Missä vaiheessa tajusit että mitään palkintoa ei tule, vaikka rämpii vaikeuksien suossa?

En ole mitään palkintoa odottanutkaan. Kuka sen antaisi? Teen vain, mitä voin elämäni parantamiseksi, ja hyväksyn loput.

Itseasiassa en koskaan odottanutkaan mitään palkintoa. Sellaista se elämä vaan on, sarja vastoinkäymisiä.

Viimeistään kun venäjä menetti harkovan

T: i g o r

Juu, ei tule mitään mitalia. Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä, mitään miljoonakorvauksia näistä ei kuitenkaan ole tullut.

Jos palkintoja jaettaisiin niin tuskin me oltaisiin ihan ekana listalla.

Sanotaan, että tässä viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana olen tajunnut sen ja lakannut uskomasta ja toivomasta parempaa. En siis koskaan ole varsinaista palkinto odottanut, mutta jossain vaiheessa jaksoin vielä uskoa, että paistaa kai se aurinko joskus risukasaankin. Ei paista. En jaksa enää uskoa. Käsittämätöntä, että elämä voi näyttää yhdelle ihmiselle näin paljon nurjia puolia, vaikka ihan kunnollinen kansalainen ja normaali ystävällinen ihminen koen olevani. Haluaisin vai pois täältä.

Minulle tuo oli kyllä selvää jo lapsena. Vaikeuksista rämmitään läpi, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.