Haaveilin vuosia syrjäisestä mökistä ja ostin sellaisen, nyt toista kesää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi pieni talo lähellä jotain pientä kaupunkia? Miksi sinne korpeen piti mennä.

No kun se oli haave. Ihanaa omaa tilaa luonnon keskellä. On ikävä jopa naapurin juoruakkaa. Silloin on jo pohjalla kun niin tuntee :(

Se on se ihmisen ikävä toisen luo, ihan perustarve eikä mitään pohjalla oloa.

Itse haahuilen seuraavan kodin paikkaa, korpimökki kiinnostaa, mutta kokemuksesta muistan, miten pitkä se lyhyen päivän jakso onkaan varsinkin yksin korvessa.

Onnea sinulle ap uuden suunnan löytämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Oletko niitä kädettömiä, jotka eivät osaa organisoida töitään? Silloin mikään ei huvita ja kaikesta tulee taakka.

Jos osaat yhtään ohjata omaa toimintaasi, tee suunnitelma paperille. Pihasuunnitelma, remppasuunnitelma, sisustussuunnitelma, budjetti.

Ja töpinäksi.

Tai sitten voit ajaa Alkoon ja alkaa harrastaa alkoholismia tekemättä mitään hyödyllistä. Moni valitsee tämän vaihtoehdon.

Jokseenkin näin kun asian kuvailet. Asuin hetken maalla ja onneksi pääsin siinä vaiheessa pois kun viikossa meni remontoidessa 7 pulloa kuohuviiniä. Alkon myyjät oli kyllä paikkakunnalla hyviä tyyppejä. 

Olin jo rakentamassa omaa kesämökkiä kun tajusin, että enhän minä tule täällä viihtymään. Oma asuntoni kun on sepporädyn kivenheiton päässä merestä ja myös Suomen parhaasta lohijoesta, niin miksi lähtisin korpeen syöttämään itikoita.

Vierailija kirjoitti:

Olin jo rakentamassa omaa kesämökkiä kun tajusin, että enhän minä tule täällä viihtymään. Oma asuntoni kun on sepporädyn kivenheiton päässä merestä ja myös Suomen parhaasta lohijoesta, niin miksi lähtisin korpeen syöttämään itikoita.

Tämä! Luontoon pääsee Suomessa joka paikasta, niin lähellä se on. Mutta nyt tuli tämä koettua. Ehkä tulee takkiin, mutta eipähän tarvitse haaveilla jatkossa toteutumattomia unelmia. Seuraavaksi se itsemurhayksiö Helsingistä. Oma pieni pesä ison kaupungin sykkeessä.

Mökkeily on tabu Suomessa. Pitäisi olla niin mukavaa mutta ei sitä usein ole. Haittapuolista puhutaan harvoin. Mökki-ihanuus (muka) istuu niin lujassa.

Hankittiin viime kesänä mökki suht ummikoina - minä olen lapsena mökkeillyt ja ollut partiossa, mies ihan peukalo keskellä kämmentä toimistorotta. Meillä on kyllä edelleen kaupunkiasunto, mutta mökki on sellainen rauhan paikka. Ekaa kertaa yksin siellä vähän jännitti pimeällä, mutta nopeasti meni ohi. Hirven olen kohdannut tontilla hyvin lähietäisyydeltä, mutta se on ihan leppoisa, puita jyrsii. Sosiaalisuuden tarpeeseen on riittänyt somen lisäksi käynti kylällä eli yhdessä ainoassa kaupassa tai ajelemassa, jolloin vastaantulevat moikkailevat. En siis mikään erakko ole, mutta huomattavasti minulle riittää aika vähäinen sosiaalinen kontakti :)

Onhan mökissä aika paljon eroa kaupunkiasumiseen verrattuna, ja jos tuntuu ettei se sovi, ei siellä mikään pakko ole olla. Olisiko vaihtoehto vuokrata mökkiä muille ja olla itse pääosin kaupungissa? Ja mökillä olostakin voi tehdä tosi omannäköistä, ei siellä ole pakko kalastaa ja pilkkoa puita hampaat irveessä, me ainakin tehdään suht samoja juttuja kuin kaupungissakin sillä erolla, että maisemat on idylisemmät ja palveluita vähän vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valvoin aamuneljään asti koska metsästä kuului mylvintää 🥺. Mielikuvitus lähti laukalle ja en uskaltanut nukkua. Olen käynyt uimassa lähellä olevalla metsälammella, mutta nyt en uskalla kun kuvittelen, että metsässä vaanii murhaaja. Pelkään että hukuttaa minut sinne ja kukaan ei löydä minua. Mökin osto oli suuri virhe ja pahoin pelkään että joudun myymään tappiolla. Miettikää tarkoin mökin ostoa jos pelkäätte yksinoloa syrjäisessä paikassa 😑. Ei sovi heikkohermoisille,

Mylvijä oli hirvieläin. Ne pitää järkyttävää ääntä. Ne on kasvissyöjiä, rauhoitu. Jatkossa tulpat korviin tai vastamölykuulokkeet, joita saa myös pehmeinä pantaversioina pään ympärille.

Ja sitten ei kuule hiipiviä askeleita takanani 😁

Itse viihdyn kaupunkierakkona Helsingissä. En oikein jaksa ja halua seurustella ihmisten kanssa pitkään, mutta tykkään kävellä väkijoukoissa ja nautin kun on elämää ympärillä. Kävelen ja pyöräilen paljon pitkin katuja, rantoja ja puistoja, öisin nukun parvekkeella jos on kuuma ja nautin kun ei ole hyttysiä.