Lue keskustelun säännöt.
Emme ole kuulleet yhdestä sukulaislapsesta viiteen vuoteen mitään
24.05.2023 |
Ylioppilasjuhlissaan hänet viimeksi näimme. Ei osallistunut viime kesänä häihin eikä hautajaisiin. Vanhempansa osallistuvat aina ja lapsi on heihin yhteydessä, mutta ei muihin sukulaisiinsa.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten?
Miksiköhän hän välttelee sukulaisia? Olemme mukavia.
Miten niin välttelee? Sillä on oma elämänsä elettävä, ei hän ole olemassa sinua ja sukuaan varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
23/24-vuotias sukulaislapsi
Mä kans mietin, että mikäs lapsi se enää on, jos ylioppilasjuhlista on muutama vuosi. Eikä hän silloinkaan ollut enää lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten?
Miksiköhän hän välttelee sukulaisia? Olemme mukavia.
Minä välttelen sukulaisiani. Nuorempana tunsin oloni heidän seurassaan kiusatuksi kun olin hiljaisempi kuin muut. Pitävät itseään mukavina kyllä, ja varmasti sitä ovatkin jonkun muun tyyppiselle ihmiselle, mutta jatkuva patistelu olemaan sosiaalinen ja sitten selän takana mutiseminen kävi raskaaksi. Eivät vaan ymmärrä että kaikki eivät ole samanlaisia kuin he.
Kai tälle nuorelle aikuiselle on lähetetty henkilökohtainen kutsu niihin sukujuhliin eikä vain oletettu, että tulee, kun vanhemmatkin on kutsuttu.
No onkos ap:n omat aikuiset lapset miten yhteyksissä kaikkiin sukulaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ette ole myöskään kuulleet, enkä ole yhteydessä vanhempiinikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten?
Miksiköhän hän välttelee sukulaisia? Olemme mukavia.
Minä välttelen sukulaisiani. Nuorempana tunsin oloni heidän seurassaan kiusatuksi kun olin hiljaisempi kuin muut. Pitävät itseään mukavina kyllä, ja varmasti sitä ovatkin jonkun muun tyyppiselle ihmiselle, mutta jatkuva patistelu olemaan sosiaalinen ja sitten selän takana mutiseminen kävi raskaaksi. Eivät vaan ymmärrä että kaikki eivät ole samanlaisia kuin he.
Vastaavaa täälläkin! Tosin itsestäni en mitään "mutinoita" kuullut mutta sukuni parista muusta ei niin ekstrovertistä kylläkin, joten helppo on ajatella että minustakin varmaan puhutaan samalla tavalla.
Väkisin vetäminen kaikenlaisiin ryhmätoimintoihin on aivan kamalaa. Jos joku ehdottaisi vaikka kahden kesken kahvilakäyntiä silloin tällöin niin mielelläni joskus kävisin. Olen löytänyt itselleni sopivamman ystäväporukan, ja olen onnellinen valitsemassani seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten?
Pitäisi varmaan diagnoosi laatia tuosta sukulaistytöstä.
Mä luulen, että diagnoosi ap:stä on akuutimpi.
Olisit iloinen kun ei tarvitse muistaa häntä merkkipäivinä jatkossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten?
Pitäisi varmaan diagnoosi laatia tuosta sukulaistytöstä.
Mä luulen, että diagnoosi ap:stä on akuutimpi.
Vian ei tarvitse olla edes iso kun se on päässä, kuten aloittajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten?
Miksiköhän hän välttelee sukulaisia? Olemme mukavia.
Minä välttelen sukulaisiani. Nuorempana tunsin oloni heidän seurassaan kiusatuksi kun olin hiljaisempi kuin muut. Pitävät itseään mukavina kyllä, ja varmasti sitä ovatkin jonkun muun tyyppiselle ihmiselle, mutta jatkuva patistelu olemaan sosiaalinen ja sitten selän takana mutiseminen kävi raskaaksi. Eivät vaan ymmärrä että kaikki eivät ole samanlaisia kuin he.
Vastaavaa täälläkin! Tosin itsestäni en mitään "mutinoita" kuullut mutta sukuni parista muusta ei niin ekstrovertistä kylläkin, joten helppo on ajatella että minustakin varmaan puhutaan samalla tavalla.
Väkisin vetäminen kaikenlaisiin ryhmätoimintoihin on aivan kamalaa. Jos joku ehdottaisi vaikka kahden kesken kahvilakäyntiä silloin tällöin niin mielelläni joskus kävisin. Olen löytänyt itselleni sopivamman ystäväporukan, ja olen onnellinen valitsemassani seurassa.
Ah, nyt valehtelin! Kuulin mutinaa... Äitini oli törmännyt yhteen isän puolen tätiini joskus pari vuotta sitten, joku aika sen jälkeen kun itse olin häneen törmännyt ja käytiin kahvittelemassa. Tämä täti oli sitten äidilleni ihmetellyt että "Se teidän Marja-Irmelihän olikin tosi kiva tyyppi".
Äitini oli pitänyt kommenttia omituisena ja tuumannut vaan että "No sehän on totta kai, sehän on ihan älyttömän hyvä tyyppi".
Ekstrommat kai pitävät hiljaisempia jotenkin omituisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten?
Pitäisi varmaan diagnoosi laatia tuosta sukulaistytöstä.
No jokuhan sitä vaivaa.
Introverttius ei ole diagnoosi tai sairaus. Sinua taas selvästi vaivaa jokin mielenterveydellinen häiriö.
Niin se menee. Kun nuori pääsee koulusta ja muuttaa omilleen, ne katoaa muutamaksi vuodeksi. Sitten aikuisempana niitä taas näkee. Riippuu tietysti miten läheistä sukua ovat, kyllä mä sisarusteni lapsia näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori ei välttämättä ymmärrä, että joku sukulaistäti voi oikeasti kaivata häntä.
Eipä kyllä tulisi mieleenkään nähdä paria vanhempieni sisarusta vapaaehtoisesti. Nimenomaan siksi että pitävät itseään niin erinomaisen mukavina. Eivät todellakaan ole.
Toisiin olen oikein mielelläni yhteydessä!
Ota puhelin käteen ja soita tai laita viesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No soittelitko sinä ja kysyit häneltä kuulumisia?
Ei ole tapana.
Ei hänelläkään.
Mun vanhimman sisaruksen vanhin lapsi ei ylppäreiden jälkeen ollut missään tekemisissä, taisi viitisen vuotta mennä. Kun kyselin kuulumisia ajoittain ja soittelin hälle, niin sanoi suoraan ettei halua olla sukulaisten kanssa tekemisissä. Ymmärsin asian täysin koska ei sitä aina jaksa olla sukulaisten kanssa tekemisissä, kunnes sitten yhtäkkiä vuosi tuosta sain hääkutsun häneltä ja kun soittelin lahjatoiveesta, vastauksena oli/myönsi suoraan että ei oikeastaan halunnut kutsua minua tai sisaruksiani koska ei tykkää äitinsä puolen suvusta (isänsä suku on pieni. ei ole kuin isä elossa), mutta kun tarvitsee häämatkakassaan rahaa niin kutsui meidät kaikki.. hiukan oli vaivaantunut olo kun jäin miettimään että ennen niin aurinkoinen ja minulle läheinen tyttö yhtäkkiä alkoi inhota meidän sukua (minua siinä samalla kun olen osa tuota sukua, tosin vain puoliksi), ja mietin että kannattaako mennä jos hän tulee tuntemaan olonsa omissa häissään epämukavaksi kun oli "pakko" kutsua koko suku että pääsee edes jonnekin reissuun. Soittelin hälle uudelleen ja kerroin että en tule, että tunnen että hän tulee tuntemaan olonsa epämukavaksi häissään (mitä en halua) mutta voin laittaa rahaa matkalahjakassaan. Sainkin selville että pappa oli aikoinaan tehnyt kamalia asioita sisarelleni, ja muut olivat tienneet asiasta ja vaienneet, paitsi minä. Nykyään olen hyvissä väleissä sisareni vanhimman lapsen kanssa ja jopa hänen vanhimman lapsensa kummi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten?
Miksiköhän hän välttelee sukulaisia? Olemme mukavia.
Voitte olla mukavia mutta tämä nuori nyt vain ei koe oloaan riittävän hyväksi teidän seurassanne. Ehkä vaikka kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia kuin teillä, tai ehkä olette hänen makuunsa liian päällekäyviä tai vaihtoehtoisesti liian rauhallisia ja kokee tilanteet kiusallisiksi.
Tai ehkä hän vain on kiireinen.
Soita ja kysy.