Kävin eilen kyläreissulla todella likaisessa huushollissa, ja täytyy sanoa että
tavallaan kunnioitan perheenäidin tyyliä. Koska oli tiedossa että tulemme kyläilemään, ei voinut olla siitäkään kyse että oli jotenkin epätavallisen saastaista (ja saastaista siellä totisesti oli), vaan äiti oli ihan valinnut olla siivoamatta. Perheen vanhemmat ei ole silti mitään masentuneita tai luusereita, vaan äiti esitteli minulle kaikenlaisia harrastuksiinsa liittyviä juttuja, joita oli työn lisäksi ehtinyt tehdä. Mun täytyi siihen vaan todeta, että meillä on kyllä siistiä, mutta siihen se aika sitten meneekin. Voi kun mullakin olis pokkaa jättää tyynesti paikat paskaisiksi, ja tehdä asioita joita tykkään tehdä.
Kommentit (5)
Ei siisti koti ja harrastukset nyt sentään ole täysin toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja...
Me siivosimme aluksi ruokapöydän, että jotain kahvitavaraa siihen saisi mahtumaan. Aamupalan jälkeen me siivosimme keittiön ja pöydän, ettei kaikki jää pilaantumaan pöydälle. Saimme sieltä elämämme mahataudin. En ole käynyt heillä kylässä tuon jälkeen.
Vaipparoskikset olivat pullollaan ha haisevat. Vanhoja pissejä potassa...
yllättävissä tilanteissa tai jos on yh tai toinen puolisoista matkoilla tms.
Mutta en ihan vaan sitä antaa kodin mennä saastaiseksi. Lapsillakin on sentään oikeus asua lapsuutensa jollain tavoin ihmisasumukseksi luokiteltavassa kodissa. Ja pitäähän heille olla esimerkkinä - muuten asuvat sitten isona läävässä hekin.
En jaksa joka aterian jälkeen lakaista lattiaa pöydän alta tai jynssätä hellaa, mielestäni tärkeämpää on esim. lasten ulkoilu ja vaikka sitten ne harrastukset. Olen tyytyväinen valintaani, tosin en kyllä kutsu meille ketään kylään, kun täältä olen saanut lukea miten ällöttävänä joku saattaa pitää murusia lattialla;). Tavataan kavereiden kanssa aina muualla.
Näitä ovat mm. pölyjen pyyhkimen, paikkojen hinkkaaminen, iänkaikkinen imuroiminen, joka päiväinen tiskaaminen...