Muilla " huono" äitifiiliksiä? Lapsi ei viihdy sylissä.
Minä olen kova miettimään kaikenlaista. Meidän poika ei ole koskaan ollut sylissä viihtyvää tyyppiä. Sitä sitten joskus mietin, että onko " normaalia" ..
Kun itse hellittelisin paljon enemmän ja olisi myös kiva saada haleja ja suukkoja lapselta, joka nyt on 2 vuotta. Poika on kotihoidossa.
On kovin levoton ja joskus saattaa ennemmin vaikka lyödä minua, kuin että jos pitäisi olla sylissä.
En ikinä pakota syliin yms. läheisyyteen, mutta yritän lukea ja pukea lasta yms. silleen, että olisi paljon sylikontaktia.
Mites muut äidit? Yritättekö tuputtaa läheisyyttä lapselle, joka ei ole sylissä viihtyvää tyyppiä?
Sitä läheisyyttä siksikin haluaisin antaa, että poika on välillä kovin levoton.
JOtenkin sitä toivoisi, että voi kun saisi halitella paljon, ja ennen kaikkea toivon, että pojasta kasvaa aikuinen, joka osaa antaa ja ottaa vastaan hellyyttä. Miten siihen voisi kasvattaa?
Kommentit (6)
Meidän poikanen on nyt 1v 3kk eikä viihdy sylissä juuri laisinkaan. Ei ole sylissä juuri sen jälkeen viihtynyt kun on oppinut jollain konstilla itse liikkumaan. Mielelläni minäkin sylittelisin ja halisin, mutta poika mennä viipottaa eikä sylissä olo kiinnosta. Kiemurtelee pois vaan jos ei sylissä olo huvita :( Joskus väsyneenä saattaa istahtaa sylissä pidempäänkin. Kirjoja on meilläkin yritetty sylikkäin lueskella, samoin pukea. Nykyään poika pyytää jonkin verran syliin esim. ruokaa laittaessa kun tykkää katsella keittiön touhuja, muuten ei juurikaan. Äiti vaan tahtoisi niin kovasti tuota pikkuista halia ja sylitellä, ettei tajuntaan meinaa mahtua, että poika ei siitä niin välitä.
Meillä poika on aika vilkas ja kova meno on päällä koko ajan ja osaksi varmasti tämä haluttomuus sylissä oloon johtuu siitä, ettei poika malta istua. Toisaalta olen monesti miettinyt, että olemmeko me vanhemmat tehneet jotain " väärin" tässä hommassa kun ei poika oma-alotteisesti tunnu läheisyyttä tai syliä kaipaavan.
Mehis ja poikanen 1v3kk
Eli sylissä ei jakseta yleensä olla. On kyllä tiettyjä tilanteita joissa hän hakee läheisyyttä ja turvaa aikuisesta, esim. väsyneenä. Vauvana häntäkin pidettiin tosi paljon sylissä kun ei muutenkaan viihtynyt, nukkui vieressä, kannettiin liinassa ja rintarepussa ym. Joskus on tuntunut siltä että saiko hän yliannostuksen läheisyyttä vauvana :), mutta saattaahan se tavallaan liittyä siihenkin. Eli jos lapsi on saanut tarpeeksi sitä läheisyyttä, hän osaa nyt nauttia itsenäisyydestään ja on itsevarmempi kuin vähemmän sylitelty.
tutkimaan maailmaa, etteivät ehdi olla sylissä. Harvoin minunkaan 14 kk ikäinen ehtii olla sylissä, joskus haluaa hetkeksi syliin, mutta ei pitkiä aikoja. Ei kait siitä huono äiti fiilistä tarvi ottaa, annetaan ne pusut ja halit nopsaan.
Tyttäreni luopui sylistä heti, kun oppi kävelemään ja pukemaan itse. Vuoden vanha oli sylissä vain ne hetket jolloin vaatteet puettiin päälle, nyt viisi vuotiaana ei ole sylissä enää ollenkaan. Hän on luonteeltaan hirveän tomera sekä nopea oppimaan uusia asioita. Syliin en ole koskaan pakottanut. Aamulla hoitoon viedessä saan hänelle antaa suukon ja halin sekä tietysti samoin myös illalla sänkyyn peiteltäessä. Vieressä istuu juuri sen aikaa, kun luen iltasadun.
Poika taas ei muualla olisikaan kuin sylissä. Vauvana ei paljon sylikontaktia kaivannut, alkoi heti kiemurtelemaan pois. Mutta parin vuoden iässä alkoi sylivaihe ja jatkuu edelleen.
Itse olen ainakin pyrkinyt olemaan tyttäreni vierellä eli puuhastellaan vapaa-aikana asioita, joissa tarvitsee paljon apuani mm. nyt opetellaan numeroiden kirjoittamista. Tällä tavoin voin olla hänen lähellään ja hän saa läheisyyttä. Myös askartelu ja pelien pelaaminen on hyvä ratkaisu, koska silloin lapsen on tavallaan hakeuduttava aikuisen läheisyyteen apua pyytäessään. Eikä sovi unohtaa lukemista siten, että lapsi istuu vieressäsi (jos ei halua syliin istumaan).
Muilla tavoin en ole läheisyyttä tyttärelleni tarjonnut.
meillä nyt reilu kaksivuotias tyttö oli oikeastaan vain sylissä hereillä olleessaan yli puolivuotiaaksi asti eli kunnes pääsi itse liikkeelle. ei viihtynyt juurikaan yksin. syliin on ihan turha ottaa, jos ei itse tule, pyristelee vain irti, halataan ja pussataan kyllä joka päivä, muttei tule ilman pyyntöä itse halimaan. käytännässä pysyy sylissä vain väsyneenä tai, hetken lohdutettavana. vauvanukkea ja pehmolelujaan hoivailee silti suurella innolla, vaikkei aktiivisesti halailekaan. tyttö on luonteeltaan vilkas ja omatoiminen. Kyllä pojallesi voi opettaa hellimistä niillä haleilla, vaikkei nyt olekaan sylivaihe menossa.
Joskus tulee itse, mutta yleensä ei suostu kun minä haluaisin sylitellä ja halia. Vauvana kyllä pidettiin todella paljon sylissä, nukuttiin perhepedissä jne. Minuakin surettaa! Mutta sellaista tämä kasvaminen ja itsenäistyminen vain on.