Nirsoja lapsia, ruuan teon lopettaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen anorektikko täällä hei. Lapsuudenkotini oli väkivaltainen ja turvaton. Ainoa mitä pystyin lapsuudessani itse sääntelemään, oli syöminen. Joten siitä itsemääräämisoikeudesta pidin kiinni loppuun asti. Kun pääsin muuttamaan omilleni, paranin ja syön nykyisin hyvin. Lapsuudessa meitä mm. yritettiin pakottaa syömään pohjaan palanutta ruokaa.

Katso peiliin, onko teidän perheessä tilanne se, että huutamalla, uhkailemalla ja lapsia kaikessa pakottamalla olette luoneet tilanteen, jossa lapsella ei ole mitään itsemääräämisen lohkoa enää elämässään. Lopeta ainakin ensin ruuasta huutaminen.

Anna lapselle tilaa ja anna hänen suunnitella ruuat itse. Vaikka tehdäkin. Älä pakota.

No eipä tulis mieleenkään huutaa lapsille. Koitan toteuttaa ravintoterapeutin neuvoja. Huonoa ruokaa täällä ei tarjota, vain terveellistä. Lähinnä tässä itse tuskailen ja mietin jo miten kesä pärjätään. Nyt sentään ollut kouluruokailu vaikka eivät siwlläkään ole mitään syöneet mut ainakin on ollut sekin ruoka tarjolla.

3i se ravitsemusterapeutti tota sinun ahdasta huono ruoka kuvaasi kannata.

Mikä vika on esim.makaronilaatikossa tai paahtoleivässä?

Vierailija kirjoitti:

Voihan vitalis, että yksinkertaisesta asiasta jaksetaan kinata lapsiperheissä.

Ostat ja teet sellaisia ruokia joita pidät itse terveellisinä ja jätät kaiken muun ostamatta.

Eivät ne lapset nälkään kuole jos alkuajat hieman paastoavat.

Kun ihmiselle tulee nälkä, todellinen nälkä, se syö mitä tahansa mikä täyttää vatsalaukun.

Anna pentujen marista, mutta lopeta itse ruoan kanssa pelleily ja anna lapsillekin rauha syödä tai olla syömättä.

Tämä äiti on syömishäiriöinen, hänelle kaikki syöminen on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä on useampi autisti.

Toinen syö ongelmitta, toinen ronklaa. Molemmat kasvatettu maistamaan jne. pienestä pitäen. 

Meillä tehdään ruokaa laidasta laitaan, en nyt mitään homejuustoa tunge esim. pastan päälle, mutta en välttele mausteiden käyttöä (chiliä en laita yhteisiin ruokiin, lapset inhoavat sitä). Yleensä syövät ihan hyvin, välillä toinen nyrpistelee tai jättää lautaselle osan. Ruoasta ei kannata tehdä kiristyskapulaa: kuten ylempänäkin sanottiin, anna itsellesi ja lapsillekin ruokarauha. Syövät mitä syövät.

Meillä on useampia eri ongelmatapauksia (eli neuroepätyypillisiä, joukkoon lukeutuu myös allekirjoittanut), lisäksi allergioita ja intoleransseja (laktoosi, trehaloosi). Yritän tehdä monipuolista ruokaa, noiden ruokarajoitteiden takia se on haastavaa joskus. Tai ideointi lähinnä.

Lihaa meillä syödään aika vähän, ja kasviksia enemmän kypsentämättöminä kuin kypsennettyinä. Teini-iässä ovat omaehtoisesti alkaneet syödä enemmän kypsennettyjä kasvisia. Sekoitetut ruuat ovat pahasta, salaatitkin ovat siis sitä, että lautasella on salaatinlehtiä, kurkkua paloina, retiisejä kokonaisia, kirsikkatomaatteja jne kaikki erillään ja mielellään ehjinäkin (ts ei kurkkuviipaleita).

Meillä tilanne oli se, että ravitsemusterapeutti ja lastenlääkäri totesivat, että pääasia on se, että lapsi syö jotain, jotta saa energiaa. Vitamiinit saa purkistakin. Pidin vuoden ruokapäiväkirjaa, punnitsin siis kaikki levitenokareet ja juustoviipaleet, ketsuppitöräykset jne. Energiansaanti oli alakantissa, mutta syömiset olivat viikon sisällä hyvin monipuolisia - vaikka yhdellä aterialla lautasella saattoi ollakin vain kahta ainesta.

Aika pienestä pitäen ovat itse ottaneet omat annoksensa. Kerran viikossa on jokaiselle toivottua ruokaa ("Mitä haluaisit tällä viikolla syödä?"). Tortillapäivänä tortillat ovat yhdessä pinossa, siitä voi ottaa ja täyttää mieleisensä: paistettua lihaa/kanaa, juustoraastetta, kasviksia, papuja jne. Ja sitten sille, joka ei syö tortillalättyjä, on pastaa tai riisiä edelliseltä päivältä.

Yritän tehdä asiat niin, että ruuasta ei tehdä numeroa. Joskus itsehillintä on pettänyt, ja olen uhannut, että jälkiruokaa ei saa, ellei syö lihaa... Parsakaalit meillä kyllä syödään.

Aamupala on mitä tahansa, mitä suostuvat syömään. Suklaamuroja ja kirsikkatomaatteja, paahtoleipää ja banaani,  jukurttia, rahkaa, juotavaa jukurttia, proteiinipatukka. Kinkku-juusto-salaatti-kurkku-tomaattisämpylä kaakaon kanssa. Ruisleipää ja banaaninviipaleita päällä.

Vähän vaihtelee...

Yhdellä oli koulussakin erityisruokavalio ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan, muut ovat menneet normilinjastolla.

Monissa maissa aamupala on suklaacroissant kahvilla, jossain maissa kuivakakkua kahvilla. Tai vesiriisipuuroa kasviksilla. Ilman leipää pärjää koko elämän, jos niikseen tulee.

Tulee sellainen olo, että ruuasta ja syömättömyydestä on tehty teidän perheessä liian iso juttu. Ei kaiken aina tarvitse olla superterveellistä. Joskus ostetaan terveellistä ruokaa, välillä ostetaan niitä jotka on suosikkeja. Lapsi yleensä syö kyllä jos sillä on nälkä. Joillakin lapsilla saattaa mennä montakin päivää syömättä, sitten syövät yhtäkkiä normaalisti tai enemmänkin. Jos lapsille tarjoaa joka päivä viidesti ruokaa (aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala) niin ei se nälkään kuole, ei se ole mahdollista. Joskus oma lapsi syö kaksi haarukallista ruokaa, joskus 3 lautasellista. Me ei tehdä ruuasta isoa asiaa ja siltikin lapsi raivoaa joka kerta kuin on muuta kuin hänen lempiruokaansa (hän on siis nyt 5 eli normaalia). 3-vuotiaana oli melkein vuoden kestävä kausi kun raivosi joka ikinen päivä ruuasta, ihan sama mitä ruokaa oli. Hän söi silti normaalisti vaikka raivosikin, koska me ei tehty siitä isoa asiaa. Tänä päivänäkin hän itkee joka kerta kun on tiettyä ruokaa, mutta syö sitä kuitenkin lautasellisen ja sanoo "nam, onpa hyvää." Itse totean jotain ympäripyöreää tyyliin "voi ei, sinäkö et tykkää tästä" tai "no, tällä kertaa syödään tätä."

Meillä on yksi sääntö: ruokaa pitää maistaa. Maistaminen ei tarkoita että kosketaan kielenkärjellä, vaan että ruokaa syödään kaksi haarukallista/lusikallista. Tällä tavalla lapsi tottuu kaikenlaiseen ja monesta inhokkiruuasta on tullut lemppariruoka. Jos lapsi ei suostu maistamaan, selitän hänelle että hän saa tätä samaa ruokaa sitten seuraavalla aterialla. Eli jos olemme päivällisellä eikä suostu maistamaan, hän saa samaa ruokaa iltapalalla. Yleensä lapsi ennemmin maistaa ruokaa heti, koska haluaa iltapalalla syödä jotain muuta. Jos lapsi ei halua maistaa ruokaa toisellakaan aterialla niin emme pakottaisi enää kolmatta kertaa (lapsi ei ole ikinä kahta kertaa kieltäytynyt ruuasta). Tässä on tietenkin tärkeintä kommunikointi, eli miksi näin tehdään, esim. "et voi tietää tykkäätkö ruuasta jos et maista sitä" ja kun lapsi sanoo että on jo joskus syönyt sitä, niin "ihmisen maku muuttuu ja saattaa olla että oletkin jo tottunut tähän ruokaan ja se maistuukin hyvältä. Saattaa mennä monta monta maistelukertaa ennen kuin jotain ruokaa tottuu syömään" ja tarvittaessa voin antaa esimerkin omasta tai lapsen elämästä kun näin on käynyt. Erityisesti meillä tykätään tarinasta kun lapseni vauvana opetteli syömään, annoin hänelle banaania mutta joka kerta sylkäisi sen ulos ja tänä päivänä hän rakastaa banaania.

Aina kun itseä alkaa suututtaa nämä lapsen ruokaraivoamiset, niin menen vain itse syömään ja mietin jotain ihan muita asioita, luen vaikka päivän lehteä jos oikein pinna kireällä. Alan kyselemään päivän kuulumisia ja tässä vaiheessa lapsi yleensä alkaa syömään samalla kun jutellaan mitä kaikkea päiväkodissa on tapahtunut.

Haluan mainita vielä yhden asian, eräässä dokumentissa oli perheeseen adoptoitu lapsi. Perhe kävi pöytään istumaan (syömään) ja äiti tuijotti vihaisena lasta. Lapsi otti lusikan käteen, meinasi alkaa syömään mutta huomasi äidin katseen ja laski epävarmana lusikan alas. Äiti alkoi naputtaa että noni, ala syömään, mikset syö ja lapsi katsoi vieressä ilmeettömänä, ehkä hieman pelokkaana. Sitten näkyi kun haastateltiin äitiä ja äiti kertoi että on niin ongelmallista kun lapsi on tahalleen syömättä ja taustalla näkyi tämä sama lapsi saman pöydän ääressä syömässä ihan hyvällä ruokahalulla. Älkää pakottako, älkää tehkö kärpäsestä härkästä.

Onko tarkoitus pitää lapset hengissä ruokkimalla heitä vai järjestää jokaisesta ruokailuhetkestä kasvatustilanne?

Valitse taistelusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt yhden vanhemmuuden perusvirheistä ja nyt ruoka on teillä vallankäytön väline. Tärkeintä nirsoilun kanssa on se, että asiasta ei tehdä numeroa. Lapsi syö mitä tarjolla on sen verran kuin syö tai on syömättä. Unohda nyt alkuun kaikki "jos syöt tuon niin sitten saat tuon". Ruoka on elintarvike, ei palkinto tai rangaistus.

No sitten olisi jäänyt leivät syömättä ja pelkällä jugurtilla kouluun pitkäksi päiväksi. Itse antaisit syödä vain jugurttia?

No mikä vika jogurtissa on? Kai sillä nyt koulun ruokatuntiin asti säilyy hengissä. Ei mun lapsi ole ikinä syönyt juuri mitään aamupalalla.

Ravintoterapeutti sanonut et leipää tosi tärkeä syödä, ei pelkällä jugurtilla kouluun, yrittänyt niitä ohjeita noudattaa mut täytyy kai lopettaa. Pelottaa jo miten kesä tule menemään.

Terveellinen ruoka ei auta mitään jos sitä ei syödä.

Meillä oli todella nirso tyttö pienenä, nyt jo aikuinen ja syö melkein kaikkia ruokia. Joskus ajan myötä tilanteet muuttuu.

Miten mun äiti pystyi ruokkimaan 4 lasta, vaikkei mitään poppaskonsteja käyttänyt? Ehkä juuri siksi että syötiin sitä ruokaa, joka pöydässä oli. Miksi tämä on ongelma?

Ostin itsekin vain 6% kuituleipää, lapsi ei syönyt. Hän halusi syödä 4% leipää ja perusteli sen, että syömällä sitä 2 kpl saa enemmän kuitua kuin yhdestä kuitupitoisemmasta leivästä. Totesin että on oikeassa ja olen sitten ostanut sitä 4% leipää.

Eli ehkä kannattaa olla vähemmän ehdoton.

Kopio vaikka koulun ruokalista ja teet sen mukaan joka päivä ruuan. Syödään vaan ruoka ajalla, kaikkea pitää maistaa, yhden leipä palan ja lasin maitoa saa jos maistamisen jälkeen ei ruoka millään kelpaa ja seuraava ateria tai välipala vasta sitten kun sen aika on. Näin saadaan päiväkodissakin kaikki lapset oppii syömään. Itse oon sellaisessa töissä ollut ja nirsotkin lapset alkavat siellä syödä kun aikansa opettelevat, ihan parissa viikossa oon huomannut että alkaa jo ruoka maistuu.

Ostat nyt vaan lihapullia ja ranuja.

Hyvin yksinkertainen juttu kun koko perhe syö samaa ruokaa, kaupasta ei tarvitse ostaa edes mitään sellaista mikä ei olisi lapselle hyvää ravintoa.