Mies kertoi kipeästä elämäntilanteestani kaverilleen ilman lupaa

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Et sanoisi noin jos ap olisi mies joka kiroaa miten vaimo juoruaa miehen asiat ympäri kyliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

Kyse on vertaistuesta. Älä kerro puolisollesi mitään sellaista, mitä et itse halua jakaa. Muista, että puolisokin on ihminen, jolla on tarve purkaa tuntojaan.

Kumppaniin pitää voida luottaa. Jos kumppani juoruileen eteenpäin asioistani, joista olen kieltänyt puhumasta, ainoa vaihtoehto on ero.

Ei kukaan viitsi olla parisuhteessa, jossa voi puhua vaan päivän säästä ja maidonhinnasta, jos ei halua henkilökohtaisia asioitaan kaikkien tietoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

Kyse on vertaistuesta. Älä kerro puolisollesi mitään sellaista, mitä et itse halua jakaa. Muista, että puolisokin on ihminen, jolla on tarve purkaa tuntojaan.

Miksi olisin sellaisen puoliso, jolla olisi voittamaton tarve jakaa minun yksityisimpiä asioitani ympäri ämpäri?

Onko se ympäri ämpäri kerrottua, jos yhdelle kaverilleen asiasta kertoo ja tarvitsee tukea? 

Veikkaan että yleisempää on toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

On ok puhua ystävän kanssa ja onneksi miehellä on ystävä. Vai haluaako ap maksaa miehelle sen ammattilaisen, jonka luokse tämä menee juttelemaan?

Jos ap on asiasta vihainen, niin hän voi oikein hyvin erota ja elää ypöyksin. Se olisi varmasti kaikille hyvä vaihtoehto.

Ei ole ok juoruilla kumppaninsa asioita ystävilleen ilman lupaa.

Välillä sitä tarvitsee vertaistukea kumppanin ongelmien takia. Minäkin tarvitsen sitä tukea enkä aina voi olla tukemassa. Kaverille vaan kerron. 

Ja hän vain seuraavalle kaverille.

No sillä ei ole mitään väliä enää, sillä yleensäkään en ole ollut koskaan sulkeutunut ihminen.

Perheelläni ja esimerkiksi lapsellani on ollut ongelmia ja olen kertonut asiasta aika avoimesti. Kun olen kertonut asiasta, olen saanut lukuisia avautumisia samankaltaisista asioista ja sitä kautta erittäin hyödyllistä vertaistukea, jota en olisi saanut välttämättä koskaan keneltäkään ammattilaiselta. Itse asiassa joskus tuntuu, että ammattilaiset eivät tiedä mistään mitään ja jos tietävät, niin he eivät viitsi kertoa, vaan panttaavat tiedot itsellään. Nyt ongelma lapsen kanssa on ohi lopullisesti ja meidän elämä on onnellista.

Jatkan samalla tavalla toimimista tästä eteenpäinkin enkä ole jatkossakaan mikään simpukka.

Minulla oli työkaveri joka oli myös avoin ja valoisa luonne. Selitti juurta jaksaen töissä lapsensa asiat. Nauroi iloisesti miten hänellä tulee välillä riitaa lapsensa kanssa kun tämä ei haluaisi että lapsen asiat kerrotaan muille. Poika oli tosi sulkeutunut ja ujo, säälin häntä niin kovasti. Tuo työkaverini oli täysi typerys joissakin asioissa. Ulospäinsuuntautunut ihminen ei ymmärrä niitä jotka tarvitsevat yksityisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

Kyse on vertaistuesta. Älä kerro puolisollesi mitään sellaista, mitä et itse halua jakaa. Muista, että puolisokin on ihminen, jolla on tarve purkaa tuntojaan.

Miksi olisin sellaisen puoliso, jolla olisi voittamaton tarve jakaa minun yksityisimpiä asioitani ympäri ämpäri?

Onko se ympäri ämpäri kerrottua, jos yhdelle kaverilleen asiasta kertoo ja tarvitsee tukea? 

Kaveri kertoo vaimolleen, joka kertoo sen siskolleen, joka kertoo sen työkaverilleen, joka kertoo sen ihan kenelle tahansa, kuka tulee vastaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni törppö lörpöttelijä löytää toisensa. Voivat sitten kilpaa juoruilla toistensa asioita eteenpäin

Vierailija kirjoitti:

Ap on todella raskas ja hysteerinen. Ihmisillä on ihan normaali tarve jakaa asioita ja tunteita. Saisiko edes väkivaltaa kokenut puhua siitä muille ap:n mukaan? Ongelmia ratkotaan pitkälti puhumalla ja toimimalla. On vanhan ajan tunnuslause, että kotiasioista ei puhuta. Silloin paineet voivat ryöpsähtää voimalla ja ikävin seurauksin. Avoimuus ja jakaminen helpottavat vaikeuksissa ja saa uusia näkökulmia.

Esimerkki siitä, miksi kannattaa tarkoin katsoa, kenelle jakaa yksityisimpiä asioitaan.

Kirjoittaja tekee pitkälle vietyjä päätelmiä aloittajan luonteesta muutaman palstarepliikin perusteella.

Mitä ovat nuo "uudet näkökulmat"? - Tervetulleita neuvoja ja elämänohjeita sairaalle ja hänen läheisilleen muutoinkin raskaassa elämäntilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Minä en juonut, vaan olin kotona. Mies oli kaverinsa kanssa viihteellä.

Kyseessä on mun terveydellinen ongelma ja sairaalareissut. Sairaus on fyysinen, mutta kyllä viimeiset 2,5v on ollut sen takia henkisestikin raskasta aikaa. Mielialalääkkeitä ei ole.

Mies kertoi kaverilleen, koska tämän uudella vaimolla (jota en edes tunne) on myös terveysongelmia. Hän halusi kuulemma olla lojaali kaverilleen kertomalla vastavuoroisesti minun sairaudesta. Ei vain voinut ajatella miltä musta tuntuu, olisi ensin keskustellut kanssani että kerrotaanko vastavuoroisesti mun sairaudesta heille vai ei.

Juu, en ole sinut sairauteni kanssani ja mulla on sen kanssa akuutti kriisi. En jotenkin yhtään olisi jaksanut sekottaa tähän uusia ihmisiä.

Meillä on miehen kanssa yhteinen lapsi, muuten kyllä lähtisin jo suhteesta.

Ap

Minulla oli juuri tuollainen hölösuu mies. Hänen koko kaveripiirissä tiesi alusta lähtien kaikki asiani. Minulle tämä selvisi vasta vuosien päästä. Kun hän jäi kiinni kerrottuaan minun fyysisestä sairaudesta, vaadin häntä tilille ja muistutin, ettei toisen sairaustietoja saa kertoa muille. Oli kait tyhmä, kun luotin 17 vuoden avioliiton aikana häneen. Olin sairaudesta aivan hajalla, koska se muutti koko elämäni ja esti työllistymisen.

Hän totesi vaan, että mites aiot estää häntä kertomasta?! Sanoin sen olevan laitonta ja vastaus oli röhönauru. Tottakai syyllistin itseäni, miksen nähnyt mitään varoitusmerkkejä? Hän jäi myös kiinni päivittäisestä uhkapelaamisesta, joten siihen nuo vastaukset ovat linjassa. Aina haluaa ottaa riskejä ja saa kiksejä siitä. Raha-asiat eli laskut ja velat hän hoiti moitteetta ja tienasi hyvin, joten en edes voinut tietää, että iso osa palkasta menee Kasinolle ja muihin peleihin.

Hän aina innoissaan kertoi ostaneensa jotain osakkeita ja oli varma, että nyt rikastutaan. Sitten niiden arvo laski ja rahat suli sinne. Sekin oli uhkapelaamista, josta koskaan ei tullut eikä ole eromme jälkeenkään tullut voittoja.

Kovia riitoja oli ja aina lupasi lopettaa, kunnes jäi kiinni uudelleen ja uudelleen. Nykyään hän on uusissa naimisissa ja aina tavatessamme hänen puhelin piippaa säännöllisin väliajoin ja pitää jotain peliä pelata ihan vähän vaan.. Kasinolle menee kerralla tuhansia euroja ja mikä hulluinta, hänen periaatteensa on aina pelata voitot pois. Kysyin, mikä järki tuossa on? No, kun olin päättänyt pelata tietyn summan Kasinolla niin sitten voittokin pitää hassata.

Uhkasi kerran kertoa hänen vaimolleen tuosta touhusta ja hän aneli ja määräsi, etten missään nimessä saa kertoa. No en kerro, kiinni jää jossain vaiheessa.

Olemme hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä, koska emme kuitenkaan halua heittää roskiin ja unohtaa toisiamme siis ystävinä. Lämpimiä tunteita ei ole eikä ainakaan minulle tule. Sen olen tehnyt selväksi.

Eromme jälkeen pikkuhiljaa olen saanut nähdä koko raadollisen puolen peliriippuvaisen elämästä, mistä minulla ei ollut mitään tietoa tai kokemusta. Olen myös ymmärtänyt, miten kavereille juoruaminen salaa liittyy pelaamisen jännitykseen tai siis kiinni jäämiseen. Koko elämä on riskien ottoa ja katumista ja itsesyytöksiä, jotka unohtuvat pelatessa, kun on niiiiin jännää.

Kerroin tämän, koska yksi epäluotettava asia voi tuoda muitakin yllätyksiä. Se on todella raskas lasti kantaa oman sairauden ohella ja kestää aikaa ja rohkeutta irtautua ihmisestä, jota rakasti ja josta tuli taloudellisesti riippuvaiseksi. Silloin ei nimittäin aviossa oleva ei saanut työttömyyskorvausta killinkiäkään eikä muitakaan tukia. Yksin asuva sai muistaakseni jotain 300€. Asumistuesta ja muista ei minulla ollut kokemusta, joten en osannut kysyäkään niiden perään. Puolison piti kustantaa kaikki. Ei silloin edes kysytty, miten pärjäätte taloudellisesti. Oli vain pärjättävä. Sain sitten vuosien päästä töitä, kun sairautta oli hoidettu hyvään tasapainoon.

Kaikkea hyvää Ap:lle ja aikaa myöten pikkuhiljaa sitä vaan joutuu hyväksymään uuden kipeän tilanteen, koska vaihtoehtoja ei ole. Siitä lähtee voimia etsiä kuntoutumismahdollisuuksia ja sisua pärjätä. Puolisosi epäreiluus tuli todella pahaan aikaan aivan kuin minulle. Se vie todella pohjalle kaikin puolin. Ero ei ole ensimmäinen vaihtoehto, vaan hoida itseäsi ja lastasi, jolla on isä ja äiti kotona huolehtimassa aarteestanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

Kyse on vertaistuesta. Älä kerro puolisollesi mitään sellaista, mitä et itse halua jakaa. Muista, että puolisokin on ihminen, jolla on tarve purkaa tuntojaan.

Miksi olisin sellaisen puoliso, jolla olisi voittamaton tarve jakaa minun yksityisimpiä asioitani ympäri ämpäri?

Onko se ympäri ämpäri kerrottua, jos yhdelle kaverilleen asiasta kertoo ja tarvitsee tukea? 

Kaveri kertoo vaimolleen, joka kertoo sen siskolleen, joka kertoo sen työkaverilleen, joka kertoo sen ihan kenelle tahansa, kuka tulee vastaan.

Ei se noin mene, Jos kaveri kertoo jotain asiaa, niin en minä siitä enää kerro eteenpäin.  Ymmärrän tosi hyvin, jos kotona on raskasta ja puoliso valittaa ihan kaikista asioista, joten välillä pitää myös kaverille uskoutua. 

Ei kai nyt vaan ole sellainen tilanne että valehdellaan esim. jonkun miehen tai vaihtoehtoisesti naisen kertoneen jotain puolisostaan ja ihmiset ottavat sen todesta vaikka kertojana on tuo miehen tai naisen kaveri ja asiat ovat osaksi totta, osaksi tarua, mutta koska heillä yhteys ja asiat valehdellaan ja väärennetään ei kukaan tajua valetta. Tai fiksuimmat alkaa tajuamaan ja huomaa kun asioissa on jotain mätää eli kaikki ei nyt stemmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

Kyse on vertaistuesta. Älä kerro puolisollesi mitään sellaista, mitä et itse halua jakaa. Muista, että puolisokin on ihminen, jolla on tarve purkaa tuntojaan.

Miksi olisin sellaisen puoliso, jolla olisi voittamaton tarve jakaa minun yksityisimpiä asioitani ympäri ämpäri?

Onko se ympäri ämpäri kerrottua, jos yhdelle kaverilleen asiasta kertoo ja tarvitsee tukea? 

Kaveri kertoo vaimolleen, joka kertoo sen siskolleen, joka kertoo sen työkaverilleen, joka kertoo sen ihan kenelle tahansa, kuka tulee vastaan.

Hyvä kaveri ei kerro näitä juttuja eteenpäin. Jos sinä kerrot, niin sitten sinä et ole hyvä kaveri. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö miehen sitten vain kärsiä ja miettiä yksinään asioita? Eikö hänellä saa jutella ystävän kanssa edes mitään asioita, jotka kuuluvat hänen elämäänsä paljon? Mitä hän ssaisi jutella ystävänsä kanssa, minkälaisiin aiheisiin annat lupasi? Vai onko kyse jopa siitä, että miehellä ei saisi olla ystäviä ja hänen pitäisi olla ainoastaan sinun kanssasi?

Ystävät ovat juuri sitä varten, että heillä voi jutella, jos on huolia. Tämä sinun asiasi on miehellekin iso asia ja vaikuttaa hänen elämäänsä paljon.

Kyllä miehellä pitää olla älliä ettei juorua kavereille vaimon asioista. Järki hoi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

Kyse on vertaistuesta. Älä kerro puolisollesi mitään sellaista, mitä et itse halua jakaa. Muista, että puolisokin on ihminen, jolla on tarve purkaa tuntojaan.

Miksi olisin sellaisen puoliso, jolla olisi voittamaton tarve jakaa minun yksityisimpiä asioitani ympäri ämpäri?

Onko se ympäri ämpäri kerrottua, jos yhdelle kaverilleen asiasta kertoo ja tarvitsee tukea? 

Kaveri kertoo vaimolleen, joka kertoo sen siskolleen, joka kertoo sen työkaverilleen, joka kertoo sen ihan kenelle tahansa, kuka tulee vastaan.

Hyvä kaveri ei kerro näitä juttuja eteenpäin. Jos sinä kerrot, niin sitten sinä et ole hyvä kaveri. 

Sama pätee hyvään puolisoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on todella raskas ja hysteerinen. Ihmisillä on ihan normaali tarve jakaa asioita ja tunteita. Saisiko edes väkivaltaa kokenut puhua siitä muille ap:n mukaan? Ongelmia ratkotaan pitkälti puhumalla ja toimimalla. On vanhan ajan tunnuslause, että kotiasioista ei puhuta. Silloin paineet voivat ryöpsähtää voimalla ja ikävin seurauksin. Avoimuus ja jakaminen helpottavat vaikeuksissa ja saa uusia näkökulmia.

Toisen terveysasioita ei saa juoruta ulkopuolisille ilman sen sairastuneen lupaa.

Ei se ole juoruamista vaan tarve jakaa omaa tilannettaan. Ei ole helppoa elää sairaan kanssa, koska totta kai se vaikuttaa myös läheiseen. 

Toivottavasti et ole hoitoalalla.

"Muista huolehtia itsestäsi. Pyri tekemään asioita, joista olet ennenkin saanut voimia, ja tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa viihdyt. Läheisen rinnalla kulkeminen on helpompaa, jos käsittelet tilannetta ammattilaisen tai toisen samaa kokeneen ihmisen kanssa."

https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/laheisen-sairastuminen/

Terveydenhuolto opastaa näin. Itsehän opetan terveydenhuollon ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö miehen sitten vain kärsiä ja miettiä yksinään asioita? Eikö hänellä saa jutella ystävän kanssa edes mitään asioita, jotka kuuluvat hänen elämäänsä paljon? Mitä hän ssaisi jutella ystävänsä kanssa, minkälaisiin aiheisiin annat lupasi? Vai onko kyse jopa siitä, että miehellä ei saisi olla ystäviä ja hänen pitäisi olla ainoastaan sinun kanssasi?

Ystävät ovat juuri sitä varten, että heillä voi jutella, jos on huolia. Tämä sinun asiasi on miehellekin iso asia ja vaikuttaa hänen elämäänsä paljon.

Kyllä miehellä pitää olla älliä ettei juorua kavereille vaimon asioista. Järki hoi!

Toivottavasti miehellä on älliä kertoa asioista eikä pidä kaikkea päässään ja sitten yksi päivä poksauttaa kaikkien aivot pihalle. Todella positiivista, että mies kertoo asioista ja uskoutuu ystävälleen vaikeasta avioliitostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on todella raskas ja hysteerinen. Ihmisillä on ihan normaali tarve jakaa asioita ja tunteita. Saisiko edes väkivaltaa kokenut puhua siitä muille ap:n mukaan? Ongelmia ratkotaan pitkälti puhumalla ja toimimalla. On vanhan ajan tunnuslause, että kotiasioista ei puhuta. Silloin paineet voivat ryöpsähtää voimalla ja ikävin seurauksin. Avoimuus ja jakaminen helpottavat vaikeuksissa ja saa uusia näkökulmia.

Toisen terveysasioita ei saa juoruta ulkopuolisille ilman sen sairastuneen lupaa.

Ei se ole juoruamista vaan tarve jakaa omaa tilannettaan. Ei ole helppoa elää sairaan kanssa, koska totta kai se vaikuttaa myös läheiseen. 

Juoruajilla on aina vaikka mitä selityksiä, joilla oikeuttaa juoruilunsa.

Omista sairauksistaan voi puhua jokaiselle vastaan tulevalle. Mutta kumppanin sairauksista ei pidä puhua ilman lupaa.

Se, että kertoo ystävälle esimerkiksi siitä, kuinka omakin pää ja elämä meinaa hajota puolison terveysongelmien takia, ei ole juoruamista. Mutta tottakai jotkut ihmiset mieltävät kaiken puhumisen juoruamiseksi ja veikkaan, että tällaisilla ihmisillä on jotain traumoja ja henkisesti erittäin pahoja ongelmia.

Voiko esimerkiksi siitä kertoa ystävälle, jos puolisolla on pahalaatuinen syöpä? Mielestäni voi ja ehdottomasti pitääkin kertoa. Saadakseen apua pitää pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on todella raskas ja hysteerinen. Ihmisillä on ihan normaali tarve jakaa asioita ja tunteita. Saisiko edes väkivaltaa kokenut puhua siitä muille ap:n mukaan? Ongelmia ratkotaan pitkälti puhumalla ja toimimalla. On vanhan ajan tunnuslause, että kotiasioista ei puhuta. Silloin paineet voivat ryöpsähtää voimalla ja ikävin seurauksin. Avoimuus ja jakaminen helpottavat vaikeuksissa ja saa uusia näkökulmia.

Toisen terveysasioita ei saa juoruta ulkopuolisille ilman sen sairastuneen lupaa.

Ei se ole juoruamista vaan tarve jakaa omaa tilannettaan. Ei ole helppoa elää sairaan kanssa, koska totta kai se vaikuttaa myös läheiseen. 

Toivottavasti et ole hoitoalalla.

"Muista huolehtia itsestäsi. Pyri tekemään asioita, joista olet ennenkin saanut voimia, ja tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa viihdyt. Läheisen rinnalla kulkeminen on helpompaa, jos käsittelet tilannetta ammattilaisen tai toisen samaa kokeneen ihmisen kanssa."

https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/laheisen-sairastuminen/

Terveydenhuolto opastaa näin. Itsehän opetan terveydenhuollon ammattilaisia.

Miten puolisoani kuormitti se, että tutustuttuamme riittävän pitkään kerroin hänelle myös elämäni vaikeista vuosista, jotka olivat jo siis takana päin kun tapasimme? Miten häntä helpotti se, että hän kertoi sisaruksilleen, että olen sairastanut masennuksen ja ollut ulosotossa? Siis ennen kuin edes aloimme seurustella, useita vuosia aikaisemmin.

Minusta tuossa ei ollut kyseessä mikään muu kuin rajattomuus.

ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on todella raskas ja hysteerinen. Ihmisillä on ihan normaali tarve jakaa asioita ja tunteita. Saisiko edes väkivaltaa kokenut puhua siitä muille ap:n mukaan? Ongelmia ratkotaan pitkälti puhumalla ja toimimalla. On vanhan ajan tunnuslause, että kotiasioista ei puhuta. Silloin paineet voivat ryöpsähtää voimalla ja ikävin seurauksin. Avoimuus ja jakaminen helpottavat vaikeuksissa ja saa uusia näkökulmia.

Toisen terveysasioita ei saa juoruta ulkopuolisille ilman sen sairastuneen lupaa.

Ei se ole juoruamista vaan tarve jakaa omaa tilannettaan. Ei ole helppoa elää sairaan kanssa, koska totta kai se vaikuttaa myös läheiseen. 

Toivottavasti et ole hoitoalalla.

"Muista huolehtia itsestäsi. Pyri tekemään asioita, joista olet ennenkin saanut voimia, ja tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa viihdyt. Läheisen rinnalla kulkeminen on helpompaa, jos käsittelet tilannetta ammattilaisen tai toisen samaa kokeneen ihmisen kanssa."

https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/laheisen-sairastuminen/

Terveydenhuolto opastaa näin. Itsehän opetan terveydenhuollon ammattilaisia.

Niinpä, vertaistuki. Ammattilaisen luokse pääsee ehkä kuukauden pari päästä vartiksi, ystävä on vierellä aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on todella raskas ja hysteerinen. Ihmisillä on ihan normaali tarve jakaa asioita ja tunteita. Saisiko edes väkivaltaa kokenut puhua siitä muille ap:n mukaan? Ongelmia ratkotaan pitkälti puhumalla ja toimimalla. On vanhan ajan tunnuslause, että kotiasioista ei puhuta. Silloin paineet voivat ryöpsähtää voimalla ja ikävin seurauksin. Avoimuus ja jakaminen helpottavat vaikeuksissa ja saa uusia näkökulmia.

Toisen terveysasioita ei saa juoruta ulkopuolisille ilman sen sairastuneen lupaa.

Ei se ole juoruamista vaan tarve jakaa omaa tilannettaan. Ei ole helppoa elää sairaan kanssa, koska totta kai se vaikuttaa myös läheiseen. 

Toivottavasti et ole hoitoalalla.

"Muista huolehtia itsestäsi. Pyri tekemään asioita, joista olet ennenkin saanut voimia, ja tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa viihdyt. Läheisen rinnalla kulkeminen on helpompaa, jos käsittelet tilannetta ammattilaisen tai toisen samaa kokeneen ihmisen kanssa."

https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/laheisen-sairastuminen/

Terveydenhuolto opastaa näin. Itsehän opetan terveydenhuollon ammattilaisia.

Miten puolisoani kuormitti se, että tutustuttuamme riittävän pitkään kerroin hänelle myös elämäni vaikeista vuosista, jotka olivat jo siis takana päin kun tapasimme? Miten häntä helpotti se, että hän kertoi sisaruksilleen, että olen sairastanut masennuksen ja ollut ulosotossa? Siis ennen kuin edes aloimme seurustella, useita vuosia aikaisemmin.

Minusta tuossa ei ollut kyseessä mikään muu kuin rajattomuus.

ei-ap

Sinähän sen puolisosi valitsit, miksi valitsit huonosti? Ei se ole muiden vika.