Mitä mieltä olette nauravaisesta, hymyilevästä ja kohteliaasta naisesta?
Kommentit (38)
Voi kertoa jotain käyttäytymisestä mutta ei välttämättä paljon luonteesta. Sori.
Olen aina halunnut säteilevän naisen itselleni, heissä on kauneus. En ole saanut.
Ajattelen että se on hyvällä tuulella. Jos joku on aina tuommoinen, alan epäillä että hän vetää jotain roolia ja peittää todelliset tunteensa tekopirteyden taakse. Niinkuin vaikka minä itse aspatyöroolissani aikoinaan, nykyään olen työpaikassa jossa on sen verran rento meininki että harvemmin tarvitsee esittää. Useimmiten olen kyllä iloinen, mutta ei kukaan voi aina olla.
Tekee kaiken hyötymistarkoituksessa eli yrittää saada ilmaisen lounaan tai muuta hyötyä. Onneksi näin vanhalla iällä nämä tällaiset on oppinut tunnistamaan kilometrin päästä ja osaa kiertää kaukaa. En maksa enää yhtäkään lounasta mokomille säteilijöille. Sisäinen kauneus se on tärkeintä eikä mikään hymysäteily.
M55
Ei varmaankaan tämän palstan vakio kirjoittelua?
Normaaliin elämään kuuluu myös ne ei niin kivat fiilikset.
Sellainen jatkuvasti kaikelle naurava Arja Koriseva - räkätys on hirveän raskasta ja ikuinen pepdodent hymy naamalla. Tuputat jotain positiivista silloin kun pitäisi osata kuunnella ja olla myötätuntoinen. Antaa tilaa toisille
Ensimmäiset 10 minuuttia olet kiva, tunnin kuluttua jo järkyttävän raskasta seuraa.
EI säteilevää naista kiitos. Joku alle turvarajojen säteilevä enintään.
Toi nauravainen voi viitata myös vähä-älyisyyteen, jos ei ole mitään mille nauraa.
Näin miesnäkökulmasta sellainen nainen, joka nauraa kaikelle mitä sanon, alkaa vaan ärsyttää. Tiedän, että tarkoitus on usein päinvastainen.
Hymy ja kohteliaisuus ovat tietysti aina ihana asia.
Mikä tahansa olomuoto, joka toimii kohteliaasti, ei voi olla pahasta.
Nauravainen ja hymyileväinen voi olla ilkikurinen ja julma, mikäli ei ole kohtelias.
Tyytyväinen elämäänsä, ihastunut, rakastunut.
En tiedä. En ole nähnyt sellaisia.
Nuorena olin miellyttäjä ja säteilin melkein aina. Se vei paljon energiaa. Näin keski-ikäisenä on ihanan rauhallista olla juuri sellainen kuin on. Yleensä olen aika vakava.
"kiltin tytön syndrooma" - ihmisparka.
Jos vaihtoehtona on olla niin kuin 99% suomalaisista, eli naama nurinpäin kesät talvet, niin tietysti mieluummin olen tuollainen nauravainen, hymyilevä ja kohtelias.
Että aika rasittava, jos joutuisi olemaan koko ajan sellaisen lähellä. Nauravaisuus ja säteily on raskasta. Liikaa latteita kohteliaisuuksia ei kaipaa. Hymy joskus ok. Teippi suun eteen ja kaikki voivat lukittautua työhuoneeseesa. Ulkomailla se ehkä toimii, Suomessa vähän teennäistä, kun sää on pakkasella. Kiva silti jos on iloa ja valoa.