Mies kertoi kipeästä elämäntilanteestani kaverilleen ilman lupaa

Ookkonää ihan rikki, palasina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

Elikkäs se sairas saisi rajoittaa puolison ilmaisua ja tukehduttaa elämän ja tarpeet edes jakaa raskaudestaan. Siis itsekeskeistä kontrollin halua. Jos minulle suututtaisiin tuollaisesta eikä ymmärrettäisi minun ahdistustani, niin loppuisi ymmärrys sairasta kohtaan ja heräisi elämänhalu kenties häipyä noin raskaasta ja tukahduttavasta elämäntilanteesta. Eli missä on sairaan empatia?!

Missä terveen kumppanin empatia? Miksi terveen ei pidä ymmärtää, ettei sairas halua asioistaan puhuttavan muille?

Tyhmä mies sulla, kun myönsin kertoneensa tuon asian. Ois pitänyt suunsa kiinni. 

Kyllä minä kerron kaikki asiat läheiselle kaverilleni. Saatanpa joskus vielä haukkua ja moittia tuota miestä, jos sille päälle satun. 

Ei minua haittaisi yhtään, jos mies tekee ihan samalla tavalla. 

Kyllä se sairaus koskettaa myös miestäsi. Ja jos siitä tuntee pelkoa ja ahdistusta on hyvä jonkun kanssa ja jakaa ajatuksia. Tässä tapauksessa on varmaan ollut hyvä vertaistuki kyseessä.

Tuo, että miehesi on puhunut asiasta kertoo vaan sen, että miehesi on myös huolissaan sairaudestasi, eli rakastaa ja välitää.

Mieheni oli aikanaan sairas ja kotona kuukausia. Hän ei puhunut oikeastaan kenellekään, vain hieman minulle ja jotain pientä lapsille. Minä olin pienten lastamme (3-6 vuotiaat) kanssa silloin aika yksin ja peloissani tilanteesta. En tiennyt tuleeko miehestä enää koskaan omaa itseään ja raha-asiakin aiheuttivat huolta.

En sanonut asiasta viikkoihin kenellekään, en edes vanhemmilleni tai miehen vanhemmille, en ystävilleni enkä siskolleni ja siinä oli tosi lähellä etten minäkin uponnut samaan suohon, minä ja lapset siis. Yritin olla lasten kanssa oma iloinen itseni, käydä töissä, olla normaali, huolehtia kaikesta ja kaikista, tehdä kaikki sisä- ja ulkotyöt ja hoitaa vielä miestäkin.

Sitten tuli hetki, että minun oli pakko avautua tilanteesta. Kerroin siitä siskolleni ja ystävälleni sekä vanhemmilleni. He säntäsivät avukseni ja auttoivat niin hyvin kuin pystyivät. Mies alkoi onneksi toipua ja noin viiden kuukauden jälkeen hän alkoi olemaan taas aika ok kuntoinen, mutta kuukausia meni vielä siihen lähes normaaliin.

Onneksi oli ystävä, sisko ja vanhemmat!!

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä mies sulla, kun myönsin kertoneensa tuon asian. Ois pitänyt suunsa kiinni. 

Miten tilannetta parantaa se, kun joskus joku puolituttu tulee kysymään, miten sinun sairauden kanssa nyt menee?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se sairaus koskettaa myös miestäsi. Ja jos siitä tuntee pelkoa ja ahdistusta on hyvä jonkun kanssa ja jakaa ajatuksia. Tässä tapauksessa on varmaan ollut hyvä vertaistuki kyseessä.

Tuo, että miehesi on puhunut asiasta kertoo vaan sen, että miehesi on myös huolissaan sairaudestasi, eli rakastaa ja välitää.

Hyvin sanottu! Just näin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en juonut, vaan olin kotona. Mies oli kaverinsa kanssa viihteellä.

Kyseessä on mun terveydellinen ongelma ja sairaalareissut. Sairaus on fyysinen, mutta kyllä viimeiset 2,5v on ollut sen takia henkisestikin raskasta aikaa. Mielialalääkkeitä ei ole.

Mies kertoi kaverilleen, koska tämän uudella vaimolla (jota en edes tunne) on myös terveysongelmia. Hän halusi kuulemma olla lojaali kaverilleen kertomalla vastavuoroisesti minun sairaudesta. Ei vain voinut ajatella miltä musta tuntuu, olisi ensin keskustellut kanssani että kerrotaanko vastavuoroisesti mun sairaudesta heille vai ei.

Juu, en ole sinut sairauteni kanssani ja mulla on sen kanssa akuutti kriisi. En jotenkin yhtään olisi jaksanut sekottaa tähän uusia ihmisiä.

Meillä on miehen kanssa yhteinen lapsi, muuten kyllä lähtisin jo suhteesta.

Ap

Älä eroa akuutin kriisin aikana. Oikeasti. Olet selviytymismoodissa eikä se ole hyvä tilanne tehdä pitkäaikaisia ratkaisuja, varsinkin kun on vielä lapsikin.

Teillä on siis ainakin seuraavat haasteet:

- miten ylipäänsä jakselet sairauden kanssa

- miten opit hyväksymään sairauden

- mistä mies saa mahdollisuuden tuulettaa tunteitaan

Kaksi jälkimmäistä vaativat teiltä nyt yhteistä pohdintaa.

Meillä taas mies häpeää fyysisiä sairauksiani. Koskaan niistä ei saisi kertoa kenellekään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö miehen sitten vain kärsiä ja miettiä yksinään asioita? Eikö hänellä saa jutella ystävän kanssa edes mitään asioita, jotka kuuluvat hänen elämäänsä paljon? Mitä hän ssaisi jutella ystävänsä kanssa, minkälaisiin aiheisiin annat lupasi? Vai onko kyse jopa siitä, että miehellä ei saisi olla ystäviä ja hänen pitäisi olla ainoastaan sinun kanssasi?

Ystävät ovat juuri sitä varten, että heillä voi jutella, jos on huolia. Tämä sinun asiasi on miehellekin iso asia ja vaikuttaa hänen elämäänsä paljon.

Eihän tuossa ollut kysymys siitä, että mies olisi ahdistuneena etsinyt vertaistukea ystävältään vaan kaveri oli kertonut puolisonsa sairaudesta ja sitten ap:n mies oli kännissä mennyt möläyttämään, että joo, mun muijalla on sama vaiva ja kurjaa on, kun seksiäkään ei saa kuin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö miehen sitten vain kärsiä ja miettiä yksinään asioita? Eikö hänellä saa jutella ystävän kanssa edes mitään asioita, jotka kuuluvat hänen elämäänsä paljon? Mitä hän ssaisi jutella ystävänsä kanssa, minkälaisiin aiheisiin annat lupasi? Vai onko kyse jopa siitä, että miehellä ei saisi olla ystäviä ja hänen pitäisi olla ainoastaan sinun kanssasi?

Ystävät ovat juuri sitä varten, että heillä voi jutella, jos on huolia. Tämä sinun asiasi on miehellekin iso asia ja vaikuttaa hänen elämäänsä paljon.

Eihän tuossa ollut kysymys siitä, että mies olisi ahdistuneena etsinyt vertaistukea ystävältään vaan kaveri oli kertonut puolisonsa sairaudesta ja sitten ap:n mies oli kännissä mennyt möläyttämään, että joo, mun muijalla on sama vaiva ja kurjaa on, kun seksiäkään ei saa kuin harvoin.

Joskus miehet eivät osaa kuin möläytellä jos on joku ahdistava aihe, suotakoon se heille..

Ymmärrän sua ap. Mulla meni avioliitto sen vuoksi, että puoliso ei ymmärtänyt, että joistakin asioista ei puhuta, ne ovat vain meidän välille. Mies puhui suvun juorutoimistolle ja sen jälkeen koko suku tiesi meidän kahdenkeskisistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö miehen sitten vain kärsiä ja miettiä yksinään asioita? Eikö hänellä saa jutella ystävän kanssa edes mitään asioita, jotka kuuluvat hänen elämäänsä paljon? Mitä hän ssaisi jutella ystävänsä kanssa, minkälaisiin aiheisiin annat lupasi? Vai onko kyse jopa siitä, että miehellä ei saisi olla ystäviä ja hänen pitäisi olla ainoastaan sinun kanssasi?

Ystävät ovat juuri sitä varten, että heillä voi jutella, jos on huolia. Tämä sinun asiasi on miehellekin iso asia ja vaikuttaa hänen elämäänsä paljon.

Ystävät ei ole vaitiolovelvollisia joten siitäpä se muunneltu totuus lähtee kiertämään ja sitähän ei saakaan vaiennettua koskaan. Kännijutut ei pysty totuudessa ja ymmärtääkö humalassa edes puoliakaan mitä on kerrottu. Ammattilaiselle pitää puhua puolison sairaudesta, heillä on vaitiolovelvollisuus. Kuka ylipäätään haluaa omia sairauksiaan käsitellä koko kylän kanssa, kun puolet ei kuitenkaan ymmärrä asiasta mitään. Jo itse sairauden kanssa eläminen on raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

On ok puhua ystävän kanssa ja onneksi miehellä on ystävä. Vai haluaako ap maksaa miehelle sen ammattilaisen, jonka luokse tämä menee juttelemaan?

Jos ap on asiasta vihainen, niin hän voi oikein hyvin erota ja elää ypöyksin. Se olisi varmasti kaikille hyvä vaihtoehto.

Ei ole ok juoruilla kumppaninsa asioita ystävilleen ilman lupaa.

Välillä sitä tarvitsee vertaistukea kumppanin ongelmien takia. Minäkin tarvitsen sitä tukea enkä aina voi olla tukemassa. Kaverille vaan kerron. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua ap. Mulla meni avioliitto sen vuoksi, että puoliso ei ymmärtänyt, että joistakin asioista ei puhuta, ne ovat vain meidän välille. Mies puhui suvun juorutoimistolle ja sen jälkeen koko suku tiesi meidän kahdenkeskisistä asioista.

Siis mitä ihmettä teidän välillä tapahtui, kun piti hävetä koko suvun puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

Elikkäs se sairas saisi rajoittaa puolison ilmaisua ja tukehduttaa elämän ja tarpeet edes jakaa raskaudestaan. Siis itsekeskeistä kontrollin halua. Jos minulle suututtaisiin tuollaisesta eikä ymmärrettäisi minun ahdistustani, niin loppuisi ymmärrys sairasta kohtaan ja heräisi elämänhalu kenties häipyä noin raskaasta ja tukahduttavasta elämäntilanteesta. Eli missä on sairaan empatia?!

Missä terveen kumppanin empatia? Miksi terveen ei pidä ymmärtää, ettei sairas halua asioistaan puhuttavan muille?

Kuinka monelle sinä itse olet kiekunut sairaudestasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

Sairas voi myös pitää asiansa omana tietonaan.

Perheessä ja erityisesti parisuhteessa on tiedettävä toisen terveys/sairausasioista.

Kumppanin on oltava solidaarinen ja todellakin pyydettävä lupa, jos haluaa puolison terveysasiaa jakaa, vaikka kuinka hyvälle kaverille.

Aikoinaan kysyin ystävältäni, joka valutti kaiken ulos intiimielämästään, että mitä puolisonsa sanoisi, jos tietäisi hänen kertovan minulle. No, myönsi, ettei se varmaan tykkäis.

Sitten hän oli loukkaantunut, kun en antanut vastaavaa "raporttia" meidän sänkykamarielämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ymmärrettävää, että sairaan läheinen kokee tarvetta puhua asiasta muiden kanssa, koska välttis sitä sairasta ei halua rasittaa. Jossain on myös läheisen saatava purkaa omaa mieltänsä ja tunteita. Tuommoinen, ettei asiasta saisi puhua on tuhoavaa. Nimenomaan pitää puhua. 

Sairaan läheisen ei ole ok puhua sairaan asioista muille, jos ei ole lupa puhua.

On ok puhua ystävän kanssa ja onneksi miehellä on ystävä. Vai haluaako ap maksaa miehelle sen ammattilaisen, jonka luokse tämä menee juttelemaan?

Jos ap on asiasta vihainen, niin hän voi oikein hyvin erota ja elää ypöyksin. Se olisi varmasti kaikille hyvä vaihtoehto.

Ei ole ok juoruilla kumppaninsa asioita ystävilleen ilman lupaa.

Välillä sitä tarvitsee vertaistukea kumppanin ongelmien takia. Minäkin tarvitsen sitä tukea enkä aina voi olla tukemassa. Kaverille vaan kerron. 

Miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi sen takia ei enää kertoisi sinulle henkilökohtaisista asioistaan? Jos hän esimerkiksi sairastuisi vakavasti tai joutuisi taloudellisiin ongelmiin tai työpaikalla sattuisi jotain, niin sinä et saisi sitä tietää?

Jos tilanteesi koskee myös miestä, niin eiköhän ns. keventänyt sydäntään ystävälle? Kait se on ok?