Olen valitettavasti hyvin herkkä

Niin minäkin. Loukkaannuin esim äitini käytöksestä, joka oli väärää ja palstalla minua vain lyötiin lisää.

Herkkyys voi olla hyvä asia.

Minusta se ei ole valitettavaa, koska maailmassa kaikkien pitäisi olla tervetulleita, myös herkkien. Ehkä niissä toisissa on jotain vikaa.

Tää ei kyllä ole mikään herkkisten palsta. Vink vink.

Herkkyys voi olla ilman tunteellisuuttakin ja toisinpäin. Kumpi häiritsee enemmän?

Kun kirjoitan palstalle niin kirjoitan palstalle. En ole tehtyjen asioitten summa.

Minulla ei ole vinkkejä. Olen itsekin herkkä. Ajattelen niin että herkkyydessä on hyviä puolia, ja jos yrittäisin ja onnistuisin kovettamaan luonnettani, menettäisin ne hyvät puolet. Eli molemmissa, kovaluonteisuudessa ja herkkyydessä, on hyvät ja huonot puolensa. 

Tulen seuraamaan keskustelua t. toinen herkkä

Oletko varma ettet vietä aikaasi väärässä seurassa? Se saa ajattelemaan tavalla, että "minussa on aina vikaa, ja minun pitää muuttua".

Herkkyyden voi käsittää monella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys voi olla ilman tunteellisuuttakin ja toisinpäin. Kumpi häiritsee enemmän?

Molemmat. Tunteet ovat voimakkaita ja niitä on ajoittain mahdoton piilottaa. Tämä on ongelma useiden asioiden hoidossa. Herkkyys pitää minut jonkinlaisessa valmiustilassa kokoajan, en osaa selittää. Kärsin kovasti, tosin myös aistin sitten herkästi kaiken mahdollisen ympäriltäni. Huono juttu tämäkin.

Itse opettelin kovuutta koronakriisin alussa miettimällä entisen tuttavani, diagnoosin saaneen narsistin käytöstä ja itsekkyyttä. Yritin ottaa mallia hänen huikaisevasta itsekkyydestään ja kylmyydestään ja kyllä siitä oli vähän apua. Opin asettamaan ikäänkuin rajat omalle herkkyydelleni ja empaattisuudelle. Ymmärsin oman jaksamiseni rajat ja miten ei kannata huolehtia asioista, joihin ei voi vaikuttaa.

Ukrainan sodan suhteen minun on esimerkiksi pakko pitää sosiaalinen defenssi yllä koko ajan ja tietty etäisyys siihen, että sota on todellista. Heti jos annan sen livahtaa mieleeni, että Ukrainassa eletään kuin toisen maailmansodan hirveyksiä juuri nyt, alan näkemään kamalia näkyjä mustaan kuiluun putoavista tuntemattomista ihmisistä.

Onko sinulla traumoja?

Herkkyys ei pidä tarkoittaa sitä, että antaa kävellä itsensä yli ja pyyhkiä jalkojaan selkäänsä. Herkälläkin ihmisellä pitää olla itsetuntoa pitää omia puoliaan.

Minua pidetään (yli)herkkänä, mutta mielestäni olen paremminkin voimakkaasti tunteva.

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin. Loukkaannuin esim äitini käytöksestä, joka oli väärää ja palstalla minua vain lyötiin lisää.

Sun huonoa äitikokemusta alapeukutti todnäk ne äidit, jotka harrastavat samaa, tai joiden omat äidit harrastivat samaa heidän ollessaan lapsia, ja selviytymismekanismina on kieltää voimakkaasti tällaisen asian olemassaolo täysin. Vaatii aivan mieletöntä psykologista voimavaraa tunnistaa ja tunnustaa että oma vanhempi, varsinkin se äiti, epäonnistui kasvatuksessa jossain muodossa, koska lapset ovat niin äärimmäisen hyper lojaaleja vanhemmilleen. Joidenkin lojaalius yltää jopa s*ksuaalirikoksen anteeksiantamiseen (ei tuo edes julki, ei rikosilmoitusta) asti, vaikka suurin osa luonnollisesti ei ikinä antaisikaan tällaista anteeksi tai jättäisi ilmoittamatta.

Taide on ainoita keinoja jonka avulla pystyn säätelemään sisäistä maailmaani. En kuitenkaan ole taide alalla koska en ehkä kestäisi sen muita vaatimuksia. Ukrainan sotaa on vaikea kestää, hävettää kun purskahdan heti itkuun missä vaan jos en tarkasti keskity hallitsemaan ajatuksiani tuon suhteen.

Olet onneksesi erittäin herkkä.

Minä olin joskus.

Herkkänä on vaikea pärjätä kovassa maailmassa. Yritä ap toimia niin ,että otat elämän faktat huomioon. Realiteetti on , että ammatti täytyy hankkia. Ei rahkeet riitä läheskään kaikilla niihin ihaniin hyvin palkkattuihin hommiin ,mihin haluaisi. Tarkeä on herkänkin ihmisen ymmärtää , mihin voi päästä. Päättää olla tyytyväinen siihen. Onnellinenvoinolla ilman rikkauksia. Useinkin se perus terve arki on parasta.

Ei kananta suostua kenenkään kynnysmatoksi, eikä toimia toisten toiveiden mukaan.