Siis meneekö exät lasten toisen vanhemman hautajaisiin vai eivät?

Yleensä ei, mutta sehän riippuu monista asioista, mm. millaiset välit ovat olleet?

No ei siitä mitään lakia ole hyvä ihminen. Jotkut menee, jotkut ei mene.

Riippuu varmaan lapsen iästä sekä siitä, voisiko joku vainajan lähisukulainen ja lapselle läheinen henkilö mennä lapsen kanssa, mikäli lapsi ei vielä ikänsä puolesta pysty menemään hautajaisiin yksin. 

Kenen kanssa ne lapset sitten menisi sinne? Jos ovat vielä lapsia. Oma äitini oli kanssani isäni hautajaisissa, vaikka olin jo nuori aikuinen. Oli siellä minun tukena ja ei se ketään haitannut, isällä ei tosin naisystävää ollut niihin aikoihin.

Jos exäni kuolisi nyt kun lapsi on alakouluiässä, niin menisin mukaan. Teiniltä kysyisin. Aikuinen menisi itse.

Ei ole mitään käyttäytymiskaavaa vaan jokainen päättää miten toimii.

Isäni oli sisarusteni äidin hautajaisissa. Itseasiassa isä järjesti ne.

Mun isäni oli äitini kanssa hyvissä väleissä eronsa jälkeenkin ja isäni oli myös kantamassa äitiäni hautaan.

Itse menisin. Yhteistä historiaa melkein 20v ja yhteiset lapset. Välit kohtuu hyvät.

Jos on jo aikuiset lapset niin ei välttämättä. Paljolti riippuu tietysti millaiset välit on ollut, miksi ja milloin erottu, miten isot hautajaiset jne monet asiat vaikuttaa. Kyllä ajattelen että pitkäaikaisen ex-puolison ja lasten toisen vanhemman olevan läheinen joka tapauksessa vaikka ero olisikin jossain vaiheessa tullut. Josbidonosa elämää on jaettu elinaikana niin ihan luonnollista käydä jättämässä jäähyväiset vaikkei parisuhteessa olisi oltukaan enää.

Alaikäisen kanssa hautajaisiin ilman muuta, tarpeeksi rankkaa lapselle menettää yksi vanhemmista että toisen tärkeä olla tukena.

Kyllä normaalihenkisissä (ero)perheissä menee. Jos vainaja ollut lapselle läheinen (ja se elossakin oleva vanhempi).

Meillä äitini ei osallistunut isäni hautajaisiin, koska isäni uusi oli skitso ressukka.

Mä näen myös niin, että voi mennä lapsen tueksi vaikka välit ei olisi erityisen lämpimät olleet eksään. Onhan hän kuitenki myös joskus ollut ( ainakin useimmiten ) tärkeä ihminen, koska yhteisiä lapsia on hankittu/ saatu.

Kiitos paljon vastauksista! t.ap

Vävyni äiti kuoli, isänsä oli uuden vaimonsa kanssa hautajaisissa, ja nimenomaan tämä uusi puoliso huolehti monesta asiasta, mm. kuolleen vanhasta sukulaisista, että tämä pääsi kulkemaan jne. Vainajan eksä, siis vävy isä, oli myös kantamassa entistä vaimoaan. Ei mitään ongelmaa.

Minä olin exmieheni hautajaisissa ja laskemassa seppeleeni ennen hänen naisystäväänsä, koska aikuiset lapsemme, appeni ja eksmieheni sisar niin halusivat. Toki olisin mennyt ja laskenut seppeleen viimeisenkin, mutta apelleni olin ainoa ja oikea miniä, appeni on siis nyt kuollut.

Riippuu varmasti ihan tilanteesta. Tottakai, jos lapset alaikäisiä, niin tämä on varmasti helpoin ratkaisu, jos isovanhemmatkin hengissä niin heillä varmasti muuta ajateltavaa ja raskas päivä.

Ja miksi ei menisi aikuisenkin lapsen tueksi, jos kuitenkin vanhemmat olleet hyvissä väleissä eron jälkeen.

Vähintäänkin tuollaisena päivänä vanhemman pitäisi pistää omat tunteensa taka-alalle ja tehdä niin kuin sen yhteisen lapsen/lasten kannalta on paras.

Riippuu ihan tapauksesta.

Äitini kuoli, kun olin veljeni kanssa alle 30v ja isä

ja äiti oli vuosia aikaisemmin eronneet, isä oli tukenamme koko äidin sairauden, saattohoidon, hautajaisjärjestelyjen, jopa perunkirjoituksen ja käytännön asioiden kanssa tukenamme ja oli järjestelemässä asioita.

Ja isän uusi puoliso oli myös tukenamme ja antoi käytännön apua ja oli huolehtimassa meistä.

Jota me arvostettiin tosi paljon ja arvostuksemme nousi ihmisenä korkealla ja sitä hyvyyttä emme koskaan unohda. Se teki hänestä hänet.

Avioerossa erotaan puolisosta, ei lapsesta tai suvusta.

Eron jälkeenkin olet suvun jäsen 1. puolisona tai 3. puolisona, eikä sitä voi kuolema poistaa.

Olin ollut jo edesmenneen ex-anopin ja apen hautajaisissa, vaikka meillä ei ollut lapsia, uuden puolisoni kanssa ja se oli ex- mieheni ja suvun toive. Laskin kukat heti vainajien lasten jäljeen ja sekin suvun toiveesta.