Huoh, tuntuu että tämä meidän perheen elämä on aina vain yhtä vastamäkeä.

Mutta asenteestahan se on kiini.



En jaksa muistella niitä ikäviä pikku juttuja, kuten auton rikkoutumisia tai muita pikku juttuja, vaan iloitsen hyvistä jutuista.

Mutta on vain asennoiduttava että elämä on sellaista. Positiivista asennetta!

Joko se lasi on puoltyhjä tai puoltäys. Useimmat varmaan munkin elämäntilannettani surkuttelisivat. Mutta itse olen henkisesti tasapainossa ja onnellinen.

kirjoitin täällä vähän aikaa sitten siitä kuinka meidän perheeltä varastettiin ne joululahjat varastosta, nyt sitten vajaa kaksi viikkoa tuosta tapahtumata kuoli lapsen lemmikki ja hän ottaa sen tosi raskaasti. Tässä välissä ollaaan vaan sairastettu ja sairastettu. Joskus tuntuu että jos vähänkin aikaa menee " hyvin" niin pian se kostautuu jollain todella inhottavalla.

omaa perhettäni on kohdannut kuolema ja vakava sairaus, asioita, joita monet eivät juurikaan kohtaa edes lähipiirissä, saati sitten molempia samassa ydinperheessä. Pitäisikö tässäkin tilanteessa vaan muistaa asennoituia positiivisesti samaan aikaan, kun toiset kertovat " suurista huolistaan" , kun vaikka jääkaappi hajosi tai polveen tuli naarmu.

kasva. Ja liekö joku Murphyn laki, jos menee kodinkone rikki, kohta perään rikkoontuu toinenkin. Varsinkin jos takuut ovat umpeutuneet.



Tietenkin jos jollakulla kuolema tai vakava sairaus kohtaa perhettä, on se " isompi" juttu...

Asennekysymys, sanon minä.



Tottakai harmeista saa harmistua ja surua pitää surra, mutta ei se elämä valittamalla parane. Päin vastoin, jos asenne on negatiivinen, se puolityhjän lasin näkeminen, niin aina vaan elämä on kurjempaa.

Niin ja mä tiedän mistä puhun.



Nimim. Asennetta vaihtamalla elämä alkoikin sujua.

Meillä havaittiin vesivahinko, televisio meni rikki, saunan sähkökiuas meni rikki, autoon pitää vaihtaa joku osa joka maksaa 300 euroa...



Onneksi sentään olemme terveitä.