Tuntuuko teistä omasta ulkonäöstä huolehtiminen turhamaiselta?

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Rakastan kosmetiikkaa. Vaikka nykyisin olen laiska meikkaamaan niin ihosta pidän hyvää huolta ja säännöllisesti käyn huollattamassa ripset ja kulmat. Kampaajalla käyn 2-3 vuodessa raidoittamassa hiukset.

Mulle ollut aina itsestäänselvää pitää huolta ulkonäöstä eikä siinä ole mitään turhamaista tai pinnallista.

Mitä ihmettä. Huoltaa ripset ja kulmat. Ne voi huoltaa itsekkin hankkimalla 7 kertaa suurentavan peilin. Minä värjäsin ne itse 15v kunnes tulin niin allergiseksi niille aineille etten voinut enää muuta kuin kulmakarvat värjätä mutta silmien karvoihin en voi enää laittaa mitään väriaineita. 

Inhosin sitä kun kesäaurinko haalisti kulmakarvat  ja ripset ihan näkymättömiksi. Simäoireet paheni niin että ei kestänyt enää niitä värjätä. 

Allergia oireet voivat tulla koska tahansa ja iän myötä pitkäaikaisen ärsytyksen myötä. 

Voimakkaat hajusteet julkisissa kulkuneuvoissa voivat saada kamalan yskän kohtauksen. Enkä ollut todellakaan nuorena noin herkkä. 

Vierailija kirjoitti:

Muistathan selittää korkealla iältäsi (43muahhahhaa) valtavan ylipainosi, roikkuvat tissisi, huonon kuntosi, kaamean kuivan koppuran lyhyen kuontalosi ja kaamean ryppysi!

Todellisuudessa ikäsi ei selitä mitään, moni on sua vanhempi ja edelleen yhtä vetäviä kuin vuonna 2001.

Muuten ok, mutta roikkuvia tissejä ei voi itsestä huolehtimalla estää.

Ja myös mahdollinen imetys vaikuttaa ja se itseasiassa on itsestä huolehtimista (imetyksen terveysvaikutukset naiselle).

Minulla se on tapa kompensoida huonoa terveyttä. Sen jälkeen, kun sairastuin parantumattomiin perussairauksiini, olen mennyt pitkälle, jopa liian pitkälle. Kuvittelen, että liikkuminen, terveellinen syöminen ja itseni pitäminen ulkoisesti tiptop jotenkin parantaisi terveyttäni, vaikka niin ei tule tapahtumaan. Omassa tapauksessani tämä itsestäni huolehtiminen on jopa haitallista, koska se estää ihmisiä näkemästä, miten huono terveydentilani todella on. Jopa osalla lääkäreistä on vaikeuksia sovittaa yhteen mitä näkevät omin silmin ja mitä tiedot ja tutkimustulokset osoittavat.

Ei tietenkään. Mutta missä menee raja se on eri juttu.

Mulle itsestäni huolehtiminen tarkoittaa normaalipainoa, hyvää ravintoa, puhtautta, hiukset aina laitettuna, tyylikäs tilanteen mukainen pukeutuminen (ei silti kallista eikä merkkilogoja näkyvissä) ja kevyt meikki töissä. Sopivasti hyöty- tai muuta liikuntaa, henkistä ja fyysistä aktiivisuutta eri tavoin.

Ripsien tai hiusten pidennykset, shokkivärit ja kotkankynnet ei kuulu eikä 567 erilaista kosmetiikkapurnukkaakaan ole tarpeellisia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se on tapa kompensoida huonoa terveyttä. Sen jälkeen, kun sairastuin parantumattomiin perussairauksiini, olen mennyt pitkälle, jopa liian pitkälle. Kuvittelen, että liikkuminen, terveellinen syöminen ja itseni pitäminen ulkoisesti tiptop jotenkin parantaisi terveyttäni, vaikka niin ei tule tapahtumaan. Omassa tapauksessani tämä itsestäni huolehtiminen on jopa haitallista, koska se estää ihmisiä näkemästä, miten huono terveydentilani todella on. Jopa osalla lääkäreistä on vaikeuksia sovittaa yhteen mitä näkevät omin silmin ja mitä tiedot ja tutkimustulokset osoittavat.

Tämä on totta!

Lääkärit ärsyttävästi vähättelevät kipujani ja vaivojani koska " näytän niin pirteältä ja hyvältä"

44

Minulle kosmetiikka, vaatteet ym itsestä huolehtiminen tuottaa paljon iloa. Siksi niitä teen/harrastan. Pyrin tekemään elämässä asioita jotka tuottavat iloa.

Minusta ulkonäöstä huolehtimen on itsestäänselvyys. Hiukset ja kynnet huoliteltu, tilanteeseen sopivat vaatteet ja kengät ja meikkiä kohtuullisesti. Jos seerumit ja hoidot tuo hyvää mieltä, niin siitä vaan.

Huoliteltu ulkonäkö vaikuttaa kaikkeen!

Ensivaikutelma on positiivinen, siitä on hyvä jatkaa. Saat parempaa palvelua, sinut otetaan vakavasti ja sinua kuunnellaan ja arvostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se pinnallista, onneksi olen iän myötä kasvanut yli tarpeesta maalata, värjätä ja nyppiä itseäni kivuliaasti eri paikoista. Ei miehetkään tee niin. Mulle riittää puhtaus ja perussiisteys. Jos ja kun siitä arvostellaan (aina toiset naiset) isken takaisin ja haukun arvostelijaa.

Kivuliaasti? Ei minua ainakaan satu yhtään vaikka ripsivärin laittaminen tai aurinkopuuterin laitto. 😀

Töihin en itseäni viitsi enää meikata, sillä niitä meikkejä ei enää iltasella ole paljoa jäljellä. Harvinaisiin iltamenoihin ja juhliin meikkaan ja laitan hiukseni tietenkin ja nautin, kun saan laittaa itseäni nätiksi. Ihan siinä missä on kiva pukeutua kauniisti, niin on myös kiva laittaa naamansa ja hiuksensa nätiksi.

Ja tiedätkö, kun lähdemme mieheni, 52 vuotta, vaikka lauantaina kummilapsen yo-juhliin, niin mieheni ajaa partansa sekä mahdolliset pitkät nenäkarvansa (joo, sellaisia on naisillakin...), käy suihkussa, kampaa hiuksensa siististi ja laittaa päälleen siistin silitetyn paitapuseron, puvun ja kravatin + muut asiaan kuuluvat vaatteet. Parturissa hän kävi jo eilen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se pinnallista, onneksi olen iän myötä kasvanut yli tarpeesta maalata, värjätä ja nyppiä itseäni kivuliaasti eri paikoista. Ei miehetkään tee niin. Mulle riittää puhtaus ja perussiisteys. Jos ja kun siitä arvostellaan (aina toiset naiset) isken takaisin ja haukun arvostelijaa.

Kyllä normaalit miehet huolehtivat ulkonäöstään monin tavoin ja kiva niin. Ei omasta ulkonäöstä huolehtiminen ole mitään turhamaisuutta, vaan tervettä hyvää elämää ja iloa arjesta.

No ei tunnu, ei todellakaan. Olen töissä asiakaspalvelussa ja se on asiakkaiden ja työn kunnioittamista, että ulkonäköni on siis ja miellyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan niitä turvassa risuparta miehiä ja mitä niillä piillotellaan. Ja kalju ja reunoilta roikkuu kamalat pitkät harvat karvat. Hyi hitto että on epäsiistin näköinen mies. 

Naisellakin joku ohut pitkä tukka on kamalan näköinen liimaletti. Ja naurettavinta on lyijykynän ohuet letit kuin pikkutytöllä. Kuka viitsii noin harvoja karvoja kasvattaa ja vielä letittää niitä. 

Hiusten paksuudelle ei kukaan mitään voi, mutta sitä en ymmärrä miten jotkut viitsivät kulkea rasvaisissa hiuksissa. Ovatko he sokeutuneet sille lialle vai muuten vaan eivät viitsi pestä? Näitä näkyy jopa tv-ruudussa missä luulisi jokaisen haluavan olla parhaimmillaan.

Vaikea nähdä ulkonäköön panostamista turhana. Jos en olisi sitä tehnyt, niin en asuisi tässä tilavassa huoneistossa yhdessä kumppanini kanssa. Ei hän olisi hullaantunut minuun jos ulkonäköni ei olisi ollut mintissä.

Ja ihan hyvin nykyinen työpaikkakin olisi voinut jäädä saamatta. Lisäksi saisin vähemmän arvostavaa kohtelua harrastuspiireissäni jos olisin itsestäni huolehtimaton.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole turhamaista, kun ympäröivä maailma pyörii aika paljon pinnallisten seikkojen ympärillä eikä yksilö pelisääntöjä vastaan kapinoimalla voita mitään. Yleensä ihmiset piristyvät itsekin, kun jaksavat vähän panostaa ulkoiseen olemukseensa. Masentuneet ja elämässä luovuttaneet tunnistaa nukkavieruista vaatteista, sotkuisesta tukasta, peseytymättömyydestä yms.

Mistä tiedät, että em näköiset ihmiset ovat juuri masentuneita? Itse olen ollut tuon näköinen ja kyse oli rahan ja ajan puutteesta ja stressistä. En pystynyt ostamaan kampaajakäyntejä ja uusia vaatteita, eikä varsinkaan ollut aikaa ja keskittymistä kierrellä kirpparilta etsimässä halpoja. Mutta masentunut en ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se on tapa kompensoida huonoa terveyttä. Sen jälkeen, kun sairastuin parantumattomiin perussairauksiini, olen mennyt pitkälle, jopa liian pitkälle. Kuvittelen, että liikkuminen, terveellinen syöminen ja itseni pitäminen ulkoisesti tiptop jotenkin parantaisi terveyttäni, vaikka niin ei tule tapahtumaan. Omassa tapauksessani tämä itsestäni huolehtiminen on jopa haitallista, koska se estää ihmisiä näkemästä, miten huono terveydentilani todella on. Jopa osalla lääkäreistä on vaikeuksia sovittaa yhteen mitä näkevät omin silmin ja mitä tiedot ja tutkimustulokset osoittavat.

Sinun tyylisi ei kuule ole yhtään parempi kuin muillakaan.

Käyn kuntosalilla 4 kertaa viikossa, mulla on pt, kampaajalla käyn 6 viikon välein, sokeroinnissa säännöllisesti, meikkaan kevyesti joka päivä. En edes näytä erityisen laitetulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Rakastan kosmetiikkaa. Vaikka nykyisin olen laiska meikkaamaan niin ihosta pidän hyvää huolta ja säännöllisesti käyn huollattamassa ripset ja kulmat. Kampaajalla käyn 2-3 vuodessa raidoittamassa hiukset.

Mulle ollut aina itsestäänselvää pitää huolta ulkonäöstä eikä siinä ole mitään turhamaista tai pinnallista.

Mitä ihmettä. Huoltaa ripset ja kulmat. Ne voi huoltaa itsekkin hankkimalla 7 kertaa suurentavan peilin. Minä värjäsin ne itse 15v kunnes tulin niin allergiseksi niille aineille etten voinut enää muuta kuin kulmakarvat värjätä mutta silmien karvoihin en voi enää laittaa mitään väriaineita. 

Inhosin sitä kun kesäaurinko haalisti kulmakarvat  ja ripset ihan näkymättömiksi. Simäoireet paheni niin että ei kestänyt enää niitä värjätä. 

Allergia oireet voivat tulla koska tahansa ja iän myötä pitkäaikaisen ärsytyksen myötä. 

Voimakkaat hajusteet julkisissa kulkuneuvoissa voivat saada kamalan yskän kohtauksen. Enkä ollut todellakaan nuorena noin herkkä. 

Kyllä, ripsipidennykset ja kulmien laminoinnit huoltaa ammattilainen. Minulla ei kotikäyttöön tarkoitetut kestovärit enää tartu ripsiin eikä oikein kulmiinkaan joten siksi pidennykset ja kulmien laminoinnit.

Kyllä se enemmän pistää silmään ja nokkaan suttuinen ihminen. Ei paljoa vaadi ollakseen siisti vaikka voi näyttää, että on mennyt aikaa. Siistin meikin ja hiukset saa 10 minuutissa. Sen verran itseäni arvostan, että katson peiliin ennen ulko-ovesta astumista ulos. Aina olen laittautunut enemmän tai vähemmän ja niin tulen tekemään elämäni loppuun saakka. En välitä mitä muut siitä murisee. Joskus on tehnyt mieli sanoa, että kannattaa kokeilla, voisit sinäkin näyttää jopa hyvältä ;)

Puna kirjoitti:

Kyllä se enemmän pistää silmään ja nokkaan suttuinen ihminen. Ei paljoa vaadi ollakseen siisti vaikka voi näyttää, että on mennyt aikaa. Siistin meikin ja hiukset saa 10 minuutissa. Sen verran itseäni arvostan, että katson peiliin ennen ulko-ovesta astumista ulos. Aina olen laittautunut enemmän tai vähemmän ja niin tulen tekemään elämäni loppuun saakka. En välitä mitä muut siitä murisee. Joskus on tehnyt mieli sanoa, että kannattaa kokeilla, voisit sinäkin näyttää jopa hyvältä ;)

No miulla ainakin menee enemmän kun 10min sillä on aknea toisen sairauden takia joten iho on finninen ja laikukas. Hiukset luonnostaan ei kiharat eikä suorat vaan semmoiset jotka luonnostaan harottaa joka suuntaan kuivan näköisinä. Ehkä 10min saisi juuri ja juuri kasvot kosteutettua, hiukset kiinni ja meikkivoide päälle, mutta kulmiin ja ripsiinkin pitää laittaa jotain ettei naama ole tasavaalea ilmestys. Kyllä 20min on minimi aika naamalle plus hiuksille, ja tähänhän ei sisälly vielä esim vaatteiden katsominen.

Minulla on se ongelma, vaikka yrittäisin laittautua niin näytän silti suttaiselta. Meikistä tulee epäsiisti, hiukset söhröiset, vaatteet repsottaa. Ehkä en vain osaa tarpeeksi hyvin tai sitten oon vaan niin outo että ei ammatilainenkaan saisi minusta siistiä.

Mä lakkasin huolehtimista ulkonäöstä kotikonttoriuden alkuaikoina.

Ensin oli hauskaa tehdä töitä virttyneissä verkkareissa, meikittä ja tukka ponnarilla.

Vähitellen totuin tuohon ja rupesin pitämään sitä luonnollisena olotilana. Jossain kohtaa rupesin tuntemaan itseni kulahtaneeksi. Rupesi vaikuttamaan omanarvontuntoon. Jouduin oikein muistelemaan, kuka oikein olinkaan.

Itsestä huolehtiminen on myös oman itsensä arvostamista.