Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä koskettaa. Olen autuaan kiitollinen ja tunnen rakkautta ihan vain olemassa ololla ja melkein kyynelehdin. Onko teillä kenelläkään muuta tällaista olotilaa?
18.05.2023 |
Sisäisesti on niin hyvä olla. En osaa sitä pukea sanoiksi. Katselen luontoa ja ihmisiä. Tunnen kiitollisuutta omasta elämästäni ja että olen vielä hengissä. Pelkästään oleminen näin saa kiitollisuutta aikaan.
Välillä tekisi mieli vain halata tai osoittaa tätä energiaa kohteeseen. Sitten vain ajatuksissani toivon ihmisille hyvää ja tunnen empatiaa.
Näen pienen lapsen ja toivon, että elämä kohtelisi häntä hyvin. Näen hieman rappiolla olevan pariskunnan ostavan alkoholia tai huumeidenkäyttäjän ja pohdin, että jospa he saisivat elämän tasapainoon ja voisivat hyvin.
Sitä vain tuntee lämpöä ja rakkaudellista energiaa sisällään.
Tämä on tullut sen myötä kun itse olen kahlannut vaikeita elämäntilanteita ja olen myös tukeutunut päihteisiin. On monenlaista ollut. Olen onnellinen, että olen selvinnyt ja heräsin masennuksen syövereistä elämään kiinni. Kaikki näyttää erilaiselta sen jälkeen, elämä kantaa ja jokainen päivä tuntuu arvokkaalta.
Edes mitään erityistä sinällään ei ole elämässä tapahtunut paitsi sisäinen rauha. On kiitollinen työstä, ruoasta ja siitä, että on katto pään päällä. On onnellinen elämästään itsestään vaikka on myös "huonoja" hetkiä kun itkettää, pelottaa tai väsyttää liikaa. Kaikki on kuitenkin hyvin ja elämä monenlaisine tunteineen ja väreineen on vain niin erityistä. Joskus tekisi mieli itkeä silkasta kiitollisuudesta.
Tiedättekö tämän olotilan?
Kommentit (31)
Hyvinä hetkinä, joo. Tai pääsen tuohon tilaan vaikka heti.
Just nyt tekee mieli marmattaa kaikesta, vaikka oikeasti olen kiitollinen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ertyistä on siis tapahtunut (tarkoitin kuitenkin aloituksessa, etten mitään maallisesti suurempaa tapahtumaa kokenut tämän olotilan saavuttamiseksi) kun sitä kahlasi sen pimeän yön läpi todella vaikeine tunteineen ja luulin, että minun on kuoltava ihan oikeasti. En kuollutkaan fyysisesti vaan heräsin uudenlaiseen näkemykseen elämästä. Se on outoa ja tapahtui hetkessä, pitkän prosessin jälkeen. Elämänkatsomuksen muututtua, muuttui myös kaikki ympärilläni parempaan. Ei tätä voi oikein selittää. Kiitollisuutta tunnen ja liikutusta.
-ap
Tiedän, on hienoa olla herkkä elämälle.
Puhut kuin minun suullani ap. Minä olen voittanut vaikean masennuksen ja nautin nyt joka hetkestä. Tämä ei ole maanista tuntemista vaan aitoa elämän riemua!
Vierailija kirjoitti:
Maanis-depressiivisyyden maaninen vaihe?
Ei, turhaa tätä on lokeroida sairaudeksi. Jos kuitenkin pohditaan mahdollisuutta sille, että olisi vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö kyseessä ja maniakausi, niin en kuitenkaan täytä kriteereitä.
En käytä holtittomasti rahaa, en ole yltiöpositiivinen ja valvo. Ei ole seksihaluja tai riippuvuuskäyttäytymistä.
Päinvastoin, koen rauhaa ja olemisen iloa. Joskus suruakin tai muuta murhetta mutta olen oppinut käsittelemään niitä ja valitsemaan itse mitä ajattelen ja miten suhtaudun asioihin. Tasaista tyytyväisyyttä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla ilonpilaaja, mutta ohi se menee tuokin vaihe. Ja kyllä, olen kokenut samaa.
Lässynlässyn. Ketään ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhut kuin minun suullani ap. Minä olen voittanut vaikean masennuksen ja nautin nyt joka hetkestä. Tämä ei ole maanista tuntemista vaan aitoa elämän riemua!
Juuri näin. Ihanaa kuulla, että sinäkin selvisit. Sitä toivoo kaikille toipumista.
Harmittaa, että kaikki eivät pääse toipumaan ja valitsevat lopulta kuoleman. Ymmärrän sen koska olotila voi olla helvettiä. Kuitenkin toivon, että ihmiset jotka masennuksesta kärsivät, niin saisivat apua ja löytäisivät sisäisen rauhan.
-ap
Masennuksesta toipuminen tuntuu uskomattoman hyvältä. Onnea ja iloa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika luonnollista tuntea noin, kun vaikeuksista on selvinnyt. Älä kuitenkaan takerru tuohon olotilaan. Elämän ei kuulu myöskään olla jatkuvaa onnen ja rakkauden kokemusta. Ettet säikähdä , sitten kun tuo tunne väistyy ja alkaa taas suomenkielellä v*ituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika luonnollista tuntea noin, kun vaikeuksista on selvinnyt. Älä kuitenkaan takerru tuohon olotilaan. Elämän ei kuulu myöskään olla jatkuvaa onnen ja rakkauden kokemusta. Ettet säikähdä , sitten kun tuo tunne väistyy ja alkaa taas suomenkielellä v*ituttaa.
Huoh. Kuka nyt sellaista säikähtäisi? Oletko elänyt jossain mamin pikku takahuoneessa vailla mitään elämänkokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnentunteet ja sisäinen rauha tulee ja menee. Elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet. Joskus luulin itsekin löytäneeni johonkin "perille ", mutta niin se vaan väistyi ja olotila tasoittui. Mutta nauti ihmeessä nyt!
Kannattaa kiinnittää huomiota ,jos usein tulee tuommoisia "ääritiloja " ja tunteen vaihteluita. Onnen ja euforian jälkeen voi tulla pitkä masennuskausi ja jos niin käy niin on hyvä miettiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuutta.
Bibossa ei todellakaan oirekuvaan kuulu aina hillitön shoppailu ja sekstailu ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni muukin on jo varoitellut, ettei tule kestämään, ja ikävä kyllä olen samalla asialla. Sulla on kai tällä hetkellä vähän totuttelemista siihen, kun aivot tuottavat mielihyvää sisäsyntyisesti ja käsittelet tunteita ilman ulkoisia apuja tai masennuksen vääristävää vaikutusta.
Tuota tilaa kuvataan joskus vaaleanpunaiseksi pilveksi. Olen kokenut sen itse jokaisen raitistuminen ja masennuksesta toipumisen myötä. Elämästä tulee aivan ihanaa ja tuntee syvää yhteyttä niin muihin kuin maailmankaikkeuteenkin. Itse asiassa sienitrippi on aika vastaava kokemus. Normaalitila tuo ei missään nimessä ole. Mut ei se huono juttu ole, että sellaista nyt koet. Varoitan vaan, että älä lannistu, kun se olo katoaa etkä saa sitä takaisin muuten kuin käymällä pohjan kautta taas. Pitää vaan ymmärtää, että elämä ei ole pilvissä leijumista ja yhteyden tunnetta kuin murto-osan ajasta, vaikka miten laittaisi asiat mallilleen.
Kyllä. Ei 24/7 tuota olotilaa, mutta kiitollisuus läsnä jokaisessa hetkessä ja helpotus siitä, että tämä elämä on vain elämää, eikä jatku ikuisesti tässä muodossa. Oletko ap kuullut käsitteestä henkinen herääminen? Kuvailusi perusteella kuulostaa vahvasti, että olet sen kokenut. Kannattaa googlata. Kyseessä on loppuelämäsi kestävä prosessi, johon sisältyy ylä- ja alamäkiä, niin kuin elämässä muutenkin. Elämääsi tulee ajan kanssa lisää ihmisiä (läheltä tai kaukaa), jotka jakavat tuntemuksesi ja auttavat sinua matkallasi, silloin kun apua tarvitset. Rakkautta ja valoa sinulle ja koko ihmiskunnalle
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässyn. Ketään ei kiinnosta.
Rakkautta sinulle
Olen kokenut tuommoisia vaiheita muutaman kerran elämässäni. Nämä on aina liittyneet henkiseen kasvuun ja jopa jonkinlaisia hengellisiä kokemuksia olleet? Se on jotain semmoista, kun näkökulma on vaihtunut ja on löytänyt jonkinlaisen avaimen sisäiseen lukkoon.
Nämä on olleet hienoja kokemuksia ja ehkä herkille ihmisille tyypillisiä?
Mulla oli joskus just tuommoinen kausi kun halusin mielessäni lähettää rakkaudelkista energiaa kaikille kohtaamilleni ihmisille. Se oli tärkeä oivallus masennuksesta toipuessa, että kaikki on energiaa ja voin itse vaikuttaa millaista energiaa tunnen.
Alue: Aihe vapaa
Maanis-depressiivisyyden maaninen vaihe?