Miksi joku haluaa elää mahdollisimman pitkään?

Vierailija kirjoitti:

Tällä aloittajalla ei varmaan ole lastenlapsia. Minusta oli mukavaa että meidän äiti eli  yli 90 vuotiaaksi.   Eikä meillä ole ketään joka olisi maannut vaipoissa  hoitolaitokseesa. Meidän suvussa miehetkin elää  90 vuotiaaksi.  Ei ole ollut dementiaa, vain vähän huonompi kuulo. Jos tykkää elämästä ja jaksaa osallistua  nuortenelämään,  onhan se valtava rikkaus elää terveenä pitkään. Tämä on  yllättävän ikävää luettaavaa, joku  haluaa hautaan  etukäteen  ennen aikojaan.

Kyllä minulla on lapsia ja lapsenlapsia. Olen myös menettänyt oman äitini syövälle ennenaikaisesti työikäisenä, joten tiedän senkin surun. Siitä huolimatta olen 100% aloitukseni takana.

Olen päässyt/joutunut näkemään elämässäni paljon vanhuksia viimeisinä vuosinaan, ja valitettavasti oma kokemukseni on, että nuo hyväkuntoiset teräsvaarit ja -mummot, jotka pärjäävät kotona korkeintaan omaisten avulla, ovat pieni vähemmistö. Huomattavasti todennäköisempää on joutua sänkyyn sekavana, muistinsa menettäneenä, peloissaan ja usein masentuneena, ilman apua.

ap

Vierailija kirjoitti:

  Mitä tarkoittaa että ihmiset ovat heitteillä   18 -- 65 vuotiaina. Eikös perheenjäsenillä ole ainakin  moraalinen velvollisuus  huolehtia toisistaan.    Kyllä se meidän suvussa toimii hyvin.

Hienoa, että teillä homma toimii. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi ei kuitenkaan kumoa kaikkia niitä tapauksia, missä yksinäisen vanhuksen jäänteet löydetään kun rappukäytävässä alkaa haisemaan, tai niitä tuhansia ja tuhansia vanhuksia, jotka on kärrätty odottamaan kuolemaa sairaalasänkyyn ilman kunnollista apua edes henkilökunnalta.

Monien kohdalla on valitettavasti totta, että yksin täällä on selvittävä kohdusta hautaan. Onnekkaita ovat ne, joilla on elämänsä varrella ihmisiä, jotka auttavat edes jossakin kohtaa, ja jos auttajia löytyy elämän alusta loppuun, sitä voi verrata lottovoittoon.

Isovanhempani eivät ehtineet vaipoissa maata missään, mummot heittivät veivinsä jo melko varhain ja papatkin meni loppuun saakka ihan omatoimisina kunnes viimeisinä viikkoina joutuivat sairalaan ja lusikka nurkkaan. Toivottavasti itselläkin menisi vastaavasti ja omilla vanhemmillani ilman mitään kitumisia.

En käytä päihteitä ja nautin liikkumisesta, syön terveellisesti. Eli nautin elämästä, jonka olen saanut. Niin kauan kun se vain on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

En käytä päihteitä ja nautin liikkumisesta, syön terveellisesti. Eli nautin elämästä, jonka olen saanut. Niin kauan kun se vain on mahdollista.

Tämä on tottakai eri asia, jos tuo on sellaista elämää josta nautit. Aloituksella peräänkuulutin niitä ihmisiä, jotka noudattavat tuollaista elämäntyyliä vain siksi, että saisivat elää mahdollisimman pitkään.

ap

Äitinäiti oli just 10 viimistä vuotta hoivakodissa. Eli 100 vuotiaaksi. Järkevämpää jos olis päässyt pois 90 veenä, ennen kunnon ja järjen huonontumista.

Isänäitini eli 86 veeksi, viimiset 5 vuotta hoivakodissa. Siinäkään mitään järkeä.

Vaarit kuolivat ennen hoitolaitoksiin joutumista.

Isäni taas eli 81 veeksi, viimiset 4 vuotta hoivakodissa dementian takia.

Onneksi riitti noi vuodet.

Näillä jotka toivovat pitkää elämää niin siihen pakettiin vaikuttaa automaattisesti kuuluvan terveenä olo. Sekä fyysisesti että psyykkisesti.

En ymmärrä miksi ei keskustella enemmän aktiivisesta avusta kun ihminen on enää vaan pelkkä kuori.

Toimittajat kirjoittaa juttuja miten elää vanhaksi oletuksella, että kutakuinkin kaikki haluaa sitä tavoitella. Todellisuudessa aika harva elää toimintakuntoisena ja omatoimisena yli 90-vuotiaaksi. Useimmat on täysin toisten avun varassa, ja millaista se apu tänä päivänä saati tulevina vuosina onkaan... Toivon nopeaa poistumista jossain sellaisessa vaiheessa, kun vielä omat jalat kantaa ja pää sen verran pelaa että ei tarvitse lasten ja lastenlasten kantaa huolta ja murehtia pärjäämisestäni tai katsoa vierestä kun korisen vaipoissa ruuat rinnuksilla ja suu ammollaan jossain hoivakodissa. Nääntymällä siellä kuollaan, miksi ei voisi näissä tapauksissa ja muissakin lohduttomissa tilanteissa ihminen itse päättää kun päivät on täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman pelko pistää elämään vanhuksetkin.

 

Jotain säälittävää siinä on, että ei edes vanhana ole siinä määrin sinut oman elämänsä kanssa että pystyisi päästämään irti.

Kuolema ei tule, eikä ole tulematta sillä, pitääkö kiinni, vai heittääkö irti. Ei myöskään sillä, pelkääkö, vai eikö pelkää kuolemaa. Tietenkin tästä täytyy lukea pois he, jotka lähtevät oman käden kautta, mutta noin yleensä, elämä jatkuu ihan niin pitkään, kuin päiviä on jäljellä. Sitten päättyy. Itse yritin päästää irti, olin valmis lähtemään vaikka heti, mutta edelleen täällä keikun. En ole takertunut sen paremmin elämään kuin kuolemaankaan. Ihan rauhassa menen illasta aamuun, aamusta iltaan. 

Niin no jos vaihtoehtoina on 75 vuotiaana lähtö kerralla ilman kitumista, tai siihen vielä päälle 30 vuotta kitumista ja vaipoissa makaamista, niin eipä se jälkimmäinen vaihtoehto kauheasti innosta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Oma vanhempi on nyt hoitolaitoksessa ja teen mieluummi itsarin kuin joudun sinne helvetin esikartanoon. Anteeksi kovat sanat, mutta onhan se säilytyspaikka kuolemaa odottavalle. Ei mitään virikkeitä, siellä vain ollaan. Toki ruoat ja juomat on hoidettu hyvin ja hoidetaankin mutta siellä ne on dementikkoina, mumisevat mitä sattuu ja ollaan poissa tästä maailamsta. Ulos ei pääse kuin kesällä.

Kirjoitinko tämän? Kuvailit nappiin mun ajatukset. Oma vanhempi myös hoitolaitoksessa ja siellä ne vanhukset odottavat kuolemaa. Kyselevät milloin pääsee kotiin ja eihän ne pääse. 

Ei terveillä elämäntavoilla ole niin minkään tekemistä pitkän iän kanssa. Ne on ne geenit jotka määrittävät ihmisen elämäniän. Ei se oletko syönyt pupujen ruokaa ja harrastanut liikuntaa. Tiedän alkoholisteja jotka eläneet 80-90-vuotiaiksi. Ketjupolttaja ja alkoholisti ja ikä alkaa 80+. Ja taas ihmisiä, jotka eivät ole juoneet pisaraakaan alkoholia eikä edes maistaneet tupakkaa ja paino normaali ja liikuntaa koiran kanssa joka päivä ja silti syöpä vie alle 50-60-vuotiaana. 

Miehen isä on hyvässä kunnossa ja täyttää 86 vuotta. Miehen veli odottaa kielipitkällä perintöä. Olenkin sanonut miehelle että nuo heidän suvun perintöasiat ei minulle kuulu mitenkään enkä jaksa kuunnella noita juttuja. 

 

Olen piakkoin 33 vuotta täyttävä mies ja itse olen valmis exitukseen, kun olen ollut 3 täyttä kalenterivuotta pois työelämän oravanpyörästä. Elinaikaodotteen mukaan odotettavissa oleva eläkkeellejäämisikäni olisi 68-vuotiaana. 

Toivottavasti siihen mennessä eutanasia on tässä maassa laillistettu.