Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha valittaa sitten väsymystä, jos ei edes yritetä nukkua, kun apua on tarjolla.
Ei tuossa lue, ettei ole yritetty nukkua, vaan että ei nukuta. Kun on tarpeeksi väsynyt ja tarpeeksi uni häiriintynyt, ei nukuta ksokaan, vaan on ylivirittynyt ja keho on stressitilassa.
Somen selailu ei auta asiaa yhtään.
Ei siinä myöskään lue, että äidit olisivat selanneet somea. Keksit kaiken päästäsi.
Lukihan.
Ei lue vaan:
äiti näpyttelee puhelintaan,
Puhelimen valo häiritsee nukahtamista entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha valittaa sitten väsymystä, jos ei edes yritetä nukkua, kun apua on tarjolla.
Ei tuossa lue, ettei ole yritetty nukkua, vaan että ei nukuta. Kun on tarpeeksi väsynyt ja tarpeeksi uni häiriintynyt, ei nukuta ksokaan, vaan on ylivirittynyt ja keho on stressitilassa.
Somen selailu ei auta asiaa yhtään.
Ei siinä myöskään lue, että äidit olisivat selanneet somea. Keksit kaiken päästäsi.
Lukihan.
Ei lue vaan:
äiti näpyttelee puhelintaan,
Puhelimen valo häiritsee nukahtamista entisestää
JOS HÄNTÄ EI NUKUTA NIIN TURHA SIINÄ ON SITTEN EDES NUKAHTAMISTA YRITTÄÄ, VARSINKIN KUN KOKO AJAN TIETÄÄ, ETTÄ NUKKUA SAISI VAIN PARI TUNTIA.
Kun ihminen on tarpeeksi väsynyt, hän ei edes saa sitä kehonsa ylikierrosta poikki vielä kahdessa tunnissa, vaikka miten haluaisi.
Tärkeintä on, että se äiti saa levätä ja rentoutua haluamallaan tavalla niin että joku muu vastaa lapsista hetken ja saa edes jonkinlaista apua. Tosin tuollaien pahantahtoinen noita-akka ei kyllä ole mitään apua. Eihän se työntekijä saiis tuolla lailla myöskään juoruilla kuin paska kaverisi tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Millä tavalla pitkäkestoiseen unen puutteeseen auttaa keskustelu ja tarkkailu?
Sillä tavalla varmistetaan että lapsella on kaikki hyvin. Mistä rahoista sä maksaisit ilmaisia kotiapulaisia jokaiselle, jolla on univaikeuksia?
Tarkkailijan tulisi kyetä arvioimaan riittävä avuntarve ja sitten annettaisiin sitä apua.
Kun olin lapsi, monilapsisessa sukulaispe
"Uuden vauvan tullessa isä voi olla kolme viikkoa yhtä aikaa äidin kanssa vanhempainvapaalla."
Olin lapsi 50-60-luvuilla. Kodinhoitajat olivat luonnollinen ilmiö, samoin kuin monilapsiset perheet. Maaseudulla, kuten tuo sukulaisperheeni tapaus, isä hoiti lehmät, pellot ja metsät eli konkreettisesti sen ruuan pöytään.
Hänellä ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta isyyslomaan, koska hän samalla paikkasi myös synnyttäneen äidin osuuden eli lehmien hoidon ja lypsyn yksinään. Maataloudet olivat omavaraistalouksia, joissa käytännössä kaikki ruoka tuotettiin itse.
Yhteiskunnan ei pidä mahdollistaa mammojen makoilua puhelin kädessä. Jos ei edes yritä nukkua, silloin jaksaa hoitaa lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan ei pidä mahdollistaa mammojen makoilua puhelin kädessä. Jos ei edes yritä nukkua, silloin jaksaa hoitaa lapsensa.
Samaa typerää vänkytystä loputtomiin... Univelkainen ihminen ei saa heti unta ja jos sitä unta olisi tarjolla vain kaksi tuntia, se nukahtaminen ja hetkellinen nukkuminen vain pahentaa sitä olotilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lääkäri määräsi ensimmäiset 3 kk herättämään yöllä vauvan aina niin, että vauva söi 3 tunnin välein. Ja niin, että se 3 tuntua alkoi juoksemaan aina syömisen alkamisesta, ei loppumisesta. Ja koska vauva söi hitaasti, niin tunti siinä meni, yölläkin syöttöjen välissä oli siis vain kaksi tuntia aikaa. Itse en saanut yleensä siinä kahdessa tunnissa nukahdettua, koska kehoni oli niin ylivirittyneessä tilassa. Eli nukuin tunnin tai kaksi yössä. Mies ei suostunut osallistumaan eikä neuvolasta saanut apua, koska kotona kuitenkin oli mies (neuvolaa ei kiinnostanut että hän ei suostukaan osallistumaan eikä minulla ollut unen puutteen takia voimia erota). Päivällä sain joskus nukahdettua 30 min ajaksi. En ymmärrä miten selvisin hengissä tuosta kolmesta kuukaudesta. Sen jälkeen vauva piti herättää syömään tunnin pidemmällä välillä seuraavat 3 kk. Tällöin sain pari kahden tunnin unipätkää yössä. Vauvan ollessa 6 kk sai vauvan pakolla herättämiset lopettaa, mutta vauva heräili itse noin 10 kertaa yössä edelleen. Vuoden täytettyään heräili enää 6 kertaa yössä ja tämä jatkui kunnes lapsi täytti viisi. Eli en nukkunut viiteen vuoteen kuin muutaman tunnin yössä, koska en saanut nukahdettua niinä hetkinä kun lapsi nukkui. En osannut nukahtaa enää. Eikä ollut kännykkää sängyssä. Vaan makasin silmät kiinni hiljaa ja yritin nukkua. Uni ei vain tullut. Unilääkkeitä en voinut käyttää, koska olin yksin vastuussa vauvasta/lapsesta. On todella loukkaavaa kuulla täällä huutelua siitä, että some ja kännykkä on syynä äitien väsymykseen. Itse en edes ole facessa, igssä, tiktokissa tai missään muussakaan. Enkä käytä kännykkää kuin päivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan saa mitään apua yhtään mihinkään. Ei äidit, isät, vanhat tai nuoret. Ei kukaan. Ja huonommaksi vaan menee kun kokkareet ja persut on vallassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan ei pidä mahdollistaa mammojen makoilua puhelin kädessä. Jos ei edes yritä nukkua, silloin jaksaa hoitaa lapsensa.
Samaa typerää vänkytystä loputtomiin... Univelkainen ihminen ei saa heti unta ja jos sitä unta olisi tarjolla vain kaksi tuntia, se nukahtaminen ja hetkellinen nukkuminen vain pahentaa sitä olotilaa.
Höpöhöpö. Keinoja on. Nimimerkillä kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan ei pidä mahdollistaa mammojen makoilua puhelin kädessä. Jos ei edes yritä nukkua, silloin jaksaa hoitaa lapsensa.
Samaa typerää vänkytystä loputtomiin... Univelkainen ihminen ei saa heti unta ja jos sitä unta olisi tarjolla vain kaksi tuntia, se nukahtaminen ja hetkellinen nukkuminen vain pahentaa sitä olotilaa.
Höpöhöpö. Keinoja on. Nimimerkillä kokemusta on.
Trolli sinä olet.
Minä valvoin vuosia astmaa sairastavan lapsen kanssa ja ympäri vuorokauden oli lääkitys aina kahden tunnin välein.
Juuri kun olit nukahtanut, piti taas jo herätä. Tuntui kuin olisi olllut jossain kidutuksessa. Sitähän se unen riisto on. Kiduttamiskeinoista tehokkain.
Lopulta en nukkunut ollenkaan, koska keho kävi jatkuvilla ylikierroksilla.
Tuosta on jo vuosia enkä edelleenkään ole oppinut kunnolla nukkumaan. Se taito hävisi.
80-luvulla oli vielä kuntien palkkaamia kodinhoitajia, jotka meilläkin kävi hoitamassa muita lapsia ja kotia kun äiti oli laitoksella pikkuisen kanssa. Sitten tuli lama ja apu siivottiin pois. Sitten alettiin puhua varhaiskasvatuksesta, jonne kaikki lapset pitää viedä, että on ammattilaiset jotka hoitaa. Ja että äitit voi käydä töissä ja tuoda rahaa perheelle ja olla yhteiskuntaa hyödyttämässä. Kotona olevia äitiä ei enää arvostettu. Perhepäivähoitajien työstä tehtiin hankalaa ja huonosti palkattua, jotta kaikki veistivät lapset kunnan jätti päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lääkäri määräsi ensimmäiset 3 kk herättämään yöllä vauvan aina niin, että vauva söi 3 tunnin välein. Ja niin, että se 3 tuntua alkoi juoksemaan aina syömisen alkamisesta, ei loppumisesta. Ja koska vauva söi hitaasti, niin tunti siinä meni, yölläkin syöttöjen välissä oli siis vain kaksi tuntia aikaa. Itse en saanut yleensä siinä kahdessa tunnissa nukahdettua, koska kehoni oli niin ylivirittyneessä tilassa. Eli nukuin tunnin tai kaksi yössä. Mies ei suostunut osallistumaan eikä neuvolasta saanut apua, koska kotona kuitenkin oli mies (neuvolaa ei kiinnostanut että hän ei suostukaan osallistumaan eikä minulla ollut unen puutteen takia voimia erota). Päivällä sain joskus nukahdettua 30 min ajaksi. En ymmärrä miten selvisin hengissä tuosta kolmesta kuukaudesta. Sen jälkeen vauva piti herättää syömään tunnin pidemmällä välillä seuraavat 3 kk. Tällöin sain pari kahden tunnin unipätkää yössä. Vauvan ollessa 6 kk sai vauvan pa
Ei kukaan voi ymmärtää tuota väsymystä, jos ei ole sitä itse kokenut. Ymmärän niin hyvin sinua. Mun poika nyt jo täysi-ikäinen. Aikoinaan valvoin kaksi vuotta. Poika heräili tunnin välein. Vaikka olin kuinka väsynyt en enää lopulta pystynyt nukkumaan, kun aloin odottamaan sitä ensimmäistä heräämistä. En uskaltanut ajaa autoa, kaiken urheilun lopetin. No hyvä jos rappuset jaksoi nousta. Heräsin usein aamulla vaatteet ja silmälasit päässä. Päivät olivat pelkkää selvitymistä. Silloin ei kännyköitä tiirailtu.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tekee töitä tuollaisena käytännön kodinhoitajana lapsiperheissä. Hän on sanonut, että paras apu olisi se, että äidiltä otettaisiin puhelin pois, tilalle soittoihin ja tekstareihin vanha nokialainen. Kun äiti keskittyisi itseensä ja perheeseen puhelimen sijaan, jaksaisi moni lapsiperhe paljon paremmin!
Mutta ei, hän menee perheeseen, hoitaa lapsia, siivoaa ja pyykkää ja sillä aikaa se masentunut ja uupunut äiti näpyttelee puhelintaan, kun "just nyt ei nukuta". No miten nukuttaisi, kun on puhelin kasvanut käteen kiinni!
Nimenomaan, tätä tämä on. Ei vitsittäisi mitään muuta kuin maata känny kourassa näpytellen. On niiiin raskasta, joopajoo.
Nykyajan äidit on laiskoja vetelyksiä. Voi, voi, kun pitää valvoa vauvan kanssa eikä saa nukkua niin kuin haluaa. Valvotti ne vauvat ennenkin ja silti tehtiin kolmivuorotöitä kuusi päivää viikossa, kun äitiyslomaa oli kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan ei pidä mahdollistaa mammojen makoilua puhelin kädessä. Jos ei edes yritä nukkua, silloin jaksaa hoitaa lapsensa.
Samaa typerää vänkytystä loputtomiin... Univelkainen ihminen ei saa heti unta ja jos sitä unta olisi tarjolla vain kaksi tuntia, se nukahtaminen ja hetkellinen nukkuminen vain pahentaa sitä olotilaa.
Höpöhöpö. Keinoja on. Nimimerkillä kokemusta on.
Trolli sinä olet.
Minä valvoin vuosia astmaa sairastavan lapsen kanssa ja ympäri vuorokauden oli lääkitys aina kahden tunnin välein.
Juuri kun olit nukahtanut, piti taas jo herätä. Tuntui kuin olisi olllut jossain kidutuksessa. Sitähän se unen riisto on. Kiduttamiskeinoista tehokkain.
Lopulta en nukkunut ollenkaan,
Miksi puoliso ei auttanut?
"Tottakai he kartoittavat tilanteen ja pohtivat, miten asiakkaat pääsevät jaloilleen. Ei he ole mitään kotipiikoja."
Mutta olisihan heistä todella paljon enemmän hyötyä, jos he olisivat kotipiikoja.
Vierailija kirjoitti:
"Tottakai he kartoittavat tilanteen ja pohtivat, miten asiakkaat pääsevät jaloilleen. Ei he ole mitään kotipiikoja."
Mutta olisihan heistä todella paljon enemmän hyötyä, jos he olisivat kotipiikoja.
Ei olisi. Silloin asiakasta passivoidaan entisestään.
Joku taisi täällä kertoa, että ennen vanhaan kaupungilta oli mahdollista saada kodinhoitajia avuksi kotiin. Tottakai tuollainen konkreettinen apu on paljon hyödyllisempi kuin se, että sossut tulevat kyttäämään kotiin ja ainoa konkreettinen toimi mitä he voivat tehdä on ottaa lapsi pois.
Luuleeko täällä tosiaankin joku, että yhteiskunnalta liikenee halukkaita työntekijöitä tulemaan teille tekemään teidän työnne, siivoamaan, kokkaamaan, lapsianne leikittämään ja ulkoiluttamaan?
Ei sellaisia palkata ja vaikka palkattaisiin, en usko, että tekijöitä löytyisi.
Laittakaa se känny pois kourasta ja lähtekää vaunulenkille. Ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua niin kyllä nukkuu äiti ja vauvakin.
Sisällä nysvätessä tulee vain sekopäiseksi.
Miksi puoliso ei auttanut?
Me teimme molemmat tuossa vaiheessa töitä. Astma diagnosoitiin kuopuksella, kun hän oli kaksi.
Siinä vaiheessa toki oli jo viitisen vuotta sellaista normaalia lasten kanssa valvomista.
Minä pystyin tekemään töitäni kotitoimistolla, mies ajoi joka päivä parisen tuntia pk-seudun liikenteessä erilaisia työmatkoja plus kuskasi esikoista eskariin ja harrastuksiin.
Tuolla valvomisella ei voi pk-seudun liikenteeseen mennä, joten minä hoidin aina kaikki hänen työpäiviään vasten olevat yöt.
Viikonloppuna hän hoiti pe-la ja la-su - öitä.
Ihan pöppyräinen hänkin oli noiden vuosien jälkeen, kun se astma alkoi viimein hellittää, kun kuopus oli tokalla.
Kyllä sen pitäsi olla miehen oma häpeä, että on paska isä ja puoliso. Jostain syystä miehilla itsellään ei ole mitään vastuuta lupauksistaan, vaan kaikki kaatuu aina naisen niskaan. Ei ihme, että syntyvyys laskee, kun sukupolvelta toiselle siirtyy tietämys kelvottomista miehistä. Moni mies on valmis puhumaan ihan mitä tahansa saadakseen parisuhteen tajuamatta, ettei sillä valehtelulla saada aikaan mitään hyvää.