Näin viisikymppisenä harmittaa ettei osannut arvostaa sitä mitä kroppa kesti nuorena. Univajeen, huonon syömisen, kylmyyden

Eihän tuota tarvi harmitella. Nuorena sitä oli kuolematon vaikka junan alle kävelis.

Jossain vaiheessa elimistö kertoo että nyt ois aika kiinnittää huomiota terveisiin elintapoihin, kohta kuollaan.

Me vanhat kävyt ihmetellään miksi teinit ovat kolmekympin helteessä paksut hupparit päällä eikä meinata muistaa miten itsekin kuljettiin keskellä kesää bootseissa ja pillifarkuissa :D

Aika kultaa muistot? Kyllä minusta teininä tuollainen univaje oli hirveää.

Toisaalta elämä on muuten muuttunut paljon paremmaksi. 3€:n viikkoraha on muuttunut 3000€:n nettopalkaksi. Vaimo rajoittaa elämää paljon vähemmän kuin vanhemmat ja töissäkin on paljon mukavampaa kuin peruskoulussa.

Monella aika tuntuu kultaavan muistot, mutta minusta eilen ei koskaan ollut paremmin kuin huomenna.

Itse asiassa fyysinen kuntokin on kaikilla mittareilla parempi nyt 50-vuotiaana kuin 15-vuotiaana, kun on pitänyt kunnostaan huolta.

Aloita hormonikorvaushoito ja kroppasi kestää taas pienet laiminlyönnit.