Lue keskustelun säännöt.
Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
17.05.2023 |
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata menneisyyden taakkaa kantaa mukanaan ja pilata elämäänsä menneiden tapahtumilla ja niillä ihmisillä, jotka traumaa ovat aiheuttaneet.
Ei varmaan kannatakaan. Mutta miten vapautua menneisyyden taakoista? Miten sinä teet sen? Miten olet päässyt eroon traumatakautumista?
Menneisyyden taakka itsestä Jumalan avulla. Muista, no myös Jumalan avulla, mutta terapiaa myös. Tunteet pitää elää läpi. Riippuu trauman syvyydestä, kuinka pahoja takaumia tulee. Itsellä takaumat ovat enää lähinnä mieleen liian usein tunkevia ajatuksia. Trihgereitä on, mutta itsellä ei maailman pahimpia eikä useiten. Toki olen myös pyrkinyt rakentamaan elämäni triggerivapaaksi mahdollisuuksien mukaan. Ei dramaattisia tai kuormittavia, epäterveitä ihmissuhteita, rauhallista ja turvallista elämää, kauniita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Minä elän omaa elämääni ja omaa minuuttani. Siinä tulee mielisairaaksi, jos pyrkii repeämään kaikkialle kumartamaan. Se on mahdotonta miellyttää kaikkia. Oleellista on olla hyvä ihminen, joka miellyttää itseäsi. Muut saavat sitten nauttia siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Minä elän omaa elämääni ja omaa minuuttani. Siinä tulee mielisairaaksi, jos pyrkii repeämään kaikkialle kumartamaan. Se on mahdotonta miellyttää kaikkia. Oleellista on olla hyvä ihminen, joka miellyttää itseäsi. Muut saavat sitten nauttia siitä.
En koe itseäni hyväksi. On ollut vaikeuksia ja olen vaikeissa olosuhteissa joutunut toimimaan tavoilla, jotka eivät ole tuntuneet oikealta. Ajattelen myös usein ikävästi ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Minä elän omaa elämääni ja omaa minuuttani. Siinä tulee mielisairaaksi, jos pyrkii repeämään kaikkialle kumartamaan. Se on mahdotonta miellyttää kaikkia. Oleellista on olla hyvä ihminen, joka miellyttää itseäsi. Muut saavat sitten nauttia siitä.
En koe itseäni hyväksi. On ollut vaikeuksia ja olen vaikeissa olosuhteissa joutunut toimimaan tavoilla, jotka eivät ole tuntuneet oikealta. Ajattelen myös usein ikävästi ihmisistä.
Voisiko olla, että olet hyvä ihminen, koska tajuat joutuneesi toimimaan vastoin arvojasi? Mistä ne ikävät ajatukset tulevat? Niillä on viesti, kuuntele se viesti lämmöllä äläkä syyllistä itseäsi. Oletko kateellinen, koska olet jäänyt liikaa paitsi? Oletko vihainen, koska rajojasi rikottiin? Vai oletko vaan kostonhimoinen kusipää, joka vihaa koko maailmaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Minä elän omaa elämääni ja omaa minuuttani. Siinä tulee mielisairaaksi, jos pyrkii repeämään kaikkialle kumartamaan. Se on mahdotonta miellyttää kaikkia. Oleellista on olla hyvä ihminen, joka miellyttää itseäsi. Muut saavat sitten nauttia siitä.
En koe itseäni hyväksi. On ollut vaikeuksia ja olen vaikeissa olosuhteissa joutunut toimimaan tavoilla, jotka eivät ole tuntuneet oikealta. Ajattelen myös usein ikävästi ihmisistä.
Voisiko olla, että olet hyvä ihminen, koska tajuat joutuneesi toimimaan vastoin arvojasi? Mistä ne ikävät ajatukset tulevat? Niillä on viesti, kuuntele se viesti lämmöllä äläkä syyllistä itseäsi. Oletko kateellinen, koska olet jäänyt liikaa paitsi? Oletko vihainen, koska rajojasi rikottiin? Vai oletko vaan kostonhimoinen kusipää, joka vihaa koko maailmaa?
Kosto ei ole minun käsissäni. Joudun vain elämään rikkonaisuuteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Minä elän omaa elämääni ja omaa minuuttani. Siinä tulee mielisairaaksi, jos pyrkii repeämään kaikkialle kumartamaan. Se on mahdotonta miellyttää kaikkia. Oleellista on olla hyvä ihminen, joka miellyttää itseäsi. Muut saavat sitten nauttia siitä.
En koe itseäni hyväksi. On ollut vaikeuksia ja olen vaikeissa olosuhteissa joutunut toimimaan tavoilla, jotka eivät ole tuntuneet oikealta. Ajattelen myös usein ikävästi ihmisistä.
Voisiko olla, että olet hyvä ihminen, koska tajuat joutuneesi toimimaan vastoin arvojasi? Mistä ne ikävät ajatukset tulevat? Niillä on viesti, kuuntele se viesti lämmöllä äläkä syyllistä itseäsi. Oletko kateellinen, koska olet jäänyt liikaa paitsi? Oletko vihainen, koska rajojasi rikottiin? Vai oletko vaan kostonhimoinen kusipää, joka vihaa koko maailmaa?
Kosto ei ole minun käsissäni. Joudun vain elämään rikkonaisuuteni kanssa.
Aika harvoin taitaa olla sellaista tilannetta, että joku vääryyttä kokenut pääsisi siihen asemaan, että voisi vapaasti valita kostaako vai antaako väärintekijälle anteeksi.
Yleensä väärin toiminen jotain kohtaan johtuu siitä, että joku on sellaisessa asemassa tai tilanteessa, ettei toiminnasta aiheudu väärintekijälle seurauksia.
Jälkikäteen vääryyttä kokenut ei enää useinkaan pysty korjaamaan asioita, vaan joutuu vain elämään tapahtuneen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Minä elän omaa elämääni ja omaa minuuttani. Siinä tulee mielisairaaksi, jos pyrkii repeämään kaikkialle kumartamaan. Se on mahdotonta miellyttää kaikkia. Oleellista on olla hyvä ihminen, joka miellyttää itseäsi. Muut saavat sitten nauttia siitä.
En koe itseäni hyväksi. On ollut vaikeuksia ja olen vaikeissa olosuhteissa joutunut toimimaan tavoilla, jotka eivät ole tuntuneet oikealta. Ajattelen myös usein ikävästi ihmisistä.
Voisiko olla, että olet hyvä ihminen, koska tajuat joutuneesi toimimaan vastoin arvojasi? Mistä ne ikävät ajatukset tulevat? Niillä on viesti, kuuntele se viesti lämmöllä äläkä syyllistä itseäsi. Oletko kateellinen, koska olet jäänyt liikaa paitsi? Oletko vihainen, koska rajojasi rikottiin? Vai oletko vaan kostonhimoinen kusipää, joka vihaa koko maailmaa?
Kosto ei ole minun käsissäni. Joudun vain elämään rikkonaisuuteni kanssa.
Oleellisin pointti oli noissa muissa lauseissa. Peilaa itseäsi. Reflektoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Minä elän omaa elämääni ja omaa minuuttani. Siinä tulee mielisairaaksi, jos pyrkii repeämään kaikkialle kumartamaan. Se on mahdotonta miellyttää kaikkia. Oleellista on olla hyvä ihminen, joka miellyttää itseäsi. Muut saavat sitten nauttia siitä.
En koe itseäni hyväksi. On ollut vaikeuksia ja olen vaikeissa olosuhteissa joutunut toimimaan tavoilla, jotka eivät ole tuntuneet oikealta. Ajattelen myös usein ikävästi ihmisistä.
Voisiko olla, että olet hyvä ihminen, koska tajuat joutuneesi toimimaan vastoin arvojasi? Mistä ne ikävät ajatukset tulevat? Niillä on viesti, kuuntele se viesti lämmöllä äläkä syyllistä itseäsi. Oletko kateellinen, koska olet jäänyt liikaa paitsi? Oletko vihainen, koska rajojasi rikottiin? Vai oletko vaan kostonhimoinen kusipää, joka vihaa koko maailmaa?
Kosto ei ole minun käsissäni. Joudun vain elämään rikkonaisuuteni kanssa.
Oleellisin pointti oli noissa muissa lauseissa. Peilaa itseäsi. Reflektoi.
Olen tehnyt niin. Kävin pitkään terapiassa, mutta voimattomuuden kokemus ei siellä poistunut. Se aiheuttaa toisinaan sisäistä kiehuntaa. Edelleen koen toisinaan vain katselevani ulkopuolelta miten asiat vain tapahtuvat, ei niin että olisin niissä aktiivisena toimijana. Mahdollisuuteni vaikuttaa asioihin ovat heikommat kuin haluaisin niiden olevan.
Olen paljon miettinyt käsitettä selviytyjä, jolla traumaattisia asioita kokeneita ihmisiä usein kuvataan. En osaa käyttää sitä itsestäni. Jossain määrin koen selvinneeni, osittain koen olevani aika pahasti jumissa.
Olo on tämän takia melko kahtia jakautunut. Osittain olen jatkanut eteenpäin (ei ole mitään muutakaan vaihtoehtoa ellei tee itselleen jotain lopullista), osittain jumitan yhä menneessä. Selviytyjä kuulostaa minusta sellaiselta ihmiseltä, joka on onnistunut jättämään vaikeat asiat taakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon miettinyt käsitettä selviytyjä, jolla traumaattisia asioita kokeneita ihmisiä usein kuvataan. En osaa käyttää sitä itsestäni. Jossain määrin koen selvinneeni, osittain koen olevani aika pahasti jumissa.
Olo on tämän takia melko kahtia jakautunut. Osittain olen jatkanut eteenpäin (ei ole mitään muutakaan vaihtoehtoa ellei tee itselleen jotain lopullista), osittain jumitan yhä menneessä. Selviytyjä kuulostaa minusta sellaiselta ihmiseltä, joka on onnistunut jättämään vaikeat asiat taakseen.
Voisiko se myös olla ihminen, joka on selvinnyt tähän päivään? Joku arpi noista jää aina. Hoidettunakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata menneisyyden taakkaa kantaa mukanaan ja pilata elämäänsä menneiden tapahtumilla ja niillä ihmisillä, jotka traumaa ovat aiheuttaneet.
Ei varmaan kannatakaan. Mutta miten vapautua menneisyyden taakoista? Miten sinä teet sen? Miten olet päässyt eroon traumatakautumista?
Pitää löytää se oma väylä miten siitä irti pääsee. Elämän kokemuksia on monenlaisia. Ennen kaikkea opi rakastamaan itseäsi ja hyväksymään sekä tuntemaan itsesi. Silloin osaat rajata ja kertoa muille mitä hyväksyt ja miten sallit itseäsi kohdeltavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon miettinyt käsitettä selviytyjä, jolla traumaattisia asioita kokeneita ihmisiä usein kuvataan. En osaa käyttää sitä itsestäni. Jossain määrin koen selvinneeni, osittain koen olevani aika pahasti jumissa.
Olo on tämän takia melko kahtia jakautunut. Osittain olen jatkanut eteenpäin (ei ole mitään muutakaan vaihtoehtoa ellei tee itselleen jotain lopullista), osittain jumitan yhä menneessä. Selviytyjä kuulostaa minusta sellaiselta ihmiseltä, joka on onnistunut jättämään vaikeat asiat taakseen.
Voisiko se myös olla ihminen, joka on selvinnyt tähän päivään? Joku arpi noista jää aina. Hoidettunakin.
Voitko pyyhkiä mennyttä elämää pois? Et. Oli sitten iloja tai suruja, niiden kanssa pitää opetella elämään. Hyväksyä nyt kävi näin ja tuulta päin.
Mikä saa pienen lapsen pyörän ajoa opetellessa nousemaan ylös maasta kaaduttuaan takaisin pyörän selkään? Mikä on sun juttu mikä sinussa saa aikaan turvallisuuden ja hyvän olon tunteen, kun trauma nousee pintaan ? Mikä on se sun juttu, mikä saa sut nousemaan ylös, rakastamaan sua ja sun elämää oppien elämään ja hyväksymään traumaattiset tapahtumat vain osaksi elämäsi kokemuksia ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon miettinyt käsitettä selviytyjä, jolla traumaattisia asioita kokeneita ihmisiä usein kuvataan. En osaa käyttää sitä itsestäni. Jossain määrin koen selvinneeni, osittain koen olevani aika pahasti jumissa.
Olo on tämän takia melko kahtia jakautunut. Osittain olen jatkanut eteenpäin (ei ole mitään muutakaan vaihtoehtoa ellei tee itselleen jotain lopullista), osittain jumitan yhä menneessä. Selviytyjä kuulostaa minusta sellaiselta ihmiseltä, joka on onnistunut jättämään vaikeat asiat taakseen.
Voisiko se myös olla ihminen, joka on selvinnyt tähän päivään? Joku arpi noista jää aina. Hoidettunakin.
Voitko pyyhkiä mennyttä elämää pois? Et. Oli sitten iloja tai suruja, niiden kanssa pitää opetella elämään. Hyväksyä nyt kävi näin ja tuulta päin.
Se hyväksyminen taitaa olla se vaikein osuus. En oikein edes pysty käsittämään miten esimerkiksi Natasha Kampusch on kaiken jälkeen jatkanut (ainakin ulkoisesti siltä vaikuttaa) elämässään niin hyvin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.
Et toimi väärin omilla standardeillasi mitattuna. Joku muu voi kokea toisin. Ei hyvälle ihmiselle ole mitään yhtenäistä määritelmää. Jonkun näkökulmasta sama teko voi olla hyvä, toiselle se taas on haitallinen.
Minä elän omaa elämääni ja omaa minuuttani. Siinä tulee mielisairaaksi, jos pyrkii repeämään kaikkialle kumartamaan. Se on mahdotonta miellyttää kaikkia. Oleellista on olla hyvä ihminen, joka miellyttää itseäsi. Muut saavat sitten nauttia siitä.
En koe itseäni hyväksi. On ollut vaikeuksia ja olen vaikeissa olosuhteissa joutunut toimimaan tavoilla, jotka eivät ole tuntuneet oikealta. Ajattelen myös usein ikävästi ihmisistä.
Voisiko olla, että olet hyvä ihminen, koska tajuat joutuneesi toimimaan vastoin arvojasi? Mistä ne ikävät ajatukset tulevat? Niillä on viesti, kuuntele se viesti lämmöllä äläkä syyllistä itseäsi. Oletko kateellinen, koska olet jäänyt liikaa paitsi? Oletko vihainen, koska rajojasi rikottiin? Vai oletko vaan kostonhimoinen kusipää, joka vihaa koko maailmaa?
Kosto ei ole minun käsissäni. Joudun vain elämään rikkonaisuuteni kanssa.
Oleellisin pointti oli noissa muissa lauseissa. Peilaa itseäsi. Reflektoi.
Olen tehnyt niin. Kävin pitkään terapiassa, mutta voimattomuuden kokemus ei siellä poistunut. Se aiheuttaa toisinaan sisäistä kiehuntaa. Edelleen koen toisinaan vain katselevani ulkopuolelta miten asiat vain tapahtuvat, ei niin että olisin niissä aktiivisena toimijana. Mahdollisuuteni vaikuttaa asioihin ovat heikommat kuin haluaisin niiden olevan.
Minua on auttanut ihan konkreettisen voiman hankkiminen salilla. Vahva keho vahvistaa myös mieltä.
Sitten se tärkein: haistata 💩 trauman aiheuttaville, jos vain mahdollista🧡 ja tokaise, ettei tarvitse olla yhteyksissä ja moikkailla .
Vierailija kirjoitti:
Sitten se tärkein: haistata 💩 trauman aiheuttaville, jos vain mahdollista🧡 ja tokaise, ettei tarvitse olla yhteyksissä ja moikkailla .
Nämä ihmiset ovat minulla menneisyydessä.
Ei mitään, että en koe toimivani väärin vaan en toimi väärin. Ja puutteita on meissä jokaisessa eikä asiat mene aina putkeen. Se ei vielä tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.