Reisiluun kaulan murtuma vanhuksella
Milloin leikataan, milloin ei?
Vanhus on 80-vuotias, meni muutama kuukausi sitten omakotiasujasta laitoshoidokiksi, aiemmin oli Parkinson-diagnoosi, joka on nyt vaihtunut Lewyn kappale -diagnoosiin.
Mitä odotettavissa?
Kommentit (59)
Ei se mitään eutanasiaa ole, eikä vanhuksista eroon hankkiutumista, jos jätetään tekemättä sellaisia toimenpiteitä, joista olisi enemmän haittaa kuin hyötyä todennäköisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään eutanasiaa ole, eikä vanhuksista eroon hankkiutumista, jos jätetään tekemättä sellaisia toimenpiteitä, joista olisi enemmän haittaa kuin hyötyä todennäköisesti.
Reisiluun eli elimistön isoimman luun murtuma on helvetillisen kipeä. Ihmiset ulvoo kivusta ja hoitamatta jätetyn murtuman kanssa on vaikea selvitä hoitokodissakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli 81, kun kaatui kotona ja reisiluun kaula murtui. Ei leikattu vaan pidettiin osastolla. Tuli keuhkokuume ja kuolo korjasi. Kuolinsyyksi kirjattiin tuo murtuma.
Just näin sitä hankkiudutaan vanhuksista eroon.
Mitä mariset? Kun vanhukset kuolee, yhteiskunnan rahaa säästyy ja hoitotyövoimaahan ei edes enää ole. Parempi se heillekin noin on. Palstamammatkin saa perintönsä hyvissä ajoin ilman että yksityiset hoivafirmat ehtii kupata hoivattavan kaiken omaisuuden.
Ennemminhän kannattaisi tuolla logiikalla tappaa sairaat, vammaiset ja allergiset lapset. Heistä on pitkäaikaiset kustannukset ja edessä usein vuosikymmenten sairaus eläkkeet, avustajien palkat sun muut etuudet.
Mulla on ollut siitepöly-, heinä- ja kissa-allergiat alle kouluikäisestä. En sitten tiedä mitä kamalia pitkäaikaiskustannuksia olen yhteiskunnalle aiheuttanut näiden allergioiden takia vajaan 40 vuoden ajan. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukiltani ei leikattu, vaikka oli aivan liikkuva, autoa ajava ja tervejärkinen, mutta kun oli 96.
Viisi viikkoa makasi sitten sängyssä, kunnes kuoli.Näin se eutanasia Suomessa menee. Jätetään hoitamatta, niin kyllä se pian kuolee.
Ihmisen on tarkoituskin kuolla. Joku hänen sijastaan leikkaukseen päässyt saattoi saada vaikka 80 vuotta lisää elinikää. Kuoleman porteilla heiluvia ei kannata enää hoitaa.
Ai hänen sijastaan lonkkaleikkaukseen päässyt sai 80 vuotta lisäaikaa?
Onko jossain olemassa leikkaussali, jossa tehdään pelkkiä lonkkaleikkauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään eutanasiaa ole, eikä vanhuksista eroon hankkiutumista, jos jätetään tekemättä sellaisia toimenpiteitä, joista olisi enemmän haittaa kuin hyötyä todennäköisesti.
Reisiluun eli elimistön isoimman luun murtuma on helvetillisen kipeä. Ihmiset ulvoo kivusta ja hoitamatta jätetyn murtuman kanssa on vaikea selvitä hoitokodissakaan.
Juuri tämän takia se operoidaan kivunhoidollisena, kevyenä toimenpiteenä eli naulataan luun päät paikalleen edes joten kuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukiltani ei leikattu, vaikka oli aivan liikkuva, autoa ajava ja tervejärkinen, mutta kun oli 96.
Viisi viikkoa makasi sitten sängyssä, kunnes kuoli.Näin se eutanasia Suomessa menee. Jätetään hoitamatta, niin kyllä se pian kuolee.
Ihmisen on tarkoituskin kuolla. Joku hänen sijastaan leikkaukseen päässyt saattoi saada vaikka 80 vuotta lisää elinikää. Kuoleman porteilla heiluvia ei kannata enää hoitaa.
Miten hän oli kuoleman porteilla ennen murtumaa? Oli saanut juuri ajokortille lisäaikaa 5 vuotta, kun oli niin hyväkuntoinen.
96-vuotias on kuoleman porteilla. Omaisilla on vaan harhaisia kuvitelmia siitä, että elinaikaa olisi ollut vielä kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vanhusten parissa töissä ja kyllä jokainen lonkkansa tai reisiluunsa murtanut on leikattu. Jotkut toipuu hyvin ja ovat taas jalkeilla parin viikon sisään kun taas joillakin menee toipumiseen pidempään. Osa taas ei toivu enää kunnolla ja jäävät vuoteeseen ja saattaa kuolla ehkä nopeammin kuin mitä olisi kuollut ilman kaatumista.
Omaiset eivät aina tiedä vanhuksen kuntoa. Vanhus voi vaikuttaa pirteältä ja hyväkuntoiselta vaikka vetelisi viimeisiä päiviä. Nukutuksessa on aina riskinsä ja vanhuksilla on iso riski saada keuhkokuumeleikkauksesta.
Jos ei leikata, niin kuolee. Joten mikä se suurempi riski nukutuksessa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukiltani ei leikattu, vaikka oli aivan liikkuva, autoa ajava ja tervejärkinen, mutta kun oli 96.
Viisi viikkoa makasi sitten sängyssä, kunnes kuoli.Näin se eutanasia Suomessa menee. Jätetään hoitamatta, niin kyllä se pian kuolee.
Ihmisen on tarkoituskin kuolla. Joku hänen sijastaan leikkaukseen päässyt saattoi saada vaikka 80 vuotta lisää elinikää. Kuoleman porteilla heiluvia ei kannata enää hoitaa.
Miten hän oli kuoleman porteilla ennen murtumaa? Oli saanut juuri ajokortille lisäaikaa 5 vuotta, kun oli niin hyväkuntoinen.
96-vuotias on kuoleman porteilla. Omaisilla on vaan harhaisia kuvitelmia siitä, että elinaikaa olisi ollut vielä kymmeniä vuosia.
Ei kymmeniä, vaan muutama vuosi olisi hyvinkin voinut olla aivan laadukasta aikaa.
Entä jos sinua ei hoideta vain ikäsi takia, kun olet vanha mutta vielä virkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukiltani ei leikattu, vaikka oli aivan liikkuva, autoa ajava ja tervejärkinen, mutta kun oli 96.
Viisi viikkoa makasi sitten sängyssä, kunnes kuoli.Näin se eutanasia Suomessa menee. Jätetään hoitamatta, niin kyllä se pian kuolee.
Ihmisen on tarkoituskin kuolla. Joku hänen sijastaan leikkaukseen päässyt saattoi saada vaikka 80 vuotta lisää elinikää. Kuoleman porteilla heiluvia ei kannata enää hoitaa.
Ai hänen sijastaan lonkkaleikkaukseen päässyt sai 80 vuotta lisäaikaa?
Onko jossain olemassa leikkaussali, jossa tehdään pelkkiä lonkkaleikkauksia?
On.
Mutta ei se muuallakaan niin mene, että kolarissa loukkaantunut voidaan pelastaa vain, kun jätetään vanhus hoitamatta.
Vam maiset si kiöt ehdottomasti abortoitava. Liikaa resursseja vievät muuten.
Tiedän aika monta ihmiskohtaloa, joissa on hoidettu reisiluunkaulanmurtuma tai lonkkamurtuma. Toipuminen on yksilöllistä. Ap: n tapauksessa lisänä Lewyn kappaletauti, joka on yksi dementian muoto. Siinäkin olen nähnyt erilaisia kohtaloita. Ei ole hyvä ennuste yleensä. Jos etenee nopeasti, elämänloppu on jo sen vuoksi lähellä. Vaikeuttaa toipumista murtumasta, jos ei ole hyvä fysioterapia. Monta riskitekijää on.
Murtumavamman toipumista edistää se, jos on hyvä lihaskunto pohjalla, eli on ollut hyvin ja paljon liikkuva ihminen. Peruslihaskuntoon riittää ikääntyneellä päivittäinen kävely, jota harrastaa aktiivisesti ja n tunti päivässä. Mieluummin ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukiltani ei leikattu, vaikka oli aivan liikkuva, autoa ajava ja tervejärkinen, mutta kun oli 96.
Viisi viikkoa makasi sitten sängyssä, kunnes kuoli.Näin se eutanasia Suomessa menee. Jätetään hoitamatta, niin kyllä se pian kuolee.
Ihmisen on tarkoituskin kuolla. Joku hänen sijastaan leikkaukseen päässyt saattoi saada vaikka 80 vuotta lisää elinikää. Kuoleman porteilla heiluvia ei kannata enää hoitaa.
Miten hän oli kuoleman porteilla ennen murtumaa? Oli saanut juuri ajokortille lisäaikaa 5 vuotta, kun oli niin hyväkuntoinen.
Siinä oli kyllä lääkärillä peiliin katsomisen paikka. Ei kenellekään, ei yhtään kenellekään 96-vuotiaalle pidä enää antaa ajo-oikeutta!!!
Olen joskus ollut isossa vanhainkodissa töissä. Kaikkia ei tosiaankaan leikattu, kun tuollainen raajaan kohdistuva murtuma esim. kaatumisen seurauksena tuli. Jos ei leikata, niin sitten kyllä jää käytännössä pyörätuoli- tai vuodepotilaaksi.
Ja tarkasteltavana on sitten leikkausarviota tehtäessä se, mikä on potilaan yleistilanne muuten.
On myös niin, että kun on riittävän iäkäs, ei enää leikata yläraajamurtumiakaan. Esim. rannemurtumaa, joka vähemmän iäkkäällä saattaisi päätyä leikattavaksi, ei sitten joissakin tilanteissa leikata, ei sitten niin millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään eutanasiaa ole, eikä vanhuksista eroon hankkiutumista, jos jätetään tekemättä sellaisia toimenpiteitä, joista olisi enemmän haittaa kuin hyötyä todennäköisesti.
Reisiluun eli elimistön isoimman luun murtuma on helvetillisen kipeä. Ihmiset ulvoo kivusta ja hoitamatta jätetyn murtuman kanssa on vaikea selvitä hoitokodissakaan.
Juuri tämän takia se operoidaan kivunhoidollisena, kevyenä toimenpiteenä eli naulataan luun päät paikalleen edes joten kuten.
Tätä kommentoinkin tuolla ketjun alkupäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään eutanasiaa ole, eikä vanhuksista eroon hankkiutumista, jos jätetään tekemättä sellaisia toimenpiteitä, joista olisi enemmän haittaa kuin hyötyä todennäköisesti.
Reisiluun eli elimistön isoimman luun murtuma on helvetillisen kipeä. Ihmiset ulvoo kivusta ja hoitamatta jätetyn murtuman kanssa on vaikea selvitä hoitokodissakaan.
Juuri tämän takia se operoidaan kivunhoidollisena, kevyenä toimenpiteenä eli naulataan luun päät paikalleen edes joten kuten.
Tätä kommentoinkin tuolla ketjun alkupäässä.
No, leikkauskelpoisuus tehdään ennen kuin ruvetaan leikkaamaan. Jos on esim. keuhkotilanne sellainen, että leikkausriski kasvaa, ei leikata. Kivunhoitoon on lääkkeitä.
Kuten kommentoin aiemmin, kaikkia vanhuksia ei tosiaankaan leikata, ei edes reisiluunkaulan murtuman ollessa kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukiltani ei leikattu, vaikka oli aivan liikkuva, autoa ajava ja tervejärkinen, mutta kun oli 96.
Viisi viikkoa makasi sitten sängyssä, kunnes kuoli.Näin se eutanasia Suomessa menee. Jätetään hoitamatta, niin kyllä se pian kuolee.
Ihmisen on tarkoituskin kuolla. Joku hänen sijastaan leikkaukseen päässyt saattoi saada vaikka 80 vuotta lisää elinikää. Kuoleman porteilla heiluvia ei kannata enää hoitaa.
Miten hän oli kuoleman porteilla ennen murtumaa? Oli saanut juuri ajokortille lisäaikaa 5 vuotta, kun oli niin hyväkuntoinen.
96-vuotias on kuoleman porteilla. Omaisilla on vaan harhaisia kuvitelmia siitä, että elinaikaa olisi ollut vielä kymmeniä vuosia.
Tutustuin kaukaiseen sukulaiseni, kun hän oli 94. Yritin kysellä suvusta kaikkia vanhoja asioita ennen kuin hän kuolee.
No, ei olisi ollut kiire, kun eli 104-vuotiaaksi.
Mun mummi oli noin 90, kun sai ekan lonkkamurtuman. Leikattiin onnistuneesti. Sitten myöhemmin tuli toinen lonkkamurtuma ja leikattiin, mutta kuntoutui vaan pyörätuoliin.
Tuli kolmas murtuma. Tajusin vasta paljon myöhemmin, että hän oli halvaantunut kol.annessa leikkauksessa. Ei siitä mun vanhemmillekaqn sanottu mitään. Mää sen heille kerroin, kun 20 vuotta myöhemmin yajusin. Hänellä ei toiminut toinen puoli enää. Muisti oli mennyt ja joutui makuupotilaaksi.
Ennen kolmatta leikkausta oli aivan ok. Ennen leikkausta kol.annnen murtuman jälkeen joutui odottamaan leikkausta monta päivää. Oli äärimmäisen kivulloinen. Kolmannessa leikkauksessa vain naulattiin. Lonkka ei enää taipunut.
Murtuma korjataan, jos katsotaan että potilas hyötyy siitä paljon. Taustat selvitetään, mikä on kokonaistilanne, miltä vaikuttaa toipuminen ja kuntoutuminen käveleväksi ja omatoimiseksi?
Jos ennuste on se, ettei kuntoutuminen ole todennäköistä ei operoida. Uskon, että omaisten mielipidettä kuullaan myös, joten kertokaa hoitotaholle mitä mieltä olette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukiltani ei leikattu, vaikka oli aivan liikkuva, autoa ajava ja tervejärkinen, mutta kun oli 96.
Viisi viikkoa makasi sitten sängyssä, kunnes kuoli.Näin se eutanasia Suomessa menee. Jätetään hoitamatta, niin kyllä se pian kuolee.
Ihmisen on tarkoituskin kuolla. Joku hänen sijastaan leikkaukseen päässyt saattoi saada vaikka 80 vuotta lisää elinikää. Kuoleman porteilla heiluvia ei kannata enää hoitaa.
Miten hän oli kuoleman porteilla ennen murtumaa? Oli saanut juuri ajokortille lisäaikaa 5 vuotta, kun oli niin hyväkuntoinen.
96-vuotias on kuoleman porteilla. Omaisilla on vaan harhaisia kuvitelmia siitä, että elinaikaa olisi ollut vielä kymmeniä vuosia.
Ei kymmeniä, vaan muutama vuosi olisi hyvinkin voinut olla aivan laadukasta aikaa.
Entä jos sinua ei hoideta vain ikäsi takia, kun olet vanha mutta vielä virkeä?
Se pitää vaan jatkossa hyväksyä että tietyn iän ylittäneitä ei hoideta.
Ette taida edes tietää, että ikärajoitteita on ollut hoidon tarjoamisessa Suomessa aina 1970-luvulle asti. Esimerkiksi vaikeaan erikoisalojen kirurgiaan erikoistuneita sairaaloiden klinikoita oli vielä 1960-luvulla vain muutama, tietokonepohjaisia raajojen, pään ja sydämen kuvauksia alettiin tehdä yleisemmin vasta 1970-luvulla. Hoito- ja leikkaustekniikat oli myös rajallisia.
Mun pappa on yksi Suomen ensimmäisiä erikoistuneita neurokirurgeja, nyt jo yli 90-v. Hän on kertonut että ei esimerkiksi yli 60-vuotiaita aivovammapotilaita leikattu. Ennuste oli useimmiten parempi kun ei leikattu jotain pullistumaa, tosin potilaat kuolivat aika nopeasti joka tapauksessa. Kasvainten hoidossa ikäraja oli niinkään 60 v.
Omaiset eivät aina tiedä vanhuksen kuntoa. Vanhus voi vaikuttaa pirteältä ja hyväkuntoiselta vaikka vetelisi viimeisiä päiviä. Nukutuksessa on aina riskinsä ja vanhuksilla on iso riski saada keuhkokuumeleikkauksesta.