Olen epäonnistunut elämässäni

Elämä on enemmän ja vähemmän täynnä epäonnistumisia. Sitten vain kannattaa onnistua jossakin, vaikka elämänilon löytämisessä.

Valtaosa on.

Elämä on hyvä. Ihmiset tekevät siitä sietämättömän.

Ei elämässä voi epäonnistua. Se on mahdotonta.

Elämä on kuolemista.

Mikä on onnistunutta niin se on vain valtaosan vääristynyttä illuusioo jotka nekään eivät välttämättä onnistu vaan on ihan teatteria. 

Ei se elämä mene monella muullakaan helposti tai hyvin. Jotkut kuolee vaikka syöpään tai i*sariin hirveiden kärsimysten jälkeen jo nuorena. Elämä ON kovaa ja epäreilua, pitää koittaa vaan sopeutua parhaansa mukaan. Muuta ei voi.

Näyttävästi, kuten aloituksesi.

Silloin, kun ei ole mitään, mitä odottaa, niin voi vasta ymmärtää, mitä elämä on. Elämä ei ole tulevan odottamista, vaan elämistä hetkessä. Elämä on nyt, ei menneessä eikä tulevassa.

Sama.

En ole kokenut mitään, en ole saavuttanut mitään enkä ole rakastanut ketään.

Tämä on tilanne nyt ja myös jatkossakin. 

Elämä on kivaa, jos on joku syy elää, mutta muutenhan elämä itsessään hyvin raskasta ja täynnä vaikeuksia. Tätä yritetään peitellä rahalla, harrastuksilla ja ihmissuhteilla. Ja siinä voi jopa onnistua. Mutta jos elämä on vain joka ikinen päivä yksinäisyyteen, köyhyyteen ja sairauksiin heräämistä niin on helppo kyseenalaistaa elämän mielekkyys.

Samoin. Minusta tuli työtön joten olen kaikessa epäonnistunut. Opiskelin 3 ammattia mutta töitä ei näköjään enää saa. 40 vuotiaana loppui työn saaminen.

Välillä samoja fiiliksiä, mutta en silti koe ettei olisi mitään mitä odottaa. Aina pitää muistaa, että vaikka nyt tuntuisi maailman kurjimmalta, niin tulee päiviä kun tekisi mieli hyppiä ilosta. Niin se vain on. Paskinkin fiilis menee ohi vaikka tiettynä hetkenä se tuntuisi kaikkein epätodennäköisimmältä vaihtoehdolta.