Lue keskustelun säännöt.
Olen masentunut. Myönnettävä se on.
23.05.2023 |
Kunnon kevät-, tai miksei jo kesämasennus.
Talvi oli kauhea, mutta sen punnersin maaliin sisulla ja hammasta purren.
Nyt, kun saa levähtää, pyörä onkin kääntynyt toiseen suuntaan; mitään en jaksa, pää on kuin turta kuin puupölli, välillä itkettää, enimmäkseen lojun sohvalla olemattomuudessa.
Tällaista en osannut odottaa.
Kommentit (11)
Osalle ihmisistä kevät on raskasta aikaa. Lepää siis ja anna rauhassa voimiesi palautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu terveyskeskuksen kautta terapiaan. Yksin ei kannata sinnitellä.
Voimia Sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu terveyskeskuksen kautta terapiaan. Yksin ei kannata sinnitellä.
Voimia Sinulle!
Kysyn sinulta: oletko päässyt
-terveyskeskuslääkärille ylipäätään?
-joka ei kirjoita mömmöreseptiä vaan lähetteen terapiaan?
-päässyt sinne terapiaan?
-montako vuotta kului tässä välissä?
-oliko terapiasta hyötyä?
Tietoisku sinulle: Kun soitat tai käyt terveyskeskuksessa, saat ohjeeksi nimenomaan sinnitellä, yksin jos muita auttajia ei ole. Minultakin on tivattu; "no eikö nyt ole ketään?!", kun kerroin etten saa siivottua enkä ruokaa kaupasta.
Tule todellisuuteen ja avaa silmäsi näkemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu terveyskeskuksen kautta terapiaan. Yksin ei kannata sinnitellä.
Voimia Sinulle!
Harhakuvitelmia jos hoitoon kuvittelee tässä maassa julkisella pääsevänsä. Varsinkaan mt-asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun burn out ja keskivaikea masennus alkoi juuri noin. Varaa aika lääkärille
Oikealla hoidolla voit paremmin jo kuukauden kuluttua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu terveyskeskuksen kautta terapiaan. Yksin ei kannata sinnitellä.
Voimia Sinulle!Kysyn sinulta: oletko päässyt
-terveyskeskuslääkärille ylipäätään?
-joka ei kirjoita mömmöreseptiä vaan lähetteen terapiaan?
-päässyt sinne terapiaan?
-montako vuotta kului tässä välissä?
-oliko terapiasta hyötyä?Tietoisku sinulle: Kun soitat tai käyt terveyskeskuksessa, saat ohjeeksi nimenomaan sinnitellä, yksin jos muita auttajia ei ole. Minultakin on tivattu; "no eikö nyt ole ketään?!", kun kerroin etten saa siivottua enkä ruokaa kaupasta.
Tule todellisuuteen ja avaa silmäsi näkemään!
Sama kävi myös minulle. Tollaista tivaamista psykiatristen sairaanhoitajien puolelta: "eikö oikeasti ole yhtään ystävää?". Auttoi vain lisäämään masennusta. Lääkereseptin sain toki heti ja terapiaa en tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 20v enemmän ja vähemmän masentunut. Big deal. Ne on loppujen lopuksi vain tunteita jotka menee ohi.
Mulla nykyään masennus menee päivässä ohi tai jo samana päivänä alkaa naurattaa. Olen ollut vaikeasti masentunut pitkään, nyt toipunut. Mutta alakuloisia päiviä kyllä tulle, sellaisia että ei tee mieli lähteä kämpästä ulos. Elämässä on nin paljon sellaista mitä joutuu työstämään lopunelämää, kun joutui kerran kaikesta ulos.