Mitä tapahtuu jos perheen vanhemmat kuolee, lapset jää eloon ja perheellä on ollut esimerkiksi asuntolaina?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kuuluu kuolinpesälle. Alle 15 vuotias ei voi omistaa mitään ja vasta 15 vuotias omalla työllään ansaittua omaisuutta. Se on eri asia että ottaako ulosottomies lelun itkevän lapsen kädestä. Tuskin ottaa mutta lain mukaan lapsi ei voi omistaa mitään.

Mitä oikein höpiset? Kyllä vaikka vauva saa omistaa omaisuutta, ei omistamisessa ole mitään ikärajaa. Jos olet ihmisolento ja saat peilin huurtumaan, sinulla voi olla miljoonaomaisuus, vaikka olisit vastasyntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt oikein. Lapset saavat pitää oman omaisuutensa ja kuolinpesä haetaan konkurssiin. Lapsille jää siten lelut ja muut lahjaksi saadut asiat, mutta auto, antiikkitaulukokoelma ja merkkilaukut ovat kuolinpesän omaisuutta ja ne myydään.

Konkurssin jälkeen kyllä kuolinpesä muuttuu konkurssipesäksi.

Yleensä tosin kuolinpesän vaan todetaan olevan varaton ja sillä selvä. Kiinteistö tai asunto myydään yleensä yhtenä kokonaisuutena, ei siellä mitään merkkilaukkuja oleta erottelemaan, tai muitakaan tavaroita.

Vai mitä oikeasti meinasit kenenkään tekevän jonkun Romppanaisen perheen vuoden 2010 sohvalla?

Ja kuka tuollaisen asunnon ostaa, joka on täynnä muiden tavaroita?

Joko asunto tyhjennetään ennen myyntiä (jolloin irtaimisto myydään ammatikseeen kuolinpesiä ostavalle ja siivoavalle henkilölle) tai sitten asunto myydään irtaimistoineen (tämä on harvinaisempaa).

Höpö höpö.

Asunto tyhjennetään kyllä, mutta irtaimistoa ei todellakaan aleta myymään mihinkään kuolinpesiä ostaville romukauppiaille.

Kodin tavallinen irtaimisto, huonekalut, vaatteet jne. ei kuulu velkojille, eli yleensä pankille, vaan perheen lapsille.

Kaikki kuuluu kuolinpesälle. Alle 15 vuotias ei voi omistaa mitään ja vasta 15 vuotias omalla työllään ansaittua omaisuutta. Se on eri asia että ottaako ulosottomies lelun itkevän lapsen kädestä. Tuskin ottaa mutta lain mukaan lapsi ei voi omistaa mitään.

Kyllä lapsi omistaa omat lelunsa ja vaatteensa jne. - Ja omistaa lapsi myös mahdollsien tulevan perintönsä, jos hänen vanhempansa kuolee riippumatta lapsen ikävuosista; lapsen omistusoikeus ei ole riippuvainen lapsen iästä.

Sen sijaan alaikäselle lapselle, jonka vanhemmat kuolevat ja lapsen on määrä saada perintöä (tai jo tätä ennen kun on määrä tehdä perunkirja) on lapselle haettava ja määrättävä edunvalvoja ("holhooja"), jonka tehtävä on paljossa huolehtia omaisuudesta lapsen edun mukaisest,i kunnes lapsi on kyllin varttunut ja voi itse päättää ja määrätä omaisuudestaan "täysivaltaisena."

Uskovainen mies

Kaikilla täyspäisillä vanhemmilla on henkivakuutus, joka kattaa talolainan. Silloin lapset voivat jäädä kotiinsa normaalisti asumaan. Ja jos ovat alaikäisiä, niin esim isovanhempi muuttaa sinne heidän huoltajakseen.

Elikkä loppuviimein siinä käy niin, että on esim 500000e arvoinen koti , josta velkaa vaikka 350000e ,niin jää 150000e lapsille. Oletetaan ettei ole henkivakuutuksia eikä lainavakuutuksia.

Menikö oikein?

Miten ajattelit niiden merkkilaukkujen myynnin hoituvan käytännössä?

Ensinnäkin, kuka menee sinne kotiin toisten nuuskimaan johonkin vaatehuoneeseen, että näkyykö täällä LV laukkuja?

Yleensä ainakin omakotitalojen kohdalla kiinteistöjen arvioinnitkin tehdään siten, että arvioija kysyy talon rakennusvuoden, mahdolliset remontit tai peruskorjaukset ja vilkaisee taloa ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt oikein. Lapset saavat pitää oman omaisuutensa ja kuolinpesä haetaan konkurssiin. Lapsille jää siten lelut ja muut lahjaksi saadut asiat, mutta auto, antiikkitaulukokoelma ja merkkilaukut ovat kuolinpesän omaisuutta ja ne myydään.

Kuka, missä ja miten ne merkkilaukkut myy?

Ei mennyt oikein. Sitä varten pankit vaativat lainalle vakuudet, joilla maksetasn pankille lainan loppuosa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt oikein. Sitä varten pankit vaativat lainalle vakuudet, joilla maksetasn pankille lainan loppuosa.

Joskus niitä vakuuksia ei ole, jos talon arvo onkin laskenut nopeammin kuin lainaa on maksettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis yleensähän asunto on lainan vakuutena, ja pankki ottaa sitä kautta omansa pois vaikka kuolinpesän tapauksessa.

Meneekö sanotaan 150k arvoinen asunto pankin toimesta myyntiin vaikka sanotaan 75k:lla, jos asuntolainaa on tuon verran jäljellä? Toisin sanoen, kiinnostaako pankkia odotella velkaansa miten pitkään?

Kyllä. Näitä tapahtui paljon 90-luvun laman aikana. Pankit eivät yleensä laita myyntiin, vaan pakkohuutokauppaa kohteen ja sen saa se, joka tarjoaa eniten tai pankki ottaa sen itselleen.

Jossakin vaiheessa roskapankki Arsenalilla oli valtavat omaisuusmassat ja rikastuivat ihmisten ahdingolla. Ja on edelleen, niniä vain muutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt oikein. Lapset saavat pitää oman omaisuutensa ja kuolinpesä haetaan konkurssiin. Lapsille jää siten lelut ja muut lahjaksi saadut asiat, mutta auto, antiikkitaulukokoelma ja merkkilaukut ovat kuolinpesän omaisuutta ja ne myydään.

Konkurssin jälkeen kyllä kuolinpesä muuttuu konkurssipesäksi.

Yleensä tosin kuolinpesän vaan todetaan olevan varaton ja sillä selvä. Kiinteistö tai asunto myydään yleensä yhtenä kokonaisuutena, ei siellä mitään merkkilaukkuja oleta erottelemaan, tai muitakaan tavaroita.

Vai mitä oikeasti meinasit kenenkään tekevän jonkun Romppanaisen perheen vuoden 2010 sohvalla?

Ja kuka tuollaisen asunnon ostaa, joka on täynnä muiden tavaroita?

Joko asunto tyhjennetään ennen myyntiä (jolloin irtaimisto myydään ammatikseeen kuolinpesiä ostavalle ja siivoavalle henkilölle) tai sitten asunto myydään irtaimistoineen (tämä on harvinaisempaa).

Höpö höpö.

Asunto tyhjennetään kyllä, mutta irtaimistoa ei todellakaan aleta myymään mihinkään kuolinpesiä ostaville romukauppiaille.

Kodin tavallinen irtaimisto, huonekalut, vaatteet jne. ei kuulu velkojille, eli yleensä pankille, vaan perheen lapsille.

Höpö, höpö itsellesi. Tällaisissa tapauksissa toimitaan sen mukaan, mikä on lasten kannalta paras. Matille 3v ja Liisalle 6v ei välttämättä ole järkevää säilyttää pyykkikonetta ja ruokailuryhmää sekä mittavaa ja sekalaista kodin irtaimistoa kokonaisuudessaan sillä aikaa kun asuvat missä asuvatkaan ja saavuttavat aikuisuuden, vaan sieltä kodista otetaan lapsille tärkeitä asioita ja loput voidaan myydä edunvalvoja toimesta asuntojen irtaimistoja ostavalle yritykselle. Rahat talletetaan lasten tilille. Se on lapsienkin edun mukaista ja usein tärkeiden asioiden säilytyksestä vastaa joku lapsen lähisukulainen, jonka tai joiden kanssa valinnat tehdään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt oikein. Sitä varten pankit vaativat lainalle vakuudet, joilla maksetasn pankille lainan loppuosa.

Joskus niitä vakuuksia ei ole, jos talon arvo onkin laskenut nopeammin kuin lainaa on maksettu.

Sitten se jää pankin tappioksi, jos lainanottajat kuolleet, eikä muuta omaisuutta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa henkivakuutus vanhemmille niin lapsille jää vähän pesämunaa jos käy ikävästi.

Mutta jos vanhemmilta jää huomattavasti velkaa (tuhansia euroja) niin voiko vakuutuksella siirtää lapsille varoja/ rahaa/  tai muun vakuutussaatavan ohi velkojien?  - Toinen asia on se, että lapsi voisi saada kuolleiden vanhempiensa johdosta jotain "orvon tukea"

Orpo ei tukia jakele, ei ainakaan köyhille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis yleensähän asunto on lainan vakuutena, ja pankki ottaa sitä kautta omansa pois vaikka kuolinpesän tapauksessa.

Meneekö sanotaan 150k arvoinen asunto pankin toimesta myyntiin vaikka sanotaan 75k:lla, jos asuntolainaa on tuon verran jäljellä? Toisin sanoen, kiinnostaako pankkia odotella velkaansa miten pitkään?

Kyllä. Näitä tapahtui paljon 90-luvun laman aikana. Pankit eivät yleensä laita myyntiin, vaan pakkohuutokauppaa kohteen ja sen saa se, joka tarjoaa eniten tai pankki ottaa sen itselleen.

Jossakin vaiheessa roskapankki Arsenalilla oli valtavat omaisuusmassat ja rikastuivat ihmisten ahdingolla. Ja on edelleen, niniä vain muutettu.

Olen ymmärtänyt, että 90-luvun laman aikana pankkienkin oli ne vakuuskämpät pakko myydä millä hinnalla tahansa oman taseensa pitämiseksi. Nykyisinhän tätä ongelmaa ei ainakaan kotimaisilla pankeilla tuossa mittakaavassa ole.

Vierailija kirjoitti:

Elikkä loppuviimein siinä käy niin, että on esim 500000e arvoinen koti , josta velkaa vaikka 350000e ,niin jää 150000e lapsille. Oletetaan ettei ole henkivakuutuksia eikä lainavakuutuksia.

Menikö oikein?

Sillä ei ole merkitystä, minkä arvoinen koti, vaan mikä hinta sillä saadaan pakkohuutokaupassa.

Tiedän tapauksen 90-luvulta, jossa talon pakkohuutokauppasi 20% hintaan, mikä oli sen todellinen markkina-arvo.

Jos perunkirjoituksessa selviää, että vainajalla/kuolinpesällä on enenmmän velkaa kuin varoja, kp julistetaan varattomaksi. Lasten (eikä muunkaan kp osakkaan) ei tarvitse maksaa vainajan velkoja. Ne jäävät lainanantajan tappioksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt oikein. Lapset saavat pitää oman omaisuutensa ja kuolinpesä haetaan konkurssiin. Lapsille jää siten lelut ja muut lahjaksi saadut asiat, mutta auto, antiikkitaulukokoelma ja merkkilaukut ovat kuolinpesän omaisuutta ja ne myydään.

Konkurssin jälkeen kyllä kuolinpesä muuttuu konkurssipesäksi.

Yleensä tosin kuolinpesän vaan todetaan olevan varaton ja sillä selvä. Kiinteistö tai asunto myydään yleensä yhtenä kokonaisuutena, ei siellä mitään merkkilaukkuja oleta erottelemaan, tai muitakaan tavaroita.

Vai mitä oikeasti meinasit kenenkään tekevän jonkun Romppanaisen perheen vuoden 2010 sohvalla?

Ja kuka tuollaisen asunnon ostaa, joka on täynnä muiden tavaroita?

Joko asunto tyhjennetään ennen myyntiä (jolloin irtaimisto myydään ammatikseeen kuolinpesiä ostavalle ja siivoavalle henkilölle) tai sitten asunto myydään irtaimistoineen (tämä on harvinaisempaa).

Höpö höpö.

Asunto tyhjennetään kyllä, mutta irtaimistoa ei todellakaan aleta myymään mihinkään kuolinpesiä ostaville romukauppiaille.

Kodin tavallinen irtaimisto, huonekalut, vaatteet jne. ei kuulu velkojille, eli yleensä pankille, vaan perheen lapsille.

Höpö, höpö itsellesi. Tällaisissa tapauksissa toimitaan sen mukaan, mikä on lasten kannalta paras. Matille 3v ja Liisalle 6v ei välttämättä ole järkevää säilyttää pyykkikonetta ja ruokailuryhmää sekä mittavaa ja sekalaista kodin irtaimistoa kokonaisuudessaan sillä aikaa kun asuvat missä asuvatkaan ja saavuttavat aikuisuuden, vaan sieltä kodista otetaan lapsille tärkeitä asioita ja loput voidaan myydä edunvalvoja toimesta asuntojen irtaimistoja ostavalle yritykselle. Rahat talletetaan lasten tilille. Se on lapsienkin edun mukaista ja usein tärkeiden asioiden säilytyksestä vastaa joku lapsen lähisukulainen, jonka tai joiden kanssa valinnat tehdään yhdessä.

Sehän on lasten edunvalvojan ja lasten itsensä, jos tarpeeksi vanhoja osallistumaan päätöksentekoon, asia, mitä sille kodin irtaimistolle tehdään.

Mutta mihinkään velvojalle tai ulosmitattavaksi se kodin irtaimisto ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kuuluu kuolinpesälle. Alle 15 vuotias ei voi omistaa mitään ja vasta 15 vuotias omalla työllään ansaittua omaisuutta. Se on eri asia että ottaako ulosottomies lelun itkevän lapsen kädestä. Tuskin ottaa mutta lain mukaan lapsi ei voi omistaa mitään.

Mitä oikein höpiset? Kyllä vaikka vauva saa omistaa omaisuutta, ei omistamisessa ole mitään ikärajaa. Jos olet ihmisolento ja saat peilin huurtumaan, sinulla voi olla miljoonaomaisuus, vaikka olisit vastasyntynyt.

Luulisi että alapeukuttajilla olisi käytössään laitteet joilla voi hankkia tietoa. Mikäli älynlahjat eivät tähän riitä niin voin auttaa. Siinäpä linkkiä heikkolahjaisille.

https://www.minilex.fi/q/vanhempien-oikeudet-15v-nuoren-omaisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elikkä loppuviimein siinä käy niin, että on esim 500000e arvoinen koti , josta velkaa vaikka 350000e ,niin jää 150000e lapsille. Oletetaan ettei ole henkivakuutuksia eikä lainavakuutuksia.

Menikö oikein?

Sillä ei ole merkitystä, minkä arvoinen koti, vaan mikä hinta sillä saadaan pakkohuutokaupassa.

Tiedän tapauksen 90-luvulta, jossa talon pakkohuutokauppasi 20% hintaan, mikä oli sen todellinen markkina-arvo.

Normaalissa kuolemantapauksessa asunto myydään ihan tavallisesti eikä missään pakkohuutokaupassa. Siis mikäli asunto pitää myydä. Aivan tavanomainen myynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa henkivakuutus vanhemmille niin lapsille jää vähän pesämunaa jos käy ikävästi.

Mutta jos vanhemmilta jää huomattavasti velkaa (tuhansia euroja) niin voiko vakuutuksella siirtää lapsille varoja/ rahaa/  tai muun vakuutussaatavan ohi velkojien?  - Toinen asia on se, että lapsi voisi saada kuolleiden vanhempiensa johdosta jotain "orvon tukea"

Ei voi. Kaikki mitä on siirretty lasten nimiin, voidaan päröyttää pesälle 10v taanehtivasti.

Olen ollut oikeudessa todistanassa jopa lasten lapsilisistä, jotka oli siirretty lasten tilille (pankin suoravelotus) ja oikeus päätti, että ne kuuluu palauttaa velkojille.

Näin 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt oikein. Lapset saavat pitää oman omaisuutensa ja kuolinpesä haetaan konkurssiin. Lapsille jää siten lelut ja muut lahjaksi saadut asiat, mutta auto, antiikkitaulukokoelma ja merkkilaukut ovat kuolinpesän omaisuutta ja ne myydään.

Konkurssin jälkeen kyllä kuolinpesä muuttuu konkurssipesäksi.

Yleensä tosin kuolinpesän vaan todetaan olevan varaton ja sillä selvä. Kiinteistö tai asunto myydään yleensä yhtenä kokonaisuutena, ei siellä mitään merkkilaukkuja oleta erottelemaan, tai muitakaan tavaroita.

Vai mitä oikeasti meinasit kenenkään tekevän jonkun Romppanaisen perheen vuoden 2010 sohvalla?

Ja kuka tuollaisen asunnon ostaa, joka on täynnä muiden tavaroita?

Joko asunto tyhjennetään ennen myyntiä (jolloin irtaimisto myydään ammatikseeen kuolinpesiä ostavalle ja siivoavalle henkilölle) tai sitten asunto myydään irtaimistoineen (tämä on harvinaisempaa).

Höpö höpö.

Asunto tyhjennetään kyllä, mutta irtaimistoa ei todellakaan aleta myymään mihinkään kuolinpesiä ostaville romukauppiaille.

Kodin tavallinen irtaimisto, huonekalut, vaatteet jne. ei kuulu velkojille, eli yleensä pankille, vaan perheen lapsille.

Höpö, höpö itsellesi. Tällaisissa tapauksissa toimitaan sen mukaan, mikä on lasten kannalta paras. Matille 3v ja Liisalle 6v ei välttämättä ole järkevää säilyttää pyykkikonetta ja ruokailuryhmää sekä mittavaa ja sekalaista kodin irtaimistoa kokonaisuudessaan sillä aikaa kun asuvat missä asuvatkaan ja saavuttavat aikuisuuden, vaan sieltä kodista otetaan lapsille tärkeitä asioita ja loput voidaan myydä edunvalvoja toimesta asuntojen irtaimistoja ostavalle yritykselle. Rahat talletetaan lasten tilille. Se on lapsienkin edun mukaista ja usein tärkeiden asioiden säilytyksestä vastaa joku lapsen lähisukulainen, jonka tai joiden kanssa valinnat tehdään yhdessä.

Se riippuu siitäkin, mitä lapset haluavat ja minkä edunvalvoja katsoo parhaaksi. Automaattisesti ei myydä, jotkut esimerkiksi varastoi kaiken muun paitsi kuluvan elektroniikan, mm. tv, lapsia varten. Pesukoneet ja muut kodinkoneet jää yleensä sinne kotiin paikoilleen jos asunto myydään.