G: Oliko isovanhempanne kansalaissodassa punaisten vai valkoisten puolella?

Punaisia kaikki ja periytynyt hyvin;) Kaikki myös hyvin isänmaallisia, vaikka täällä kai punaisuutta ja isänmaallisuutta pidetään toisensa pois sulkevina...

valkoisia! toisessa maailmansodassa joukkuueenhojtajia ja lottia, mistä olen todellä ylpeä.

sillä kaikki yleensä pakotetaan jommalle kummalle puolelle omista aikeista riippumatta.



Tarinat puolueettomista voivat kuvastaa sitä ettei itseä niin kiinnostanut tai sitä että yritti pysytellä vähä nsivussa tai sitä että jälkeenpäin koko touhu hävetti pahasti, mutta harvemmin ne kuvaavat todellista " puolueettomuutta" sisällissodassa, sillä se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista kun omilla lähiseuduilla taisteltiin ja kaikki haettiin mukaan joko tappelemaan tai saunan taa vietäväksi.

Isänäidin isä kuoli punaisten vankileirillä, mummu jäi yksivuotiaana isättömäksi ja se vaikutti mummun vakaumukseen loppuun asti.



Äidin äiti oli lottana sodassa. Ainoa joka on isovanhemmistani hengissä vielä, nyt 86-vuotias ja tunnustaisi valkoista väriä, jos ei olisi niin pahasti dementoitunut.



Pienenä tajusin jo asian: ajattelin että mulla oli punainen ja valkoinen mummu.

Kysyin joskus alta 10-v äidiltäni (-44 synt), että kummalla puolella meidän isovanhemmat oli siinä sodassa. Äiti ei suostunut vastaamaan, ymmärsin sen niin, että se oli asia, joka olisi pitänyt itsestään selvästi tietää. Päättelin sitten pienessä mielessäni, että kai ne punaisia oli, kun vappukulkueessa punaisia lippuja kannettiin.

Vierailija:

Kysyin joskus alta 10-v äidiltäni (-44 synt), että kummalla puolella meidän isovanhemmat oli siinä sodassa. Äiti ei suostunut vastaamaan, ymmärsin sen niin, että se oli asia, joka olisi pitänyt itsestään selvästi tietää. Päättelin sitten pienessä mielessäni, että kai ne punaisia oli, kun vappukulkueessa punaisia lippuja kannettiin.

Mä en ole koskaan jostain syystä kehdannut kysyä. Olin jo aikuinen ennen kuin tajusin edes ajatella asiaa, nyt on jotenkin noloa, ettei tiedä. Jotenkin epäilen, että vanhempani ja isovanhempani pitäisivät asiaa itsestäänselvyytenä. Ehkä pitäisi uskaltautua kysymään, kun en todellakaan tiedä varmaksi.

Pappa eli 99-vuotiaaksi ja muistan hänen noista ajoista paljon puhuneen.

äitin suku punaista, johtuukohan siitä, että minäkin näen aina punaista, kun äitee ilmaantuu ovelle

Ei kai niillä kauhean paljon vielä politiikasta ollut mielipiteitä. Toinen mummini ei ollut silloin vielä edes syntynyt.

Kyllä niitäkin oli, jotka välttyivät ottamasta kantaa asiaan, esim. Pohjois-Suomessa ilmeisesti sai elellä aika rauhassa.



Aikamoinen sota on ollut, maailman verisimpiä sisällissotia. Toisaalta tarinat, joita vuoden 1918 tapahtumista kerrotaan, ovat sellaisia, että niitä kerrotaan kummaltakin puolelta ja osa on kulkeutunut muistakin sodista. Ihan kaikki ei siis pidä paikkaansa.

että siellä on tehty asoita, jotka ilmiselvästi tänä päivänä ois sotarikoksia (vrt Jugoslavia) ja osallistuttu niihin.



Kummallakaan puolella ei ole mitään ylpeilemistä koko asiassa. Valkosella puolella varsinkaan. Kostomentaliteetti oli niin karsee, isotäti ei voinut koskaa itkemättä puhua niistä tapahtumista ja oman isän osuudesta niihin. Silti se, siis, isosisän isä sai mitskut eikä ite koskaan tajunnut olleensa jollain lailla osallinen mihinkään laittomaan.



Traagista.

Että siltä pohjalta...