Yksi lapsisista perheistä!

Vierailija:

Sitten, kun selitän, että me niin tykkäämme matkustella ja muutenkin olemme aika mukavuudenhaluisia niin en minä enää jaksaisi todellakaan vaippoja vaihdella ja öisin valvoa. Sitten katsotaan nenänvartta pitkin ja tuhistaan..

Meillä on ihan samat syyt vilahdellut kertoessamme miksi emme toista lasta ole haluneet/halua. Mä en tod. jaksaisi taas uutta vauva-aikaa, kun esikko (3,5 v) just on oppinut nukkumaan yöt omassa sängyssä ehkä yhdellä herätyksellä.

En kadu. Minullakin on itsekkäät syyt,jita joktu täällä ja muualla tölvivät,juuri samoja kuin edellä,minä en ole ikinä ollut sellainen lapsirakas,et oiii vauvoja,vauvoja vauvoja jne,mutta oman lapsen halusin silti,teimme lapsen ja hän on rakkain ikinä :) mutta vauva-aika oli rankaa (siis niinkuin Aikuisten Oikeasti,koliikki,1.5v kestänyt ummetus ja jatkuva refluksi),enkä ole valmis kokemaan sitä uudestaan,en edes vaikka tiedän,ettei toisella lapsella välttämättä (todennäköisestikkään) ole mitään noista.



Me haluamme elää rauhallista,kiireetöntä ja avaraa elämää ja tällä hetkellä se onnistuu loistavasti yhden,ihanan lapsemme ansioista.

Myöskin työpäivämme ovat pitkiä ja raskaita ja en tajua miten kellään on tällaisten jälkeen todella aikaa ja syliä useammalle lapselle,itsestä tuntuu pahalta jo tuon yhden takia... Syytän itseäni useasti sen vuoksi,että häntä kasvattaa aivan muut kuin me vanhemmat...

perheen henkilökohtainen asia. Uteliaisuus on sivistymättömyyttä.

Omassa perheessä ei ole kaikki hyvin, jos on tarvetta ihmetellä ja taivastella muiden perheiden valintoja.

Jokainen lapsi on arvokas hänenä itsenään. Ei siksi, että esikoinen oppisi jakamaan, tai olisi hänelle seuraksi. Se on väärä päätös tehdä lapsia. Ei siksi, että vanhemmat pääsisi helpommalla kun on 2 lasta, jotka leikkivät keskenään.

Jokainen tekee niin monta lasta kun haluaa ja piste. Siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista.

Toki suurperheen elämä on erilaista kuin yksilapsisen, mutta en itse kadehdi yksilapsisen perheen elämää ja he tuskin kadehtivat meidän.

Jokainen elää juuri sellaista elämää kuin haluaa.

yksi suurperheen äiti

Vierailija:

Minä olen perheen ainokainen lapsi ja olen sitä aina inhonnut (samoin mieheni), joten meille oli luontevaa tehdä enemmän lapsia.

Silti olen sitä mieltä, että teidän päätöksenne on aivan yhtä oikea ja kellään ei ole siihen sanomista.

Sukulaisperheessa yksi lapsi ja lapsi on todella hyvässä asemassa. Hyvät vanhemmat, kunnon kotikasvatus, koulutus viimeisen päälle, matkustelevat ja keräävät elämyksiä. Toinen ääritapaus on sitten sisareni, jolla 3 lasta eikä pysty elättämään kunnolla edes itseään, saatikka lapsiaan :( Eli mielestäni lapsia tulee " hankkia" omien resurssien mukaan. Nykypäivänä kun tuntuu, että 2 lastakin on liian vähän eli on " muotia" hankkia vielä se kolmaskin, koska niin odotetaanm...

Vierailija:

Itsellä on nyt kolme lasta ja heistä on kyllä uskomattoman paljon seuraa toisilleen. Oppivat jakamaan ilot ja surut keskenään ja aina on kaveri.

Itse olin todella onneton, kun minulla ei ollut sisaruksia. Suurin toiveeni olikin aina saada sisko tai veli. En saanut.

Oma valintanne, mutta itse suosittelisin lisääntymään=)

useamman lapsen kanssa itse pääsee leikkimisen suhteen vähemmällä. Eipä ole äiskää paljoa huudeltu leikkimään ja jos olen sinne mennytkin, ovat ajaneet pois, etten osaa.

Ja sisarusrakkaus on mitä ihaninta katsella!!!

Aina se jakamattoman huomion saaminen ei ole hyvästä...

sekä lapsettomien että yksilapsisten kohdalla.



Oikeasti, miksi maailma kaipaisi juuri teidän jälkikasvuanne?



Käsi sydämellä, yksi- tai monilapsiset, kaikki me ollaan hankittu lapsia täysin itsekkäistä syistä.