Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli se hetki, kun vertasit itseäsi muihin ja koit olevasi "pohjalla"?
01.06.2023 |
Tämä keskustelu on tarkoitettu vertaistueksi. Ihmisten tilanteet on niin erilaisia ja se mikä toiselle ei ehkä olisi häpeällistä, on toiselle nimenomaan se kynnyskysymys.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Kun perättömän huostaanottoni jälkeen syrjäydyin ja päädyin kodittomaksi.
Miten sulla nykyisin menee? Ei ole pakko vastata, mutta kiinnostaisi kuulla, että onko asiat nykyisin paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut täysin tyytyväinen itseeni. Paineet (ja pahoinvointi) tulevat ulkopuolelta. Koen, että joidenkin mielestä en ole tarpeeksi laiha, huoliteltu, kaunis jne. Välttelen noita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perättömän huostaanottoni jälkeen syrjäydyin ja päädyin kodittomaksi.
Miten sulla nykyisin menee? Ei ole pakko vastata, mutta kiinnostaisi kuulla, että onko asiat nykyisin paljon paremmin.
Nykyisin menee paremmin, paljon piti kamppailla mutta enää en ole asunnoton vaikka olenkin hieman syrjäytynyt yhäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kumpikaan vanhempi lapseni ei ole suorittanut peruskoulua ajallaan. Enkä todellakaan ole päihdevanhempi tms. mutta silti jotain OLEN tehnyt väärin. Eikä lastensuojelu ole voinut tarjota mitään tukea tähän vaikka on pyydetty. Resurssit ja se että jos nuori ei halua mitään tukia niin ei niitä sitten anneta.
Olen siis täysin epäonnistunut.
48v, työtön, surkea vuokra-asunto.
Ja olen akateeminen, pitkän johtajauran tehnyt, asunut tätä ennen omistustalossa.
Moni juttu meni itsestä riippumatta mönkään ja ketju alkoi laittomista potkuista.
Ympäristö hylkii ja ylenkatsoo aika huolella.
Muillakin on varmaan samaa mutta korkealta tippuva huomaa sen selkeämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun klo 9.05 arkena olin kaupan jonossa ja ostoskorissa oli 6 kaljaa, kädessä pullonpalautuskuitti..edessä pari asiakasta, joilla ostoskorissa joku eväs töihin.. oli huoliteltu olemus ja iloinen hymy, minulla rähjäiset verkkarit ja tukka takussa..
Häpeillen poistuin kaupasta kotiini piiloon, ja mietin miten ihmeessä tämä tilanne on päässyt tähän..
Opiskelu on aina hyvä juttu ihan ikään katsomatta...
Mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö vähän olisi tuntunut kiusalliselta istua +30-vuotiaana lukion kirjoitussalissa niiden +10 vuotta nuorempien seassa ja lukea/kuunnella juuri ennen kirjoituksiin menoa toisten samanikäisten ihmisten täydellisiä menestystarinoita elämästä ja siitä, miten kaikki lukiot ja muut on käyty "ajallaan" eli heti peruskoulun jälkeen. :D Miksi sitten istun lukion penkillä, niin se on jo toinen tarina eikä mennä nyt tässä siihen. Lakki ja todistus on kuitenkin nyt saatava, jotta voin korjata menneisyyttä eikä asia jää kaduttamaan. Kerran tämä nyt vain kirpaisee... Tai siis kirpaisee tasan niin monta kertaa kuin näitä kirjoituspäiviä tässä on vielä jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyväksikäytetty ja työpaikkakiusattu. Kohtuuttomien ja perusteettomien palautteiden jälkeen olen tullut siihen tulokseen, etten ole muiden seurassa mitään, siis yhtään mitään. Kerron sen kaikille myös kehonkielellä : "olen mitätön, en ole teille vaara/uhka/haaste. Olkaa rauhassa ja ennen kaikkea jättäkää minut rauhaan".
Yksin kukoistan ja satunnainen juttuseurakin kelpaa - silloin olen yhdenvertainen ja nautin olostani.
Tämän kehtaan tunnustaa vain anonyymisti. En tarvitse sääliä.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyväksikäytetty ja työpaikkakiusattu. Kohtuuttomien ja perusteettomien palautteiden jälkeen olen tullut siihen tulokseen, etten ole muiden seurassa mitään, siis yhtään mitään. Kerron sen kaikille myös kehonkielellä : "olen mitätön, en ole teille vaara/uhka/haaste. Olkaa rauhassa ja ennen kaikkea jättäkää minut rauhaan".
Yksin kukoistan ja satunnainen juttuseurakin kelpaa - silloin olen yhdenvertainen ja nautin olostani.
Tämän kehtaan tunnustaa vain anonyymisti. En tarvitse sääliä.
Kiitos sun (+aiempien) kommentista. Tämä on nimenomaan se syy, miksi halusin aloittaa tämän keskustelun. Tämä antaa meille hyvän väylän tunnustaa jotakin mieltä vaivaavaa edes anonyymisti. Haluan jotenkin uskoa siihen, että keskustelu auttaisi meitä päästämään edes pienen osan irti siitä häpeästä, mitä me kannetaan hartioilla. Kaitpa anonyymi keskustelukin on parempi vaihtoehto kuin vaieta ihan täysin loppuiäksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole 50 vuoteen onnistunut saamaan itselleni yhtään ihmissuhdetta, jonka kanssa voisin muodostaa perheen. Ilmeisesti paska lapsuus jotenkin huokuu minusta normaalin keskuluokkaisuuden ja ystävällisyyden alta niin että vain kynnysmattoa haluavat kiinnittyvät minuun.
Vierailija kirjoitti:
Kun klo 9.05 arkena olin kaupan jonossa ja ostoskorissa oli 6 kaljaa, kädessä pullonpalautuskuitti..edessä pari asiakasta, joilla ostoskorissa joku eväs töihin.. oli huoliteltu olemus ja iloinen hymy, minulla rähjäiset verkkarit ja tukka takussa..
Häpeillen poistuin kaupasta kotiini piiloon, ja mietin miten ihmeessä tämä tilanne on päässyt tähän..
Tämä, mutta sillä versiolla, että itse en pahemmin juo/osta alkoholia vaan keräilen köyhänä jotain toisten likaisia tölkkejä ja sitten menen tukka takussa ja verkkarit jalassa palauttamaan niitä ja ostamaan jotain alennusruokaa sinne huoliteltujen ihmisten keskelle. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaivoa kunnostaessa mökillä. Tunne vain korostui kun oli kaunis ja lämmin kesäpäivä ja itse vyötäröä myöten kylmässä kaivovedessä (oli sentään märkäpuku päällä).
Vajaa 10 vuotta sitten. Olin lapseton, masentunut, sinkku, kemikaalialtisteisessa töissä, pienituloinen, matala koulutustaso ja tapaillut vaan hyväksikäyttäjiä.
Nyt olen korkeakoulutettu ja hyvätuloinen mutta edelleen sinkku ja lapseton. Onneksi on varaa itselliseen äitiyteen eikä tarvii hengitellä p**kaa
Kun perättömän huostaanottoni jälkeen syrjäydyin ja päädyin kodittomaksi.