Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen elänyt todella traumaattisen elämän
21.05.2023 |
Olen aina ollut iloinen ja energinen ihminen mutta nyt 30-vuotiaana minusta on tullu kuin haamu.
Mikään ei jaksa innostaa ja kiinnostaa, muistinikin on nykyään todella kehno ja muutkin ovat tämän huomanneet..
Isäni on alkoholisti. Veljeni on alkoholisti. Lapsuuteni oli turvaton, näin perheväkivaltaa. Isä oli usein yöllä vessassa örisemässä ja lopulta sammui sinne. Näin usein myös äitini humalassa.
Vanhempani olivat usein baarissa ja jättivät minut yksin kotiin. Pelkäsin.
Vanhempani harrastivat usein seksiä vaikka nukuin samassa sängyssä. Se oli järkyttävää.
Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen ala-asteiässä. Teini-iässä sain niitä usein. Enää en, nyt seurana on 24/7 ahdistus mutta ei varsinaisia kohtauksia.
Ensi rakkauteni petti minua jatkuvasti. Hän oli myös väkivaltainen ja huumekoukussa. Kerran hän myös raiskasi minut.
Aloitin juomaan alkoholia todella nuorena. Pilveä aloin polttamaan yläasteella. Usein. Lopetin pilven polton lukiossa, koska rupesin saamaan paniikkikohtauksia aika kun poltin. Minulle jäi useaksi vuodeksi todella paha ahdistuneisuuden tunne sekä epätodellinen olo. Koko ajan tuntui että sekoan. Nyt ahdistus ei olee enää niin paha.
Seuraava rakkauteni toi valoa elämään. Ainakin hetkeksi. Suhde päättyi, koska hän oli päihderiippuvainen ja sairastui psykoosiin. Nykyään hän on täysin yhteiskunnasta syrjäytynyt.
Juon itse runsaasti alkoholia. Olen jakanut itseäni ympäri kyliä, oksettaa oma käytös.
Haluaisin lapsen/lapsia, mutta koen että olen niin rikkinäinen ihminen että minusta ei olisi äidiksi. :-(
Välillä tuntuu että en enää jaksa elää.
Semmoinen avautuminen.
Kommentit (40)
AP jos nyt saan antaa suoran vinkin, joka ehkä tuntuu pahaltakin niin eroa. Tuo suhde ei ole sinulle hyväksi koska hänkin väärinkäyttää aineita. Valitettavasti me vanhempien kautta traumatisoituneet hyvin usein päädytään suhteisiin, jossa se kumppani tekee samaa mitä se satuttava vanhempi. Suosittelen, että hakeudut terapiaan, jossa koitat korjata sitä mitä voit ja käsittelet haavojasi. Sitten sen jälkeen voit yrittää löytää uuteen suhteeseen. Ehkä jopa osaat ihastushuumassa lukea niitä varoitusmerkkejä, mistä tiedät katkaista orastavan suhteen ja hakeutua semmoisten ihmisten seuraan, jotka eivät ole osa tuota kierrettä.
Musta tuntuu aina jotenkin lattealta kirjoittaa, että tsemppejä ym., mutta lähetän niitä nyt kuitenkin sinulle. Toivottavasti tulevaisuus muuttuu paremmaksi ja tiedät, ettet ole ainsainnut elämässäsi tapahtuneita karikkoja. Meitä lapsena rikottuja on aivan liian paljon ja ainoa mitä voin sinulle antaa on myötätuntoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samanlainen lapsuus ja nuoruus ja samanlainen elämä. Ensinnäkin eroon juopoista/pössyttelevistä miehistä. Sen jälkeen lääkäriin kertomaan totuus. Saat lääkekuurin, terapiakäyntejä ym. Sitten etsit miehen, joka ei ole traumatisoitunut mistään, vaan on itsenäinen ja normaali. Sen jälkeen vauva. Näin minä selvisin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
AP jos nyt saan antaa suoran vinkin, joka ehkä tuntuu pahaltakin niin eroa. Tuo suhde ei ole sinulle hyväksi koska hänkin väärinkäyttää aineita. Valitettavasti me vanhempien kautta traumatisoituneet hyvin usein päädytään suhteisiin, jossa se kumppani tekee samaa mitä se satuttava vanhempi. Suosittelen, että hakeudut terapiaan, jossa koitat korjata sitä mitä voit ja käsittelet haavojasi. Sitten sen jälkeen voit yrittää löytää uuteen suhteeseen. Ehkä jopa osaat ihastushuumassa lukea niitä varoitusmerkkejä, mistä tiedät katkaista orastavan suhteen ja hakeutua semmoisten ihmisten seuraan, jotka eivät ole osa tuota kierrettä.
Musta tuntuu aina jotenkin lattealta kirjoittaa, että tsemppejä ym., mutta lähetän niitä nyt kuitenkin sinulle. Toivottavasti tulevaisuus muuttuu paremmaksi ja tiedät, ettet ole ainsainnut elämässäsi tapahtuneita karikkoja. Meitä lapsena rikottuja on aivan liian paljon ja ainoa mitä voin sinulle antaa on myötätuntoni.
Kiitos viestistäsi
Olet oikeassa, minun ei pitäisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jolla on päihdeongelma. Minun pitäisi nyt jotenkin löytää itsestäni voimaa erota. Rakastan häntä kovasti, on ihana ihminen. Toivoisin että hän lopettaisi polttelun ja nuo opiaatit. Joku satunnainen pilvenpoltto nyt ei haittaisi, siis vaikka joku kerran puolessa vuodessa..
Mutta uskoni siihen että hän vähentäisi päihteitä radikaalisti, on melko heikko. :-(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli samanlainen lapsuus ja nuoruus ja samanlainen elämä. Ensinnäkin eroon juopoista/pössyttelevistä miehistä. Sen jälkeen lääkäriin kertomaan totuus. Saat lääkekuurin, terapiakäyntejä ym. Sitten etsit miehen, joka ei ole traumatisoitunut mistään, vaan on itsenäinen ja normaali. Sen jälkeen vauva. Näin minä selvisin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää.
Ihanaa että sinulla asiat kääntyi hyväksi
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nykyiselläkin kumppanilla on päihdeongelmaa. :-( käy kyllä töissä ja on toki myös selvänäkin, mutta usein polttaa pilveä. Ja n. kerran viikossa/kahden viikon välein ottaa vahvoja kipulääkkeitä.
V*tuttaa että olen taas mennyt rakastumaan tuollaiseen. Suhteen alussa tiesin ainoastaan pössyttelystä. Opiaattikoukku selvisi vasta myöhemmin.
Olisi pitänyt pysyä kaukana.
Ap
Kannattaa lukea läheisriippuvuudesta, usein meillä risan perheen lapsilla on juuri tätä, me ei olla ikinä opittu rakastamaan oikeasti, koska meitä ei ole rakastettu, vaan ne päihteet ovat olleet vanhempien elämässä tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiselläkin kumppanilla on päihdeongelmaa. :-( käy kyllä töissä ja on toki myös selvänäkin, mutta usein polttaa pilveä. Ja n. kerran viikossa/kahden viikon välein ottaa vahvoja kipulääkkeitä.
V*tuttaa että olen taas mennyt rakastumaan tuollaiseen. Suhteen alussa tiesin ainoastaan pössyttelystä. Opiaattikoukku selvisi vasta myöhemmin.
Olisi pitänyt pysyä kaukana.
Ap
Kannattaa lukea läheisriippuvuudesta, usein meillä risan perheen lapsilla on juuri tätä, me ei olla ikinä opittu rakastamaan oikeasti, koska meitä ei ole rakastettu, vaan ne päihteet ovat olleet vanhempien elämässä tärkeintä.
Onko suositella mitään kirjaa läheisriippuvaisuudesta?
Ap
Voit ajatella että tänään muutat elämäsi. Ajattele tulevaisuuden itseäsi, joka kiittää sinua halaten, kun päätit vaihtaa suuntaa silloin - nyt.
Kaikki ei valitettavasti ja onneksi muutu heti ja hetkessä. Ota yksi ihmisen kokoinen, itsesi kokoinen tavoite, kerrallaan. Olisiko se vaikka kävelylenkki, jossa olet itseksesi ja mietit mitä tulevaisuudelta haluat, lohdutat sitä lasta joka olit jota olisi pitänyt rakastaa ja pitää aarteena, eikä niin kuin sinua on pidetty. Itke ja lohduta sitä lasta, huuda vaikka tuuleen ja lupaa että pidät itsestäsi parempaa huolta tästä eteenpäin.
Varmasti tulee huonoja hetkiä ja päiviä mutta kukaan ei voi viedä sinulta pois sitä että päätät muuttaa elämäsi, jos et itse lannistu vaikka lunta tulee tupaan.
Muutoksien (juomisen lopettaminen vaikka) olisi tärkeää tuo henkinen puoli, vain silloin muutos on pysyvä. Siksi ehdotin kävelyitä, enkä juomisen lopettamista. Koska kun alat tahtoa enemmän, ymmärtää itsesi lempeästi enemmän et enää halua juoda niin paljon ja niin usein. Alat haluta muita asioita.
Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että haet itsellesi rohkeasti apua. Voit muuttaa vain itseäsi ja elämänasennettasi. Terapian avulla se on mahdollista. Olet vielä kohtalaisen nuori ja uskon että sinusta tulee vielä hyvä äiti jollekin kun saat itsesi parempaan kuntoon.
Kuulostaa tutulta. Älä kiirehdi lasten kanssa. Haluan kertoa, että aina huono kierre ei periydy. Mulla oli myös traumaattinen alkuelämä ja ehkä myöhemminkin. En uskonut että olisin ikinä ollut kelvollinen äidiksi tai edes haaveillut että se olisi mahdollista, mm. epävarman taloudellisen tilanteen takia.
Onnistui kuitenkin. Vaikeuksia tuli myöhemmin, mm. vakava sairaus ja avioero, onnea on ollut elämässäni aika rajallisesti. Sain lapsen noin 35-vuotiaana. Se on ollut elämäni suurin onni ja rakkaus, mikä on korjannut minua ihmisenä enemmän kuin mikään. Uskon että llen ollut paras mahdollinen äiti. En onnellusin, täydellinen tai mitään eniten. Mutta elämää nähnyt, ymmärtävä, kärsivällinen, hellä ja rakastava. Siitä ei ole epäilystä.
Omat lapsuuden traumat vaikutti niin, että jo lapsena päätin, että samaa en tee kenellekään. Olen miettinyt, mitä en koskaa sano tai tee lapselleni enkä ole niin tehnyt. Muita virheitä varmaankin, mutta ne omasta mielestä pahimmat opin välttämään jo lapsena. Nyt on tavoitteena löytää enemmän onnea omaankin elämään, että ehtisin näyttää sen esikuvan paremmin lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ryhdy parisuhteisiin, ennen kuin olet saanut ammattiapua mielenterveyteesi. Parantuminen lähtee siitä, että sinulla on tila kertoa luotettavalle ihmiselle (psykoterapeutille tai vastaavalle ammattilaiselle, ei päihderiippuvaisille kumppaneillesi jotka ovat yhtä traumatisoituneita kuin sinä ja joilla ei ole kykyä eikä kapasiteettia olla rakentavia tai tukevia) ajatuksistasi.
Yksin ei voi parantua. Jos ongelmat ovat tulleet muilta ihmisiltä silloin ne parantuvatkin vain kun saa korjaavia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Älä ryhdy parisuhteisiin, ennen kuin olet saanut ammattiapua mielenterveyteesi. Parantuminen lähtee siitä, että sinulla on tila kertoa luotettavalle ihmiselle (psykoterapeutille tai vastaavalle ammattilaiselle, ei päihderiippuvaisille kumppaneillesi jotka ovat yhtä traumatisoituneita kuin sinä ja joilla ei ole kykyä eikä kapasiteettia olla rakentavia tai tukevia) ajatuksistasi.
Yksin ei voi parantua. Jos ongelmat ovat tulleet muilta ihmisiltä silloin ne parantuvatkin vain kun saa korjaavia kokemuksia.
Heti huomenna otan yhteyttä työterveyteen. Olen nyt päättänyt sen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko terapiaa?
En. Olen miettinyt. Voinko työterveyden kautta hakeutua terapiaan?
Riippuu ihan siitä, millainen työterveyssopimus työnantajallasi on. Oman työnantajani kautta terapiaan ei pääse, ellei tarvitse nimenomaan työhön liittyvää terapia-apua, eli hankaluudet varsinaisissa työtehtävissä tai työolosuhteissa. Yksityiselämästä kumpuavat vaikeudet eivät kuulu sopimuksen piiriin, vaikka hidastaisivat työtehoa ja -tarkkuutta tms. Kunnalliselle varmasti pääset tai yksityiselle, jos on rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko terapiaa?
En. Olen miettinyt. Voinko työterveyden kautta hakeutua terapiaan?
Riippuu ihan siitä, millainen työterveyssopimus työnantajallasi on. Oman työnantajani kautta terapiaan ei pääse, ellei tarvitse nimenomaan työhön liittyvää terapia-apua, eli hankaluudet varsinaisissa työtehtävissä tai työolosuhteissa. Yksityiselämästä kumpuavat vaikeudet eivät kuulu sopimuksen piiriin, vaikka hidastaisivat työtehoa ja -tarkkuutta tms. Kunnalliselle varmasti pääset tai yksityiselle, jos on rahaa.[/quote
3 kuukautta käyntejä julkisella puolella psykiatrisella sairaanhoitajalla ja sitten lääkärin lausunto Kelalle psykoterapiaa varten. Näin minulle sanottiin miten pääsee terapiaan, joka saattaa kestää vuosia. Minulla muita vaikeuksia elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko terapiaa?
En. Olen miettinyt. Voinko työterveyden kautta hakeutua terapiaan?
Hurjaa että olet yleensäkin päätynyt töihin. Minä olen vain perusapaattinen ja traumatausta on vain tunteiden mitätöinti, ei mitään tuollaista oikeaa niin kuin sinulla. En ole ikinä ollut tippaakaan motivoitunut mistään muusta kuin netin selailusta, töissä en ole ollut.
Sun on päästävä päihdekuntoutukseen. Siellä saat itseäsi siihen jamaan että pystyt eroamaan ja rakentamaan ihan toisenlaista elämää, ja tietty raitistumaan. Myöhemmin sitten vielä terapiaan.
-Been there done that
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko terapiaa?
En. Olen miettinyt. Voinko työterveyden kautta hakeutua terapiaan?
Riippuu ihan siitä, millainen työterveyssopimus työnantajallasi on. Oman työnantajani kautta terapiaan ei pääse, ellei tarvitse nimenomaan työhön liittyvää terapia-apua, eli hankaluudet varsinaisissa työtehtävissä tai työolosuhteissa. Yksityiselämästä kumpuavat vaikeudet eivät kuulu sopimuksen piiriin, vaikka hidastaisivat työtehoa ja -tarkkuutta tms. Kunnalliselle varmasti pääset tai yksityiselle, jos on rahaa.[/quote
3 kuukautta käyntejä julkisella puolella psykiatrisella sairaanhoitajalla ja sitten lääkärin lausunto Kelalle psykoterapiaa varten. Näin minulle sanottiin miten pääsee terapiaan, joka saattaa kestää vuosia. Minulla muita vaikeuksia elämässä.
Ok. Itse en edes kysynyt julkiselta. Annoin vain olla. Tosin en usko, että terapiasta olisi kauheasti ollut minulle edes apua. Ja en ole sellaisessa jamassa kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko terapiaa?
En. Olen miettinyt. Voinko työterveyden kautta hakeutua terapiaan?
Voi.
Tulin vain kertomaan, että nyt äitini on kuollut äkillisesti.. jos jotain positiivista niin olen hakeutunut terapiaan. Ehkä tämä tästä ja pakkohan sen auringon on joskus paistaa risukasaankin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiselläkin kumppanilla on päihdeongelmaa. :-( käy kyllä töissä ja on toki myös selvänäkin, mutta usein polttaa pilveä. Ja n. kerran viikossa/kahden viikon välein ottaa vahvoja kipulääkkeitä.
V*tuttaa että olen taas mennyt rakastumaan tuollaiseen. Suhteen alussa tiesin ainoastaan pössyttelystä. Opiaattikoukku selvisi vasta myöhemmin.
Olisi pitänyt pysyä kaukana.
Ap
Kannattaa lukea läheisriippuvuudesta, usein meillä risan perheen lapsilla on juuri tätä, me ei olla ikinä opittu rakastamaan oikeasti, koska meitä ei ole rakastettu, vaan ne päihteet ovat olleet vanhempien elämässä tärkeintä.
Onko suositella mitään kirjaa läheisriippuvaisuudesta?
Ap
Täällä on pitkä ketju "eroon läheisriippuvuudesta".
Päihdelinkistä löytyy myös tietoa.
Mulle hoitaja suositteli kirjaa "tule lähelle, mene pois", en ole vielä lukenut/kuunnellut sitä.
Mutta on silmiä avaavaa lukea muiden tarinoita ja hämmästyttävää kuinka samankaltaisia ne ovat kuitenkin toistensa kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Ei mitään mielialalääkkeitä. Ei niitä ennenkään tarvittu. Eivät ne ole mikään ratlaisu asioihin. Pitää itse ymmärtää asiat ja muuttaa omia toimintatapojaan. Hyvä keino aluksi on esim. muuttaminen pois vanhan kaveriporukan vaikutuspiiristä ja etsiä tervepäisiä ystäviä.