Onko tuntemattoman hyväksyttyä puuttua toisen lapsen käytökseen?
Olin taannoin bussissa ja näin seuraavan: lapsi kirkuu täyttä kurkkua ja vanhempi ei saa pikku hyssyttelyineen lasta hiljaiseksi. Toinen matkustaja kävelee bussin keskustan kohdalle koska on jäämässä pois ja samalla lapsi rupeaa kirkumaan ihan täysiä.
Matkustaja joka on jäämässä pois huutaa lapselle: Älä huuda mun korvaan! Lapsi hiljenee välittömästi, mutta nyt rupeaakin lapsen vanhempi huutamaan matkustajalle, kuinka hänen lapselleen ei saa puhua noin.
Omasta mielestäni matkusta, joka ojensi lasta oli oikeassa. Mitä mieltä olette?
Kommentit (16)
Totta kai se lapsi hiljeni, kun ventovieras ihminen alkoi karjumaan hänelle. Eikä kyse ole todellakaan siitä, että paikalle saapui "oikea auktoriteetti", vaan lasta alkoi pelottamaan.
Tietenkin vieraan lapsen käytökseen saa ja pitää puuttua jos lapset touhuavat sellaista josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa lapselle itselleen tai muille. Tuollainen bussissa karjuminen on kuitenkin ihan asia erikseen. Kyseinen lapsi saattoi olla hyvinkin normaalisti kiltti ja rauhallinen lapsi, jolla oli nyt jokin oikea hätä tai vaikkei olisikaan, ei ollut vieraan ihmisen asia alkaa häntä ojentamaan.
On ihan älyttömän houkuttelevaa alkaa paheksua huutavaa lasta ja hänen voimatonta vanhempaansa (etenkin äitiä), mutta me emme koskaan tiedä näemmekö me heidän kohdalla jotain päivittäin toistuvaa vai yksittäisen huonon päivän.
Ehdottomasti saa ja pitää puuttua. On twhokkaampaakin kuin tutun aikuisen puheet, ja varsinkin jos vanhempi ei puutu häiriökäyttäytymiseen. Koko kylä kasvattaa on hyvä oppi.
Voihan siitä huomauttaa lapsen vanhemmalle ja pitää samalla kännykkä valmiina jos alkaa tulemaan epäasiallista käyttäytymistä vastineeksi. Kuvaaminen on ihan sallittua julkisella paikalla tällaisissa tilanteissa.
Ei saa puuttua. Voi olla erityislapsi.
Saa puuttua, mutta ei tietenkään ole hyväksyttävää alkaa kenellekään huutamaan tai käyttäytymään asiattomasti. Tässä tapauksessa aikuisen reaktio oli asiaton.
Tietenkin lasta saa komentaa. Näin kerran lentokoneessa tilanteen, jossa vanhemmat eivät saaneet noin 3v lasta aloilleen laskeutumisen ajaksi. Viereiset rivit yrittivät napata kiinni ees taas juoksevaa lasta. Äiti uskalsi ottaa lapsesta kiinni vasta, kun lentoemännät olivat sanoneet monta kertaa ja perämies lopulta 60sek ennen touchdownia tuli sanomaan, että jos lapsi ei ole penkissä vyö kiinni laskeutuessa, perhe ei lennä Finnairilla takaisin sieltä Espanjasta. Perheen isä ei tehnyt MITÄÄN lapsen vahtimisen eteen.
Komennan usein lapsia jos he kekkuloivat esim. hiihtohississä tai uimahallissa.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä puuttua jos lapsi käyttäytyy häiritsevästi kuten tässä esimerkissä.
On velvollisuus puuttua! Ja jos sen vanhempi on samalla tasolla, niin sitäkin tulee ojentaa!
Minun mielestä aloituksessa matkustaja ei varsinaisesti puuttunut, vaan reagoi lapsen huutoon. Olisiko sanonut mitään, jos ei olisi ollut lapsen kohdalla?
Puuttumisenkin voi tehdä monella tavalla. Lapsen huomion voi yrittää siirtää muihin asioihin ihan ystävällisesti. Se on mielestäni ihan oikeutettua kanssamatkustajilta, jos lapsi kiljuu/karjuu todella häiritsevästi. Ja vanhemmatkin saattaa ottaa sen ihan kiitollisuudella vastaan. Mutta lapselle karjuminen ei ole auttamista. Vanhemman reaktio on tietysti se, että mitä sinä minun lapselleni tulet huutamaan.
Lapsi on ihminen, niin kuin aikuinenkin, tai vaikka olisi eläinkin, niin saa korvaan huutajaa pyytää vaikenemaan. Kaikki me ollaan jonkun lapsia, ei voi aina vanhempi olla paikalla ja tässä tapauksessa, vaikka olikin,ei saanut kirkujaa hiljaiseksi.
Ei.
On ainoastaan velvollisuus maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä aloituksessa matkustaja ei varsinaisesti puuttunut, vaan reagoi lapsen huutoon. Olisiko sanonut mitään, jos ei olisi ollut lapsen kohdalla?
Puuttumisenkin voi tehdä monella tavalla. Lapsen huomion voi yrittää siirtää muihin asioihin ihan ystävällisesti. Se on mielestäni ihan oikeutettua kanssamatkustajilta, jos lapsi kiljuu/karjuu todella häiritsevästi. Ja vanhemmatkin saattaa ottaa sen ihan kiitollisuudella vastaan. Mutta lapselle karjuminen ei ole auttamista. Vanhemman reaktio on tietysti se, että mitä sinä minun lapselleni tulet huutamaan.
Tuo on tyypillistä etenkin tietyille ulkomaalaisille! Katsovat voivansa perseillä miten hyvänsä, ja jos niitä kielletään tai ojennetaan, niin RASSISSMI!!!!!1!!
Ihan sama aikuisilla ja kakaroilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä puuttua jos lapsi käyttäytyy häiritsevästi kuten tässä esimerkissä.
On velvollisuus puuttua! Ja jos sen vanhempi on samalla tasolla, niin sitäkin tulee ojentaa!
Juuri uutisoitiin pääkaupunkiseudulta, että alaikäinen rosvolauma yritti ryöstää 13-vuotiaalta tytöltä vaatteet päältä metroasemalla, eikä kukaan välittänyt - kävelivät ohi vain!
Vanhempi saa lapsen yleensä käytöksellään kirkumaan (paitsi uhmaikä), pitäisi osata rauhoittaa ja olla ystävällinen. Ei ahdistaa lasta. Tai lapsella on kuuma, kylmä, nälkä tai väsynyt, julkiset eivät sovi lapsille koska lapsi ei viihdy niissä. Sitten joku matkustaja tosiaan joutuu sanomaan, koska matkustajaa ahdistaa. Se melu on voinut kestää kauan, vanhempi raahaa lapsen aina julkiseen, saisi olla auto tai jää kotiin.
En ainakaan minä sano mitään. Tosin kun tuollainen lapsi kuvittelee, että vaikka leikkipuistossa pääsee huutamalla keinuun, niin käännän selkäni enkä ole huomaavinani.
Tässä tilanteessa, jos lapsikin hiljeni, niin vanhempi olisi voinut todeta lapselle, että huomaatko, miten tuo kirkumisesi häiritsee muitakin matkustajia ja kiittää kanssamatkustajaa asiaan puuttumisesta.
On hyvä puuttua jos lapsi käyttäytyy häiritsevästi kuten tässä esimerkissä.