muista mallia siihen miten olla ja puhua ja vielä vähemmän miesystäväni tekee niin. Olemme onnellisia.
Ennen parisuhteet kesti yleensä koko eliniän, mutta ei kestä enää.
Nykyään jompikumpi löytää työpaikalta tai jostain harrastuksen kautta jonkun johon ihastui, pettää kumppaniaan ja se oli sitten siinä. Taas. Ei nykyihminen ole eliniäksi pariutuja. Kun aina voi tulla seksikkäämpi uusi tyyppi vastaan. Kuka jäisi vanhaan suhteeseen, jossa pierräänkin estoitta?
Uskallan, ja johtunee siitä, että en lähtökohtaisestikaan ajattele "jos ja KUN ero tulee". Olen päättänyt olla tässä suhteessa loppuelämäni. Eihän se tietenkään mikään tae silti ole mutta väittäisin, että näistä lähtökohdista rima erolle on aika paljon korkeammalla.
Mutta ymmärrän pointin enkä minäkään uskaltaisi, jos ajattelisin kyseisestä suhteesta, että se ero jossain kohtaa varmaan kuitenkin tulee.
Jos parisuhde on epävakaa niin ei tietenkään muuteta yhteen silloin toisen kanssa. Pikemminkin tuossa tilanteessa mietitään, että olisiko fiksumpaa lähteä koko suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan. Vanhempieni parisuhde on kestänyt jo yli 30 vuotta ja appivanhempien samoin, miksi minun parisuhteeni ei kestäisi? En ole ottanut ennenkään muista mallia siihen miten olla ja puhua ja vielä vähemmän miesystäväni tekee niin. Olemme onnellisia.
Ennen parisuhteet kesti yleensä koko eliniän, mutta ei kestä enää.
Mulla on kauhee suru näitten entisaikojen vaimojen takia. Elämä on mennyt miestä ja lapsia passatessa. Ittellä tädit molemmista suvuista ja äiti tietenkin. Ei mee suunnilleen päivääkään ettei kävis myötätunto heitä muistellessa. Toivois kaikille naisille vapautta muuhun ku passaamiseen ja miesten palvelemiseen.
Parisuhteeni onkestänyt nyt 25 vuotta ja emme ole eroamassa. Olemme viisikymppisiä ja lapsemme ovat jo aikuisia. Vanhempani ovat olleet yhdessä pian 75 vuotta ja hyvin se näyttää heilläkin menevän. Emmekä ole ainoat, vaan tiedän todella paljon samanlaisia.
Tosin jos puoliso ei ole enää paras ystävä, niin miksi sitä jäisi yhteen? Ei ero ole mielestäni mikään huono asia ja jos esimerkiksi minun ja mieheni väliin tulisi jotain isoja ongelmia, niin sanoisin, että kiitos kaikesta ja oikein hyvää tulevaa elämää! Ihan sama se olisi, jos mieheni kuolisi. Aikamme yhdessä olisi ollut upeaa, mutta emme voi mitenkään taata, että sitä onnea kestää siihen saakka kunnes me molemmat olemme yhdeksänkymppisiä.
Elän nyt, ei sitten joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan. Vanhempieni parisuhde on kestänyt jo yli 30 vuotta ja appivanhempien samoin, miksi minun parisuhteeni ei kestäisi? En ole ottanut ennenkään muista mallia siihen miten olla ja puhua ja vielä vähemmän miesystäväni tekee niin. Olemme onnellisia.
Ennen parisuhteet kesti yleensä koko eliniän, mutta ei kestä enää.
Mulla on kauhee suru näitten entisaikojen vaimojen takia. Elämä on mennyt miestä ja lapsia passatessa. Ittellä tädit molemmista suvuista ja äiti tietenkin. Ei mee suunnilleen päivääkään ettei kävis myötätunto heitä muistellessa. Toivois kaikille naisille vapautta muuhun ku passaamiseen ja miesten palvelemiseen.
No höpöhöpö, jokainen valitsee elämänsä suunnan ja onneksi harva on samanlaisia pillittäjiä kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhde on epävakaa niin ei tietenkään muuteta yhteen silloin toisen kanssa. Pikemminkin tuossa tilanteessa mietitään, että olisiko fiksumpaa lähteä koko suhteesta.
Suurin osa ihmisistä on nykyään epävakaita ja vaikka aluksi kaikki vaikuttataisi hyvältä parisuhteessa, niin yleensä jompi kumpi yhtäkkiä saa päähänsä elää vain itselleen ja erota.
Mä en edes koe tarvetta muuttaa yhteen, kun en aio edes lapsia hankkia. Sekin olisi hankalaa, kun pitäisi oma omistusasunto laittaa vuokralle tai myydä ja sitten siirtää tavarat uuteen asuntoon ja sitten jos haluaa muuttaa pois, niin siinä joutuu kuitenkin maksamaan 1kk irtisanomisajan vuokran.
Vaikee uskoo että tänne kirjoittelevilla olisi jotain vuosikymmeniä kestäneitä parisuhteita. Esm nyt sunnuntai iltapäivä? Ei kai täällä oo kukaan tähän aikaan jos olisi parempaa tekemistä? Kaikista vähiten nää jotka kehuu hyvää perhe-elämää, 20-30 vuotta. Herätkää!
Joo! Exä ei suostunut puhumaan erosta, ei eroamaan, eikä lähtemään minun vuokraamasta asunnosta. Minun piti muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan. Vanhempieni parisuhde on kestänyt jo yli 30 vuotta ja appivanhempien samoin, miksi minun parisuhteeni ei kestäisi? En ole ottanut ennenkään muista mallia siihen miten olla ja puhua ja vielä vähemmän miesystäväni tekee niin. Olemme onnellisia.
Ennen parisuhteet kesti yleensä koko eliniän, mutta ei kestä enää.
Mulla on kauhee suru näitten entisaikojen vaimojen takia. Elämä on mennyt miestä ja lapsia passatessa. Ittellä tädit molemmista suvuista ja äiti tietenkin. Ei mee suunnilleen päivääkään ettei kävis myötätunto heitä muistellessa. Toivois kaikille naisille vapautta muuhun ku passaamiseen ja miesten palvelemiseen.
Sinä et vain tiedä millaista on olla naisellinen nainen. Ennen oli naisellisia naisia ja miehekkäitä miehiä. Silloin parisuhde pysyy kasassa kuin itsestään ja molemmat ovat onnellisia. Nykyisin ei enää ole heitä ja siksi eroja on niin paljon.
Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Minusta on tosi ihanaa, että molemmilla on omat asuntonsa ja sitten voidaan tapailla. Oma tupa, oma lupa. En vaan pystyisi sopeutumaan siihen, että asuisin jonkun kanssa. Kokeiltu on sitäkin.