Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi saan vain huonoja miehiä
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Teet klassisen virheen ja ihastut potentiaaliin. Luot mielessäsi mielikuvan miten juuri tämä kyseinen mies olisi täydellinen, jos vain osaisi huomioida sinua enemmän, olisi vähän jämptimpi, hoitaisi asioitaan vähän skarpimmin jne. Jos ei olisi ihan niin alkoholin perään, jos ei ihan noin näkyvästi kuolaisi muita naisia jne.
Mutta mies on sellainen kun on eikä kehity tai muutu miksikään. Ei ainakaan parempaan suuntaan.
Alkuaikoina ihmiset pistävät parastaan, on realistista arvioida, että käytöksestä puolet on kuherruskuukauden voimistavaa panostusta. Siksi miehen tulisi olla alussa odotukset ylittävä, eikä "kehityskelpoinen".
Ja miksihän tämä toimii aina niinpäin, että naiset ihastuu potentiaaliin ja kuvittelee voivansa muuttaa miehen? Miksei miehet vaadi samaa kehotyskelpoisuutta naisilta, tai ainakin niin käy ani harvoin?
Missään nimessä en suostu uskomaan itse älyllisesti yksinkertaista selitystä (jota ei arkihavainnotkaan tue), että naiset olisivat jotenkin jollain tavalla "parempia" ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot ja sitoutumiskyvyttömät ovat tarjolla kaikille, mutta vain osa naisista päätyy heidän kanssaan suhteeseen. Sinä olet ilmeisesti yksi heistä. Tai ainakin olet ollut tähän asti. Sinä voit päättää oletko jatkossa.
Hyvät miehet ovat tarjolla harvoille. Siinä kohtaa sinun tulee miettiä mitä annettavaa sinulla on suhteeseen.
Liian vähän hyviä miehiä.
Itse olen miehenä jotenkin tajunnut, että tässä taitaa olla se isoin ongelma.
Miehiä esim. ikäluokissa 20-40 on tietenkin monenlaisia, mutta aika helposti pystyy toteamaan, että jos ajatellaan parisuhteen muodostamista, on tämän ikäisissä miehissä huomattavan kokoinen joukko heitä, joista ei oikein parisuhteeseen omanikäisensä naisen kanssa ole.
Syitä on monia, mutta parisuhteen muodostamisessa molemmilla pitäisi olla hauskaa, parisuhteen pitäisi olla tasapuolinen, molemmilla pitäisi olla jonkinlaista viehätystä toisiaan kohtaan, sosiaalisia taitojakin tarvitaan, samoin ylipäätään kykyä elää toisen kanssa samassa taloudessa. Ylipäätään sosiaalista ymmärrystä, sosiaalista älyä ja riittävästi aktiivisuutta. Sekä tietysti myös kykyä huolehtia itsestään, taloudestaan ja ulkoisesta habituksestaan.
Näitä parisuhteeseen tarvittavia perusominaisuuksia on suurimmalla osalla naisista, mutta pienemmällä osalla miehistä. Ehkä "parisuhdekelpoisten" miesten osuus jopa pienenee?
Miksi näin on?
Oma 5 sentin heittoni on se, että naisille nuo perusasetukset ovat edelleen aika tärkeä osa aikuisidentiteettiä - eli naiset varmaan tiedostamattaan kokevat, että jos eivät täytä näitä asioita, eivät ole "aikuisia" tai pysty pitämään huolta itsestään, saati toisista (esim. lapset, lemmikit).
Miehet ajattelevat suurimmaksi osaksi itseään, eivätkä näe välttämättä mitään tarvetta elää niin, että toinen ihminen tai toisia ihmisiä pystyisi olemaan ja elämään hänen kanssaan. Kognitiivisen dissonanssin tähän tuo se, että siitä huolimatta näidenkin miesten mielestä naisten pitäisi kiinnostua heistä.
Kuten joku yllä totesi: huonoja miehiä on paljon, mutta hyviä vähän. Tämä ei tosin pidä paikkaansa: ns. hyviä miehiä on edelleen enemmistö, mutta "huonojen miesten" (parisuhdekyvyttömät miehet) ilmeinen osuus on niin paljon parisuhdekyvyttömien naisten osuutta suurempi, että kaikille parisuhde-elämään tarvittavat perusedellytykset täyttävälle naiselle ei välttämättä ole helppoa löytää vastaavat perusedellytykset täyttävää miestä. Saati sellaista, josta voisi kiinnostua. Eli jos molemmista sukupuolista on heteroparisuhdetta aktiivisesti etsiviä sinkkuja vaikkapa 30% ikäluokasta, voisi ajatella, että niitä parisuhdekyvyttömiä miehiä (joita on kokonaisuudessaan noin 15% ikäluokasta) onkin niistä parisuhdetta aktiivisesti etsivistä sinkuista 50%. Ja heidän osuutensa korostuu, koska he eivät löydä helposti (jos koskaan) heistä kiinnostuneita naisia.
Ja ne 15% miehistä, joilla vähintään välttävät parisuhdetta varten tarvittavat taidot, löytävät parisuhteen. Ne harvat sinkkumiehet, joilla parisuhdetaidot ovat suorastaan hyvät, eivät oikeastaan ennätä olla sinkkuja.
Ongelma pahenee iän myötä. Nuorissa miehissä on sinkkuina parisuhdetaidoiltaan hyviä miehiä enemmän, koska he eivät yksinkertaisesti vielä ole ennättäneet pariutua. Sen sijaan toiselle tai kolmannelle kierrokselle 25-50+ -ikäisinä joutuu sellaisia miehiä, joiden parisuhdetaidot ovat sieltä jatkumon huonommalta puolikkaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutut vääristä asioista?
Millä tavalla miehet ovat huonoja?
Valitsevat toisia naisia minun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot ja sitoutumiskyvyttömät ovat tarjolla kaikille, mutta vain osa naisista päätyy heidän kanssaan suhteeseen. Sinä olet ilmeisesti yksi heistä. Tai ainakin olet ollut tähän asti. Sinä voit päättää oletko jatkossa.
Hyvät miehet ovat tarjolla harvoille. Siinä kohtaa sinun tulee miettiä mitä annettavaa sinulla on suhteeseen.
Liian vähän hyviä miehiä.
Itse olen miehenä jotenkin tajunnut, että tässä taitaa olla se isoin ongelma.
Miehiä esim. ikäluokissa 20-40 on tietenkin monenlaisia, mutta aika helposti pystyy toteamaan, että jos ajatellaan parisuhteen muodostamista, on tämän ikäisissä miehissä huomattavan kokoinen joukko heitä, joista ei oikein parisuhteeseen omanikäisensä naisen kanssa ole.
Syitä on monia, mutta parisuhteen muodostamisessa molemmilla pitäisi olla hauskaa, parisuhteen pitäisi olla tasapuolinen, molemmilla pitäisi olla jonkinlaista viehätystä toisiaan kohtaan, sosiaalisia taitojakin tarvitaan, samoin ylipäätään kykyä elää toisen kanssa samassa taloudessa. Ylipäätään sosiaalista ymmärrystä, sosiaalista älyä ja riittävästi aktiivisuutta. Sekä tietysti myös kykyä huolehtia itsestään, taloudestaan ja ulkoisesta habituksestaan.
Näitä parisuhteeseen tarvittavia perusominaisuuksia on suurimmalla osalla naisista, mutta pienemmällä osalla miehistä. Ehkä "parisuhdekelpoisten" miesten osuus jopa pienenee?
Miksi näin on?
Oma 5 sentin heittoni on se, että naisille nuo perusasetukset ovat edelleen aika tärkeä osa aikuisidentiteettiä - eli naiset varmaan tiedostamattaan kokevat, että jos eivät täytä näitä asioita, eivät ole "aikuisia" tai pysty pitämään huolta itsestään, saati toisista (esim. lapset, lemmikit).
Miehet ajattelevat suurimmaksi osaksi itseään, eivätkä näe välttämättä mitään tarvetta elää niin, että toinen ihminen tai toisia ihmisiä pystyisi olemaan ja elämään hänen kanssaan. Kognitiivisen dissonanssin tähän tuo se, että siitä huolimatta näidenkin miesten mielestä naisten pitäisi kiinnostua heistä.
Kuten joku yllä totesi: huonoja miehiä on paljon, mutta hyviä vähän. Tämä ei tosin pidä paikkaansa: ns. hyviä miehiä on edelleen enemmistö, mutta "huonojen miesten" (parisuhdekyvyttömät miehet) ilmeinen osuus on niin paljon parisuhdekyvyttömien naisten osuutta suurempi, että kaikille parisuhde-elämään tarvittavat perusedellytykset täyttävälle naiselle ei välttämättä ole helppoa löytää vastaavat perusedellytykset täyttävää miestä. Saati sellaista, josta voisi kiinnostua. Eli jos molemmista sukupuolista on heteroparisuhdetta aktiivisesti etsiviä sinkkuja vaikkapa 30% ikäluokasta, voisi ajatella, että niitä parisuhdekyvyttömiä miehiä (joita on kokonaisuudessaan noin 15% ikäluokasta) onkin niistä parisuhdetta aktiivisesti etsivistä sinkuista 50%. Ja heidän osuutensa korostuu, koska he eivät löydä helposti (jos koskaan) heistä kiinnostuneita naisia.
Ja ne 15% miehistä, joilla vähintään välttävät parisuhdetta varten tarvittavat taidot, löytävät parisuhteen. Ne harvat sinkkumiehet, joilla parisuhdetaidot ovat suorastaan hyvät, eivät oikeastaan ennätä olla sinkkuja.
Ongelma pahenee iän myötä. Nuorissa miehissä on sinkkuina parisuhdetaidoiltaan hyviä miehiä enemmän, koska he eivät yksinkertaisesti vielä ole ennättäneet pariutua. Sen sijaan toiselle tai kolmannelle kierrokselle 25-50+ -ikäisinä joutuu sellaisia miehiä, joiden parisuhdetaidot ovat sieltä jatkumon huonommalta puolikkaalta.
Ei jestas miten raskasta tekstiä...
Onks tää nyt sellanen pick me -boy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" vakka kantensa valitsee".
Hyvät miehet ja - naiset, ovat jo pariutuneet.
Jos ei kumppania löydy niin kannattaa katsoa siihen peiliin oikein tarkasti.
Hauska kun porukat vastailee ihan arvauksia, nollatiedoilla. =D
Oikea vastaus on, ettei voida tietää, kun AP ei kertonut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä alunperin siksi että ulkoistat asian ilman lähtötietoja ulkopuolisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot ja sitoutumiskyvyttömät ovat tarjolla kaikille, mutta vain osa naisista päätyy heidän kanssaan suhteeseen. Sinä olet ilmeisesti yksi heistä. Tai ainakin olet ollut tähän asti. Sinä voit päättää oletko jatkossa.
Hyvät miehet ovat tarjolla harvoille. Siinä kohtaa sinun tulee miettiä mitä annettavaa sinulla on suhteeseen.
Liian vähän hyviä miehiä.
Itse olen miehenä jotenkin tajunnut, että tässä taitaa olla se isoin ongelma.
Miehiä esim. ikäluokissa 20-40 on tietenkin monenlaisia, mutta aika helposti pystyy toteamaan, että jos ajatellaan parisuhteen muodostamista, on tämän ikäisissä miehissä huomattavan kokoinen joukko heitä, joista ei oikein parisuhteeseen omanikäisensä naisen kanssa ole.
Syitä on monia, mutta parisuhteen muodostamisessa molemmilla pitäisi olla hauskaa, parisuhteen pitäisi olla tasapuolinen, molemmilla pitäisi olla jonkinlaista viehätystä toisiaan kohtaan, sosiaalisia taitojakin tarvitaan, samoin ylipäätään kykyä elää toisen kanssa samassa taloudessa. Ylipäätään sosiaalista ymmärrystä, sosiaalista älyä ja riittävästi aktiivisuutta. Sekä tietysti myös kykyä huolehtia itsestään, taloudestaan ja ulkoisesta habituksestaan.
Näitä parisuhteeseen tarvittavia perusominaisuuksia on suurimmalla osalla naisista, mutta pienemmällä osalla miehistä. Ehkä "parisuhdekelpoisten" miesten osuus jopa pienenee?
Miksi näin on?
Oma 5 sentin heittoni on se, että naisille nuo perusasetukset ovat edelleen aika tärkeä osa aikuisidentiteettiä - eli naiset varmaan tiedostamattaan kokevat, että jos eivät täytä näitä asioita, eivät ole "aikuisia" tai pysty pitämään huolta itsestään, saati toisista (esim. lapset, lemmikit).
Miehet ajattelevat suurimmaksi osaksi itseään, eivätkä näe välttämättä mitään tarvetta elää niin, että toinen ihminen tai toisia ihmisiä pystyisi olemaan ja elämään hänen kanssaan. Kognitiivisen dissonanssin tähän tuo se, että siitä huolimatta näidenkin miesten mielestä naisten pitäisi kiinnostua heistä.
Kuten joku yllä totesi: huonoja miehiä on paljon, mutta hyviä vähän. Tämä ei tosin pidä paikkaansa: ns. hyviä miehiä on edelleen enemmistö, mutta "huonojen miesten" (parisuhdekyvyttömät miehet) ilmeinen osuus on niin paljon parisuhdekyvyttömien naisten osuutta suurempi, että kaikille parisuhde-elämään tarvittavat perusedellytykset täyttävälle naiselle ei välttämättä ole helppoa löytää vastaavat perusedellytykset täyttävää miestä. Saati sellaista, josta voisi kiinnostua. Eli jos molemmista sukupuolista on heteroparisuhdetta aktiivisesti etsiviä sinkkuja vaikkapa 30% ikäluokasta, voisi ajatella, että niitä parisuhdekyvyttömiä miehiä (joita on kokonaisuudessaan noin 15% ikäluokasta) onkin niistä parisuhdetta aktiivisesti etsivistä sinkuista 50%. Ja heidän osuutensa korostuu, koska he eivät löydä helposti (jos koskaan) heistä kiinnostuneita naisia.
Ja ne 15% miehistä, joilla vähintään välttävät parisuhdetta varten tarvittavat taidot, löytävät parisuhteen. Ne harvat sinkkumiehet, joilla parisuhdetaidot ovat suorastaan hyvät, eivät oikeastaan ennätä olla sinkkuja.
Ongelma pahenee iän myötä. Nuorissa miehissä on sinkkuina parisuhdetaidoiltaan hyviä miehiä enemmän, koska he eivät yksinkertaisesti vielä ole ennättäneet pariutua. Sen sijaan toiselle tai kolmannelle kierrokselle 25-50+ -ikäisinä joutuu sellaisia miehiä, joiden parisuhdetaidot ovat sieltä jatkumon huonommalta puolikkaalta.
"Perusasetuksista" ja "aikuisidentiteetistä"... Otan vaan kantaa nyt siihen.
En tiedä millä vuosikymmenellä elät, mutta vuokranantajana näen todella paljon nykyajan nuoria aikusia jatkuvasti ja heidän kykyään kantaa vastuuta ja hoitaa hommansa asiallisesti.
Aika vanhanaikainen on käsityksesi vastuullisista naisista ja hulttiomiehistä. Nuoret miehet on pääsääntöisesti erittäin asiallisia ja vastuuntuntoisia ja naisista löytyy paljon niitä, jotka eivät asioitaan hoida eikä mitään kykyä yhteistyöhön löydy. (Ja silti heillä on pokkaa olla vaatimassa vaikka mitä kuuta taivaalta ja pyytämässä mitä ihmeellisimpiä palveluksia tai etuja, johon ei ole minkäänlaisia juridisia tai sopimukseen perustuvia perusteita. Yhdenlaista prinsessakohtelua vaatimassa, sanoisin.)
Vahvassa elää tuo myytti edelleen.
Sen ymmärrän, ja tilastotkin kertovat, että nuorissa miehissä on syrjäytyneitä ja syrjäytmisvaarassa olevia enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot ja sitoutumiskyvyttömät ovat tarjolla kaikille, mutta vain osa naisista päätyy heidän kanssaan suhteeseen. Sinä olet ilmeisesti yksi heistä. Tai ainakin olet ollut tähän asti. Sinä voit päättää oletko jatkossa.
Hyvät miehet ovat tarjolla harvoille. Siinä kohtaa sinun tulee miettiä mitä annettavaa sinulla on suhteeseen.
Liian vähän hyviä miehiä.
Itse olen miehenä jotenkin tajunnut, että tässä taitaa olla se isoin ongelma.
Miehiä esim. ikäluokissa 20-40 on tietenkin monenlaisia, mutta aika helposti pystyy toteamaan, että jos ajatellaan parisuhteen muodostamista, on tämän ikäisissä miehissä huomattavan kokoinen joukko heitä, joista ei oikein parisuhteeseen omanikäisensä naisen kanssa ole.
Syitä on monia, mutta parisuhteen muodostamisessa molemmilla pitäisi olla hauskaa, parisuhteen pitäisi olla tasapuolinen, molemmilla pitäisi olla jonkinlaista viehätystä toisiaan kohtaan, sosiaalisia taitojakin tarvitaan, samoin ylipäätään kykyä elää toisen kanssa samassa taloudessa. Ylipäätään sosiaalista ymmärrystä, sosiaalista älyä ja riittävästi aktiivisuutta. Sekä tietysti myös kykyä huolehtia itsestään, taloudestaan ja ulkoisesta habituksestaan.
Näitä parisuhteeseen tarvittavia perusominaisuuksia on suurimmalla osalla naisista, mutta pienemmällä osalla miehistä. Ehkä "parisuhdekelpoisten" miesten osuus jopa pienenee?
Miksi näin on?
Oma 5 sentin heittoni on se, että naisille nuo perusasetukset ovat edelleen aika tärkeä osa aikuisidentiteettiä - eli naiset varmaan tiedostamattaan kokevat, että jos eivät täytä näitä asioita, eivät ole "aikuisia" tai pysty pitämään huolta itsestään, saati toisista (esim. lapset, lemmikit).
Miehet ajattelevat suurimmaksi osaksi itseään, eivätkä näe välttämättä mitään tarvetta elää niin, että toinen ihminen tai toisia ihmisiä pystyisi olemaan ja elämään hänen kanssaan. Kognitiivisen dissonanssin tähän tuo se, että siitä huolimatta näidenkin miesten mielestä naisten pitäisi kiinnostua heistä.
Kuten joku yllä totesi: huonoja miehiä on paljon, mutta hyviä vähän. Tämä ei tosin pidä paikkaansa: ns. hyviä miehiä on edelleen enemmistö, mutta "huonojen miesten" (parisuhdekyvyttömät miehet) ilmeinen osuus on niin paljon parisuhdekyvyttömien naisten osuutta suurempi, että kaikille parisuhde-elämään tarvittavat perusedellytykset täyttävälle naiselle ei välttämättä ole helppoa löytää vastaavat perusedellytykset täyttävää miestä. Saati sellaista, josta voisi kiinnostua. Eli jos molemmista sukupuolista on heteroparisuhdetta aktiivisesti etsiviä sinkkuja vaikkapa 30% ikäluokasta, voisi ajatella, että niitä parisuhdekyvyttömiä miehiä (joita on kokonaisuudessaan noin 15% ikäluokasta) onkin niistä parisuhdetta aktiivisesti etsivistä sinkuista 50%. Ja heidän osuutensa korostuu, koska he eivät löydä helposti (jos koskaan) heistä kiinnostuneita naisia.
Ja ne 15% miehistä, joilla vähintään välttävät parisuhdetta varten tarvittavat taidot, löytävät parisuhteen. Ne harvat sinkkumiehet, joilla parisuhdetaidot ovat suorastaan hyvät, eivät oikeastaan ennätä olla sinkkuja.
Ongelma pahenee iän myötä. Nuorissa miehissä on sinkkuina parisuhdetaidoiltaan hyviä miehiä enemmän, koska he eivät yksinkertaisesti vielä ole ennättäneet pariutua. Sen sijaan toiselle tai kolmannelle kierrokselle 25-50+ -ikäisinä joutuu sellaisia miehiä, joiden parisuhdetaidot ovat sieltä jatkumon huonommalta puolikkaalta.
"Perusasetuksista" ja "aikuisidentiteetistä"... Otan vaan kantaa nyt siihen.
En tiedä millä vuosikymmenellä elät, mutta vuokranantajana näen todella paljon nykyajan nuoria aikusia jatkuvasti ja heidän kykyään kantaa vastuuta ja hoitaa hommansa asiallisesti.
Aika vanhanaikainen on käsityksesi vastuullisista naisista ja hulttiomiehistä. Nuoret miehet on pääsääntöisesti erittäin asiallisia ja vastuuntuntoisia ja naisista löytyy paljon niitä, jotka eivät asioitaan hoida eikä mitään kykyä yhteistyöhön löydy. (Ja silti heillä on pokkaa olla vaatimassa vaikka mitä kuuta taivaalta ja pyytämässä mitä ihmeellisimpiä palveluksia tai etuja, johon ei ole minkäänlaisia juridisia tai sopimukseen perustuvia perusteita. Yhdenlaista prinsessakohtelua vaatimassa, sanoisin.)
Vahvassa elää tuo myytti edelleen.
Sen ymmärrän, ja tilastotkin kertovat, että nuorissa miehissä on syrjäytyneitä ja syrjäytmisvaarassa olevia enemmän.
Kas, sattumalta olen itsekin vuokranantaja.
Ja yritän tehdä muutaman hudin jälkeen erittäin tarkkaa valintaa vuokralaisten suhteen.
Mieluummin otan vuokralaisiksi naisia kuin miehiä. Joo, on naistenkin kanssa ollut joskus ongelmia, mutta isompi todennäköisyys saada ongelmavuokralainen on silloin, jos vuokralaisella on haaroissa roikkuvat värkit.
Kannattaisiko alkaa katselemaan muitakin kuin jännämiehiä? Jostain syystä jotkut naiset etsivät aina vain uuden päihdeongelmaisen ja/tai väkivaltarikollisen edellisen tilalle ja sitten valittavat miksi kaikki miehet ovat niin huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot ja sitoutumiskyvyttömät ovat tarjolla kaikille, mutta vain osa naisista päätyy heidän kanssaan suhteeseen. Sinä olet ilmeisesti yksi heistä. Tai ainakin olet ollut tähän asti. Sinä voit päättää oletko jatkossa.
Hyvät miehet ovat tarjolla harvoille. Siinä kohtaa sinun tulee miettiä mitä annettavaa sinulla on suhteeseen.
Liian vähän hyviä miehiä.
Itse olen miehenä jotenkin tajunnut, että tässä taitaa olla se isoin ongelma.
Miehiä esim. ikäluokissa 20-40 on tietenkin monenlaisia, mutta aika helposti pystyy toteamaan, että jos ajatellaan parisuhteen muodostamista, on tämän ikäisissä miehissä huomattavan kokoinen joukko heitä, joista ei oikein parisuhteeseen omanikäisensä naisen kanssa ole.
Syitä on monia, mutta parisuhteen muodostamisessa molemmilla pitäisi olla hauskaa, parisuhteen pitäisi olla tasapuolinen, molemmilla pitäisi olla jonkinlaista viehätystä toisiaan kohtaan, sosiaalisia taitojakin tarvitaan, samoin ylipäätään kykyä elää toisen kanssa samassa taloudessa. Ylipäätään sosiaalista ymmärrystä, sosiaalista älyä ja riittävästi aktiivisuutta. Sekä tietysti myös kykyä huolehtia itsestään, taloudestaan ja ulkoisesta habituksestaan.
Näitä parisuhteeseen tarvittavia perusominaisuuksia on suurimmalla osalla naisista, mutta pienemmällä osalla miehistä. Ehkä "parisuhdekelpoisten" miesten osuus jopa pienenee?
Miksi näin on?
Oma 5 sentin heittoni on se, että naisille nuo perusasetukset ovat edelleen aika tärkeä osa aikuisidentiteettiä - eli naiset varmaan tiedostamattaan kokevat, että jos eivät täytä näitä asioita, eivät ole "aikuisia" tai pysty pitämään huolta itsestään, saati toisista (esim. lapset, lemmikit).
Miehet ajattelevat suurimmaksi osaksi itseään, eivätkä näe välttämättä mitään tarvetta elää niin, että toinen ihminen tai toisia ihmisiä pystyisi olemaan ja elämään hänen kanssaan. Kognitiivisen dissonanssin tähän tuo se, että siitä huolimatta näidenkin miesten mielestä naisten pitäisi kiinnostua heistä.
Kuten joku yllä totesi: huonoja miehiä on paljon, mutta hyviä vähän. Tämä ei tosin pidä paikkaansa: ns. hyviä miehiä on edelleen enemmistö, mutta "huonojen miesten" (parisuhdekyvyttömät miehet) ilmeinen osuus on niin paljon parisuhdekyvyttömien naisten osuutta suurempi, että kaikille parisuhde-elämään tarvittavat perusedellytykset täyttävälle naiselle ei välttämättä ole helppoa löytää vastaavat perusedellytykset täyttävää miestä. Saati sellaista, josta voisi kiinnostua. Eli jos molemmista sukupuolista on heteroparisuhdetta aktiivisesti etsiviä sinkkuja vaikkapa 30% ikäluokasta, voisi ajatella, että niitä parisuhdekyvyttömiä miehiä (joita on kokonaisuudessaan noin 15% ikäluokasta) onkin niistä parisuhdetta aktiivisesti etsivistä sinkuista 50%. Ja heidän osuutensa korostuu, koska he eivät löydä helposti (jos koskaan) heistä kiinnostuneita naisia.
Ja ne 15% miehistä, joilla vähintään välttävät parisuhdetta varten tarvittavat taidot, löytävät parisuhteen. Ne harvat sinkkumiehet, joilla parisuhdetaidot ovat suorastaan hyvät, eivät oikeastaan ennätä olla sinkkuja.
Ongelma pahenee iän myötä. Nuorissa miehissä on sinkkuina parisuhdetaidoiltaan hyviä miehiä enemmän, koska he eivät yksinkertaisesti vielä ole ennättäneet pariutua. Sen sijaan toiselle tai kolmannelle kierrokselle 25-50+ -ikäisinä joutuu sellaisia miehiä, joiden parisuhdetaidot ovat sieltä jatkumon huonommalta puolikkaalta.
"Perusasetuksista" ja "aikuisidentiteetistä"... Otan vaan kantaa nyt siihen.
En tiedä millä vuosikymmenellä elät, mutta vuokranantajana näen todella paljon nykyajan nuoria aikusia jatkuvasti ja heidän kykyään kantaa vastuuta ja hoitaa hommansa asiallisesti.
Aika vanhanaikainen on käsityksesi vastuullisista naisista ja hulttiomiehistä. Nuoret miehet on pääsääntöisesti erittäin asiallisia ja vastuuntuntoisia ja naisista löytyy paljon niitä, jotka eivät asioitaan hoida eikä mitään kykyä yhteistyöhön löydy. (Ja silti heillä on pokkaa olla vaatimassa vaikka mitä kuuta taivaalta ja pyytämässä mitä ihmeellisimpiä palveluksia tai etuja, johon ei ole minkäänlaisia juridisia tai sopimukseen perustuvia perusteita. Yhdenlaista prinsessakohtelua vaatimassa, sanoisin.)
Vahvassa elää tuo myytti edelleen.
Sen ymmärrän, ja tilastotkin kertovat, että nuorissa miehissä on syrjäytyneitä ja syrjäytmisvaarassa olevia enemmän.
Kas, sattumalta olen itsekin vuokranantaja.
Ja yritän tehdä muutaman hudin jälkeen erittäin tarkkaa valintaa vuokralaisten suhteen.
Mieluummin otan vuokralaisiksi naisia kuin miehiä. Joo, on naistenkin kanssa ollut joskus ongelmia, mutta isompi todennäköisyys saada ongelmavuokralainen on silloin, jos vuokralaisella on haaroissa roikkuvat värkit.
Taitaa kuule tuo sun seksistinen asenne olla vähän isompi ongelma.
Tyhmyys on pahuuutta, sanoi Sokrates jo aikanaan. Pahat naiset saavat huonoja miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet klassisen virheen ja ihastut potentiaaliin. Luot mielessäsi mielikuvan miten juuri tämä kyseinen mies olisi täydellinen, jos vain osaisi huomioida sinua enemmän, olisi vähän jämptimpi, hoitaisi asioitaan vähän skarpimmin jne. Jos ei olisi ihan niin alkoholin perään, jos ei ihan noin näkyvästi kuolaisi muita naisia jne.
Mutta mies on sellainen kun on eikä kehity tai muutu miksikään. Ei ainakaan parempaan suuntaan.
Alkuaikoina ihmiset pistävät parastaan, on realistista arvioida, että käytöksestä puolet on kuherruskuukauden voimistavaa panostusta. Siksi miehen tulisi olla alussa odotukset ylittävä, eikä "kehityskelpoinen".
Ja miksihän tämä toimii aina niinpäin, että naiset ihastuu potentiaaliin ja kuvittelee voivansa muuttaa miehen? Miksei miehet vaadi samaa kehotyskelpoisuutta naisilta, tai ainakin niin käy ani harvoin?
Missään nimessä en suostu uskomaan itse älyllisesti yksinkertaista selitystä (jota ei arkihavainnotkaan tue), että naiset olisivat jotenkin jollain tavalla "parempia" ihmisinä.
Kukaan ei sanonut, että naiset olisivat jollain tavalla parempia ihmisiä, vedit sen päätelmän ihan itse.
Mutta moni mies turhautuu naisissa täysin päinvastaiseen: siinä missä nainen odottaa miehen muuttuvan ja kehittyvän, mies odottaa naisen pysyvän suunnilleen samana. Mutta sen sijaan nainen haluaakin, että elämä menee koko ajan tasaisella vauhdilla "eteenpäin" ja leppoisan oleskelun sijaan haluaa miehen puuhaavan ja suunnittelevan kanssaan suuria ja pieniä elämän etappeja ja saavutuksia. Muuttoa isompaan, parempaan asuntoon, lemmikin hankinta, reissu seuraavalle lomalle, astiaston päivitys yhdenmukaiseksi, kihlat, häät, lapset, uusi ura, opiskelu, uusi harrastus, uusi sisustus, mökki...
...ja sitä miehen kaipaamaa leppoisaa oleskelua ehkä sitten eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet klassisen virheen ja ihastut potentiaaliin. Luot mielessäsi mielikuvan miten juuri tämä kyseinen mies olisi täydellinen, jos vain osaisi huomioida sinua enemmän, olisi vähän jämptimpi, hoitaisi asioitaan vähän skarpimmin jne. Jos ei olisi ihan niin alkoholin perään, jos ei ihan noin näkyvästi kuolaisi muita naisia jne.
Mutta mies on sellainen kun on eikä kehity tai muutu miksikään. Ei ainakaan parempaan suuntaan.
Alkuaikoina ihmiset pistävät parastaan, on realistista arvioida, että käytöksestä puolet on kuherruskuukauden voimistavaa panostusta. Siksi miehen tulisi olla alussa odotukset ylittävä, eikä "kehityskelpoinen".
Ja miksihän tämä toimii aina niinpäin, että naiset ihastuu potentiaaliin ja kuvittelee voivansa muuttaa miehen? Miksei miehet vaadi samaa kehotyskelpoisuutta naisilta, tai ainakin niin käy ani harvoin?
Missään nimessä en suostu uskomaan itse älyllisesti yksinkertaista selitystä (jota ei arkihavainnotkaan tue), että naiset olisivat jotenkin jollain tavalla "parempia" ihmisinä.
Kukaan ei sanonut, että naiset olisivat jollain tavalla parempia ihmisiä, vedit sen päätelmän ihan itse.
Mutta moni mies turhautuu naisissa täysin päinvastaiseen: siinä missä nainen odottaa miehen muuttuvan ja kehittyvän, mies odottaa naisen pysyvän suunnilleen samana. Mutta sen sijaan nainen haluaakin, että elämä menee koko ajan tasaisella vauhdilla "eteenpäin" ja leppoisan oleskelun sijaan haluaa miehen puuhaavan ja suunnittelevan kanssaan suuria ja pieniä elämän etappeja ja saavutuksia. Muuttoa isompaan, parempaan asuntoon, lemmikin hankinta, reissu seuraavalle lomalle, astiaston päivitys yhdenmukaiseksi, kihlat, häät, lapset, uusi ura, opiskelu, uusi harrastus, uusi sisustus, mökki...
...ja sitä miehen kaipaamaa leppoisaa oleskelua ehkä sitten eläkkeellä.
Miksei kukaan puhu koskaan "huonoista naisista"? Miksi miehiä saa riepotella miten vain ja naiset nauttivat joka asiassa jotain koskemattomuusssuojaa? Kyllä lähtökohtainen oletus tuntuu olevan, että jos miehissä ja naisissa on jotain eroja, vika on miehissä.
Tuossakin esimerkissä huomaa, että kyse on erilaisista toiveista ja tarpeista. Ei kumpikaan ole toista parempi. Miksi keskustelua viedään aina siihen suuntaan, että naisten toiveet parisuhteesta on oikeutetumpi, ikään kuin oletusasetukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet klassisen virheen ja ihastut potentiaaliin. Luot mielessäsi mielikuvan miten juuri tämä kyseinen mies olisi täydellinen, jos vain osaisi huomioida sinua enemmän, olisi vähän jämptimpi, hoitaisi asioitaan vähän skarpimmin jne. Jos ei olisi ihan niin alkoholin perään, jos ei ihan noin näkyvästi kuolaisi muita naisia jne.
Mutta mies on sellainen kun on eikä kehity tai muutu miksikään. Ei ainakaan parempaan suuntaan.
Alkuaikoina ihmiset pistävät parastaan, on realistista arvioida, että käytöksestä puolet on kuherruskuukauden voimistavaa panostusta. Siksi miehen tulisi olla alussa odotukset ylittävä, eikä "kehityskelpoinen".
Ja miksihän tämä toimii aina niinpäin, että naiset ihastuu potentiaaliin ja kuvittelee voivansa muuttaa miehen? Miksei miehet vaadi samaa kehotyskelpoisuutta naisilta, tai ainakin niin käy ani harvoin?
Missään nimessä en suostu uskomaan itse älyllisesti yksinkertaista selitystä (jota ei arkihavainnotkaan tue), että naiset olisivat jotenkin jollain tavalla "parempia" ihmisinä.
Luetun ymmärrys ei taida lukeutua vahvuuksiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet klassisen virheen ja ihastut potentiaaliin. Luot mielessäsi mielikuvan miten juuri tämä kyseinen mies olisi täydellinen, jos vain osaisi huomioida sinua enemmän, olisi vähän jämptimpi, hoitaisi asioitaan vähän skarpimmin jne. Jos ei olisi ihan niin alkoholin perään, jos ei ihan noin näkyvästi kuolaisi muita naisia jne.
Mutta mies on sellainen kun on eikä kehity tai muutu miksikään. Ei ainakaan parempaan suuntaan.
Alkuaikoina ihmiset pistävät parastaan, on realistista arvioida, että käytöksestä puolet on kuherruskuukauden voimistavaa panostusta. Siksi miehen tulisi olla alussa odotukset ylittävä, eikä "kehityskelpoinen".
Ja miksihän tämä toimii aina niinpäin, että naiset ihastuu potentiaaliin ja kuvittelee voivansa muuttaa miehen? Miksei miehet vaadi samaa kehotyskelpoisuutta naisilta, tai ainakin niin käy ani harvoin?
Missään nimessä en suostu uskomaan itse älyllisesti yksinkertaista selitystä (jota ei arkihavainnotkaan tue), että naiset olisivat jotenkin jollain tavalla "parempia" ihmisinä.
Kukaan ei sanonut, että naiset olisivat jollain tavalla parempia ihmisiä, vedit sen päätelmän ihan itse.
Mutta moni mies turhautuu naisissa täysin päinvastaiseen: siinä missä nainen odottaa miehen muuttuvan ja kehittyvän, mies odottaa naisen pysyvän suunnilleen samana. Mutta sen sijaan nainen haluaakin, että elämä menee koko ajan tasaisella vauhdilla "eteenpäin" ja leppoisan oleskelun sijaan haluaa miehen puuhaavan ja suunnittelevan kanssaan suuria ja pieniä elämän etappeja ja saavutuksia. Muuttoa isompaan, parempaan asuntoon, lemmikin hankinta, reissu seuraavalle lomalle, astiaston päivitys yhdenmukaiseksi, kihlat, häät, lapset, uusi ura, opiskelu, uusi harrastus, uusi sisustus, mökki...
...ja sitä miehen kaipaamaa leppoisaa oleskelua ehkä sitten eläkkeellä.Miksei kukaan puhu koskaan "huonoista naisista"? Miksi miehiä saa riepotella miten vain ja naiset nauttivat joka asiassa jotain koskemattomuusssuojaa? Kyllä lähtökohtainen oletus tuntuu olevan, että jos miehissä ja naisissa on jotain eroja, vika on miehissä.
Tuossakin esimerkissä huomaa, että kyse on erilaisista toiveista ja tarpeista. Ei kumpikaan ole toista parempi. Miksi keskustelua viedään aina siihen suuntaan, että naisten toiveet parisuhteesta on oikeutetumpi, ikään kuin oletusasetukset?
Miesten mielestä hyvä nainen antaa joka ilta, uhraa kroppansa ja mielenterveytensä perheen hyväksi, päästää anopin nuuskimaan paikkoja. Yksinkertaisesti elää miehelleen. Tulen suvusta jossa on "hyviä" vaimoja. Kaiken tuon nähneenä jätän seurustelun muille. Sinällään ihmettelen aloittajaa. Oletko tosissaan valmis hylkäämään minuutesi avioliiton tähden? Nuo naiset ketkä ovat yhä naimisissa joutui hylkäämään vanhan minänsä. Toisaalta sun kaltaiset kritisoi mun kaltaisia itsekkyydestä. Ei me olla itsekkäitä vaan viisaita.
Alue: Aihe vapaa
Millä tavalla huonoja? Kömpelöitä sängyssä?