Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen tietää missä maailma makaa, pitäisi tuntea omat voimavarat ja lähipiirin tavat. Lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta, vaikka toitotetaan alhaisesta syntyvyydestä, ei se kohdistu kehenkään yksilöön, sen takia ei tarvitse lisääntyä, eli jokainen tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Miettikää asiaa tarkkaan. Yhteiskunnan resulsit on mitä on ja ei ne siitä mihinkään muutu, todennäköisesti huononee. Lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus!
Olen 70-v mummeli, kolme aikuista lasta ja 2 lapsenlasta. Luulen ja toivon, että vielä koittaa aika Suomessa, että lapsien hankkimisesta maksetaan. Alkaa meinaan väki uhkaavasti vähentyä. Yli 40 vuotta sitten ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa. Miksi tämä erittäin hyvä tukimuoto on lakkautettu, suuri virhe. Toivon ja suon kaikille vauvaperheille käytännön apua, silloin kun tarve. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on ainakin parikymmenen vuoden rupeama ja suurella rakkaudella vanhemmat tekevät velvollisuutensa. Jos joskus tarvitsevat apua esim sairauden takia, niin yhteiskunnan pitää järjestää sitä ja maksu voisi mennä tulojen mukaan, näin yksinhuoltajatkin voisivat saada apua. Se annettu apu voi olla pienen lapsen pelastus. Tukekaamne vanhemmuutta ja lapsia, minusta se on yhteiskunnan tärkein tehtävä terveyspalvelujen lisäksi, joita me jokainen jossain elämän vaiheessa tulemme tarvitsemaan.
"kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa."
Mutta eikö ole lapsen etu ja oikeus, jos lapsi sairastuu, hoitamassa on tuttu ja turvallinen jompikumpi vanhempi ja saa vielä kotona olemisestaan ja hoitaessa omaa lasta, täyden palkan, eläke-edun, jopa lomarahat, eikä vieras ja tuntematon kodinhoitaja.
Ja vanhemmilla sairaanlapsen hoito-oikeus, kunnes lapsi 12v.En ymmärrä, miksi kodinhoitaja olisi hoitajana jotenkin parempi, kuin vanhempi?
Siksi, että se vanhempikin voi sairastella samaa flunssaa ja on väsynyt tai vanhemman työjutut on esteenä....ja tässä voi käyttä sitä älliä, että miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu on ihan turha. Mitään apua lapsiperheille ei tule.
Nytkin valtio on leikkaamassa lapsiperheiltä missä toinen vanhempi työtön.
Ja eläkeläisten hoidon tarve kasvaa. 200 000 hoitajaa pitää palkata eläkeläisille lisää eikä silti riitä kaikille hoitajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen tietää missä maailma makaa, pitäisi tuntea omat voimavarat ja lähipiirin tavat. Lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta, vaikka toitotetaan alhaisesta syntyvyydestä, ei se kohdistu kehenkään yksilöön, sen takia ei tarvitse lisääntyä, eli jokainen tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Miettikää asiaa tarkkaan. Yhteiskunnan resulsit on mitä on ja ei ne siitä mihinkään muutu, todennäköisesti huononee. Lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus!
Olen 70-v mummeli, kolme aikuista lasta ja 2 lapsenlasta. Luulen ja toivon, että vielä koittaa aika Suomessa, että lapsien hankkimisesta maksetaan. Alkaa meinaan väki uhkaavasti vähentyä. Yli 40 vuotta sitten ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa. Miksi tämä erittäin hyvä tukimuoto on lakkautettu, suuri virhe. Toivon ja suon kaikille vauvaperheille käytännön apua, silloin kun tarve. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on ainakin parikymmenen vuoden rupeama ja suurella rakkaudella vanhemmat tekevät velvollisuutensa. Jos joskus tarvitsevat apua esim sairauden takia, niin yhteiskunnan pitää järjestää sitä ja maksu voisi mennä tulojen mukaan, näin yksinhuoltajatkin voisivat saada apua. Se annettu apu voi olla pienen lapsen pelastus. Tukekaamne vanhemmuutta ja lapsia, minusta se on yhteiskunnan tärkein tehtävä terveyspalvelujen lisäksi, joita me jokainen jossain elämän vaiheessa tulemme tarvitsemaan.
"kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa."
Mutta eikö ole lapsen etu ja oikeus, jos lapsi sairastuu, hoitamassa on tuttu ja turvallinen jompikumpi vanhempi ja saa vielä kotona olemisestaan ja hoitaessa omaa lasta, täyden palkan, eläke-edun, jopa lomarahat, eikä vieras ja tuntematon kodinhoitaja.
Ja vanhemmilla sairaanlapsen hoito-oikeus, kunnes lapsi 12v.En ymmärrä, miksi kodinhoitaja olisi hoitajana jotenkin parempi, kuin vanhempi?
Siksi, että se vanhempikin voi sairastella samaa flunssaa ja on väsynyt tai vanhemman työjutut on esteenä....ja tässä voi käyttä sitä älliä, että miten?
Jokaisella lapsella on kuitenkin ensi parkaisusta alkaen, oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Perustuu Suomen lakiin.
Jos vanhemmat sairastelevat yhtä aikaa, tarvitsevat lepoa ja unta, kannattaa jo synnytysosastolta suoraan viedä lapsi päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle 10h/pv. Tai jos vanhemmilla on niitä "raskaita työjuttuja".
Perinteisesti kodinhoitajat eivät suinkaan asuneet perheessä, vaan olivat vain muutaman tunnin, heilläkin oli työaika, ruoka- ja kahvitauot. Eivät he mitään perheen työorjia olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen tietää missä maailma makaa, pitäisi tuntea omat voimavarat ja lähipiirin tavat. Lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta, vaikka toitotetaan alhaisesta syntyvyydestä, ei se kohdistu kehenkään yksilöön, sen takia ei tarvitse lisääntyä, eli jokainen tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Miettikää asiaa tarkkaan. Yhteiskunnan resulsit on mitä on ja ei ne siitä mihinkään muutu, todennäköisesti huononee. Lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus!
Olen 70-v mummeli, kolme aikuista lasta ja 2 lapsenlasta. Luulen ja toivon, että vielä koittaa aika Suomessa, että lapsien hankkimisesta maksetaan. Alkaa meinaan väki uhkaavasti vähentyä. Yli 40 vuotta sitten ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa. Miksi tämä erittäin hyvä tukimuoto on lakkautettu, suuri virhe. Toivon ja suon kaikille vauvaperheille käytännön apua, silloin kun tarve. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on ainakin parikymmenen vuoden rupeama ja suurella rakkaudella vanhemmat tekevät velvollisuutensa. Jos joskus tarvitsevat apua esim sairauden takia, niin yhteiskunnan pitää järjestää sitä ja maksu voisi mennä tulojen mukaan, näin yksinhuoltajatkin voisivat saada apua. Se annettu apu voi olla pienen lapsen pelastus. Tukekaamne vanhemmuutta ja lapsia, minusta se on yhteiskunnan tärkein tehtävä terveyspalvelujen lisäksi, joita me jokainen jossain elämän vaiheessa tulemme tarvitsemaan.
"kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa."
Mutta eikö ole lapsen etu ja oikeus, jos lapsi sairastuu, hoitamassa on tuttu ja turvallinen jompikumpi vanhempi ja saa vielä kotona olemisestaan ja hoitaessa omaa lasta, täyden palkan, eläke-edun, jopa lomarahat, eikä vieras ja tuntematon kodinhoitaja.
Ja vanhemmilla sairaanlapsen hoito-oikeus, kunnes lapsi 12v.En ymmärrä, miksi kodinhoitaja olisi hoitajana jotenkin parempi, kuin vanhempi?
Siksi, että se vanhempikin voi sairastella samaa flunssaa ja on väsynyt tai vanhemman työjutut on esteenä....ja tässä voi käyttä sitä älliä, että miten?
Jokaisella lapsella on kuitenkin ensi parkaisusta alkaen, oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Perustuu Suomen lakiin.
Jos vanhemmat sairastelevat yhtä aikaa, tarvitsevat lepoa ja unta, kannattaa jo synnytysosastolta suoraan viedä lapsi päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle 10h/pv. Tai jos vanhemmilla on niitä "raskaita työjuttuja".
Perinteisesti kodinhoitajat eivät suinkaan asuneet perheessä, vaan olivat vain muutaman tunnin, heilläkin oli työaika, ruoka- ja kahvitauot. Eivät he mitään perheen työorjia olleet.
Päivähoitoon saa vain 9 kuukauden ikäisen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ystävä auta?
Ei kai aloittaja täällä puhuisi, jos hänellä olisi joku tulossa auttamaan. Kaikilla ei ole sellaisia ystäviä, jotka tulisivat lastenhoitohommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä saanut järkyttävään unenpuutteeseen mitään konkreettista apua ei. Mutta olisin toivonut edes kuuntelemista ja ymmärrystä. Sitä että jossain terveydenhuollossa, neuvolassa vaikkapa olisi kuunneltu ja kuultu väsymykseni. Otettu se vakavasti. Sanottu edes yksi empaattinen sana. Soitettu ehkä perään, että hei, miten sulla menee. Mutta ei, sain vain vähättelyä ja koko asian sivuuttamista ja syyllistystä siitä, että lapsella oli jalassa jarrusukat.
Miksi takerrutaan näin epäolennaiseen asiaan että lapsella on jarrusukat? Nehän on tehty turvallisuutta varten. Vanhuksillekin tehdään jarrusukkia etteivät niin helposti liukastu ja kaadu.
Kyllä neuvolan tms pitäisi keskittyä kuuntelemaan mitä äidillä on sanottavaa. Itse valitin masennuksesta, niin mitä teki neuvolan terveydenhoitaja, alkoi ilkeilemään minulle. Ei ihme, etteivät äidit saa täällä apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä saanut järkyttävään unenpuutteeseen mitään konkreettista apua ei. Mutta olisin toivonut edes kuuntelemista ja ymmärrystä. Sitä että jossain terveydenhuollossa, neuvolassa vaikkapa olisi kuunneltu ja kuultu väsymykseni. Otettu se vakavasti. Sanottu edes yksi empaattinen sana. Soitettu ehkä perään, että hei, miten sulla menee. Mutta ei, sain vain vähättelyä ja koko asian sivuuttamista ja syyllistystä siitä, että lapsella oli jalassa jarrusukat.
Miksi takerrutaan näin epäolennaiseen asiaan että lapsella on jarrusukat? Nehän on tehty turvallisuutta varten. Vanhuksillekin tehdään jarrusukkia etteivät niin helposti liukastu ja kaadu.
Kyllä neuvolan tms pitäisi keskittyä kuuntelemaan mitä äidillä on sanottavaa. Itse valitin masennuksesta, niin mitä teki neuvolan terveydenhoitaja, alkoi ilkeilemään minulle. Ei ihme, etteivät äidit saa täällä apua.
Olen se jarrusukista haukut saanut. Syy oli se, että jarrusukkia ei saisi käyttää kenkien kanssa, sillä jalka ei pääse liukumaan kengässä optimaalisesti. Minä jopa tiesin tämän enkä yleensä ikinä käytä jarrusukkia kengissä. Se päivä oli poikkeus, neuvolaanlähtökiireessä tavalliset jalkaan juuri puetut sukat kastui kylpyhuoneen lattialla vahingossa, muut oli menossa pyykkiin ja oli pakko valita laitetaanko märät sukat, likaiset sukat vai jarrusukat. Mentiin autolla eikä kävelyä tullut silloin juuri yhtään niin valitsin jarrusukat. Olin univajeesta ihan järkyttävän väsynyt ja kun sain haukut niistä jarrusukista kengissä niin teki oikeasti mieli tinttaista sitä terkkaria totaalisesta tilanteen ymmärtämättömyydestä ja turhasta nillittämisestä, en tinttaissut mutta purskahdin itkuun kotimatkalla kun harmitti niin paljon. En ole sen jälkeen halunnut puhua mitään neuvolassa kuin lapsen paino ja pituus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiyspakkaus on kylläkin lapselle eikä äidille. Siellä on lapselle vaatteita, peitto, lakana, talkkia. Ei äidille mitään.
Olisihan se kiva jos siellä olisi äidille vaikka pari paitaa, suklaata ja hajuvettä kuten täällä joku ilmeisesti luulee. Mutta sellaista äitiä varten olevaa pakkausta ei Suomessa tosiaan saa.
En kyllä heti keksi, mitä minun poikavauvani olisi tehnyt äitiyspakkauksen nännivoiteella, kuukautissuojilla tai liivinsuojilla ja kondomeistakin olisi mahtanut mennä päiväys umpeen, jos niitä olisi lapselle säästetty...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä saanut järkyttävään unenpuutteeseen mitään konkreettista apua ei. Mutta olisin toivonut edes kuuntelemista ja ymmärrystä. Sitä että jossain terveydenhuollossa, neuvolassa vaikkapa olisi kuunneltu ja kuultu väsymykseni. Otettu se vakavasti. Sanottu edes yksi empaattinen sana. Soitettu ehkä perään, että hei, miten sulla menee. Mutta ei, sain vain vähättelyä ja koko asian sivuuttamista ja syyllistystä siitä, että lapsella oli jalassa jarrusukat.
Miksi takerrutaan näin epäolennaiseen asiaan että lapsella on jarrusukat? Nehän on tehty turvallisuutta varten. Vanhuksillekin tehdään jarrusukkia etteivät niin helposti liukastu ja kaadu.
Kyllä neuvolan tms pitäisi keskittyä kuuntelemaan mitä äidillä on sanottavaa. Itse valitin masennuksesta, niin mitä teki neuvolan terveydenhoitaja, alkoi ilkeilemään minulle. Ei ihme, etteivät äidit saa täällä apua.
Olen se jarrusukista haukut saanut. Syy oli se, että jarrusukkia ei saisi käyttää kenkien kanssa, sillä jalka ei pääse liukumaan kengässä optimaalisesti. Minä jopa tiesin tämän enkä yleensä ikinä käytä jarrusukkia kengissä. Se päivä oli poikkeus, neuvolaanlähtökiireessä tavalliset jalkaan juuri puetut sukat kastui kylpyhuoneen lattialla vahingossa, muut oli menossa pyykkiin ja oli pakko valita laitetaanko märät sukat, likaiset sukat vai jarrusukat. Mentiin autolla eikä kävelyä tullut silloin juuri yhtään niin valitsin jarrusukat. Olin univajeesta ihan järkyttävän väsynyt ja kun sain haukut niistä jarrusukista kengissä niin teki oikeasti mieli tinttaista sitä terkkaria totaalisesta tilanteen ymmärtämättömyydestä ja turhasta nillittämisestä, en tinttaissut mutta purskahdin itkuun kotimatkalla kun harmitti niin paljon. En ole sen jälkeen halunnut puhua mitään neuvolassa kuin lapsen paino ja pituus.
Olisit tinttaissut vain 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa laittaa lapselle hiukset kiinni, ei valkoisia vaatteita ja miniällä pitää olla lyhyet hiukset tai maksimipituus polkkatukka korviin asti, ei bikineitä jos olet 30, lapselle korvikemaito eikä mitään tissi bluttanaa maitoa ja anopin luona pitää käydä joka viikko 4 tuntia ja vakituisesta työpaikasta pitää irtisanoa itsensä ja hoitaa anoppia, kun anoppi on eläkkeelle, se on kuulemma pakko.
Haistattakaa tuollaisille anopeille paskat
Neuvolan on helpompi nillittää jarrusukista kuin auttaa väsymyksessä. Ne valitsee helpomman, koska voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä saanut järkyttävään unenpuutteeseen mitään konkreettista apua ei. Mutta olisin toivonut edes kuuntelemista ja ymmärrystä. Sitä että jossain terveydenhuollossa, neuvolassa vaikkapa olisi kuunneltu ja kuultu väsymykseni. Otettu se vakavasti. Sanottu edes yksi empaattinen sana. Soitettu ehkä perään, että hei, miten sulla menee. Mutta ei, sain vain vähättelyä ja koko asian sivuuttamista ja syyllistystä siitä, että lapsella oli jalassa jarrusukat.
Miksi takerrutaan näin epäolennaiseen asiaan että lapsella on jarrusukat? Nehän on tehty turvallisuutta varten. Vanhuksillekin tehdään jarrusukkia etteivät niin helposti liukastu ja kaadu.
Kyllä neuvolan tms pitäisi keskittyä kuuntelemaan mitä äidillä on sanottavaa. Itse valitin masennuksesta, niin mitä teki neuvolan terveydenhoitaja, alkoi ilkeilemään minulle. Ei ihme, etteivät äidit saa täällä apua.
Olen se jarrusukista haukut saanut. Syy oli se, että jarrusukkia ei saisi käyttää kenkien kanssa, sillä jalka ei pääse liukumaan kengässä optimaalisesti. Minä jopa tiesin tämän enkä yleensä ikinä käytä jarrusukkia kengissä. Se päivä oli poikkeus, neuvolaanlähtökiireessä tavalliset jalkaan juuri puetut sukat kastui kylpyhuoneen lattialla vahingossa, muut oli menossa pyykkiin ja oli pakko valita laitetaanko märät sukat, likaiset sukat vai jarrusukat. Mentiin autolla eikä kävelyä tullut silloin juuri yhtään niin valitsin jarrusukat. Olin univajeesta ihan järkyttävän väsynyt ja kun sain haukut niistä jarrusukista kengissä niin teki oikeasti mieli tinttaista sitä terkkaria totaalisesta tilanteen ymmärtämättömyydestä ja turhasta nillittämisestä, en tinttaissut mutta purskahdin itkuun kotimatkalla kun harmitti niin paljon. En ole sen jälkeen halunnut puhua mitään neuvolassa kuin lapsen paino ja pituus.
Olisit tinttaissut vain 😬
Olen samaa mieltä! Tuo terveydenhoitaja olisi kyllä ansainnut sen! Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin jotkut jarrusukat! Mutta monesti kun joku sivaltaa sanoillaan, on vaikeaa puolustautua kun pitäisi sanoa kunnolla jotain takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä saanut järkyttävään unenpuutteeseen mitään konkreettista apua ei. Mutta olisin toivonut edes kuuntelemista ja ymmärrystä. Sitä että jossain terveydenhuollossa, neuvolassa vaikkapa olisi kuunneltu ja kuultu väsymykseni. Otettu se vakavasti. Sanottu edes yksi empaattinen sana. Soitettu ehkä perään, että hei, miten sulla menee. Mutta ei, sain vain vähättelyä ja koko asian sivuuttamista ja syyllistystä siitä, että lapsella oli jalassa jarrusukat.
Miksi takerrutaan näin epäolennaiseen asiaan että lapsella on jarrusukat? Nehän on tehty turvallisuutta varten. Vanhuksillekin tehdään jarrusukkia etteivät niin helposti liukastu ja kaadu.
Kyllä neuvolan tms pitäisi keskittyä kuuntelemaan mitä äidillä on sanottavaa. Itse valitin masennuksesta, niin mitä teki neuvolan terveydenhoitaja, alkoi ilkeilemään minulle. Ei ihme, etteivät äidit saa täällä apua.
Olen se jarrusukista haukut saanut. Syy oli se, että jarrusukkia ei saisi käyttää kenkien kanssa, sillä jalka ei pääse liukumaan kengässä optimaalisesti. Minä jopa tiesin tämän enkä yleensä ikinä käytä jarrusukkia kengissä. Se päivä oli poikkeus, neuvolaanlähtökiireessä tavalliset jalkaan juuri puetut sukat kastui kylpyhuoneen lattialla vahingossa, muut oli menossa pyykkiin ja oli pakko valita laitetaanko märät sukat, likaiset sukat vai jarrusukat. Mentiin autolla eikä kävelyä tullut silloin juuri yhtään niin valitsin jarrusukat. Olin univajeesta ihan järkyttävän väsynyt ja kun sain haukut niistä jarrusukista kengissä niin teki oikeasti mieli tinttaista sitä terkkaria totaalisesta tilanteen ymmärtämättömyydestä ja turhasta nillittämisestä, en tinttaissut mutta purskahdin itkuun kotimatkalla kun harmitti niin paljon. En ole sen jälkeen halunnut puhua mitään neuvolassa kuin lapsen paino ja pituus.
Olisit tinttaissut vain 😬
Olen samaa mieltä! Tuo terveydenhoitaja olisi kyllä ansainnut sen! Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin jotkut jarrusukat! Mutta monesti kun joku sivaltaa sanoillaan, on vaikeaa puolustautua kun pitäisi sanoa kunnolla jotain takaisin.
Ei neuvolassa uskalla sanoa takaisin tai vaatia terkkaria tilille kettuilusta. Ne kostaa lasulla, jos äiti on hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänestätte oikeistoa, kovia arvoja- ja haluatte apua yhteiskunnalta jaksamiseenne? Ristiriitaista?
Kun nyt halusitte ja saitte yhteiskunnan joka ei välitä, niin syökää nyt tilaamanne annos kokonaan!
Vierailija kirjoitti:
Äänestätte oikeistoa, kovia arvoja- ja haluatte apua yhteiskunnalta jaksamiseenne? Ristiriitaista?
Kun nyt halusitte ja saitte yhteiskunnan joka ei välitä, niin syökää nyt tilaamanne annos kokonaan!
Onko sinulla syytä olettaa, että juuri pikkulasten äidit on äänestäneet kokoomusta? Vai mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä saanut järkyttävään unenpuutteeseen mitään konkreettista apua ei. Mutta olisin toivonut edes kuuntelemista ja ymmärrystä. Sitä että jossain terveydenhuollossa, neuvolassa vaikkapa olisi kuunneltu ja kuultu väsymykseni. Otettu se vakavasti. Sanottu edes yksi empaattinen sana. Soitettu ehkä perään, että hei, miten sulla menee. Mutta ei, sain vain vähättelyä ja koko asian sivuuttamista ja syyllistystä siitä, että lapsella oli jalassa jarrusukat.
Miksi takerrutaan näin epäolennaiseen asiaan että lapsella on jarrusukat? Nehän on tehty turvallisuutta varten. Vanhuksillekin tehdään jarrusukkia etteivät niin helposti liukastu ja kaadu.
Kyllä neuvolan tms pitäisi keskittyä kuuntelemaan mitä äidillä on sanottavaa. Itse valitin masennuksesta, niin mitä teki neuvolan terveydenhoitaja, alkoi ilkeilemään minulle. Ei ihme, etteivät äidit saa täällä apua.
Olen se jarrusukista haukut saanut. Syy oli se, että jarrusukkia ei saisi käyttää kenkien kanssa, sillä jalka ei pääse liukumaan kengässä optimaalisesti. Minä jopa tiesin tämän enkä yleensä ikinä käytä jarrusukkia kengissä. Se päivä oli poikkeus, neuvolaanlähtökiireessä tavalliset jalkaan juuri puetut sukat kastui kylpyhuoneen lattialla vahingossa, muut oli menossa pyykkiin ja oli pakko valita laitetaanko märät sukat, likaiset sukat vai jarrusukat. Mentiin autolla eikä kävelyä tullut silloin juuri yhtään niin valitsin jarrusukat. Olin univajeesta ihan järkyttävän väsynyt ja kun sain haukut niistä jarrusukista kengissä niin teki oikeasti mieli tinttaista sitä terkkaria totaalisesta tilanteen ymmärtämättömyydestä ja turhasta nillittämisestä, en tinttaissut mutta purskahdin itkuun kotimatkalla kun harmitti niin paljon. En ole sen jälkeen halunnut puhua mitään neuvolassa kuin lapsen paino ja pituus.
Olisit tinttaissut vain 😬
Olen samaa mieltä! Tuo terveydenhoitaja olisi kyllä ansainnut sen! Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin jotkut jarrusukat! Mutta monesti kun joku sivaltaa sanoillaan, on vaikeaa puolustautua kun pitäisi sanoa kunnolla jotain takaisin.
Ei neuvolassa uskalla sanoa takaisin tai vaatia terkkaria tilille kettuilusta. Ne kostaa lasulla, jos äiti on hankala.
Minä tein valituksen neuvolan terveydenhoitajasta, joka kohteli minua epäasiallisesti. Nälvi ja piikitteli sanoillaan. Asiaan puututtiin ja vaihdettiin terveydenhoitajaa. Sen jälkeen kohtelu on ollut hyvää ja asiallista. Ei ketään voi kohdella mielivaltaisesti. Asia on minulla vieläkin minulla pahana mielenä, vaikka hyviä kokemuksia on tullut neuvolasta tuon jälkeen. Ihminen, jonka pitäisi olla virkansa puolensa auttamassa, kohtelee huonosti ja pistää matalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut varautua paremmin ennen lapsen syntymää. Rakentaa se tukiverkko tai/ja säästää että voi palkata jonkun auttamaan siivoamisessa ja että saa itse nukkua. Kannattaa myös säästää ja varata aikaa niin, että on lapdenvahti kun haluaa viettää puolison kanssa aikaa kahdestaan. Isoin asia on vaatia puolisoa osallistumaan myös esim. töiden jälkeen.
Äidit laittavat nykyään myös oletukset äitiydestä liian korkealle. Se on ihan ok, että kämppä tai oma naama ei ole aina 100% siisti ja huoliteltu. Monet äidit uuvuttavat itse itsensä kun yrittävät postata faceen ja instagramiin täydellistä perhe-elämää.
Minä luulin, että minulla tulee olemaan tukiverkko, mutta itsestäni riippumattomista syistä menetin sen yllättäen.
Olen yrittänyt rakentaa uutta tukiverkkoa jo pari vuotta ja se on osoittautunut mahdottomaksi. Pyysin neuvolastakin neuvoja miten se rakennetaan tyhjästä. Terkkari sanoi suoraan, että eihän sellaista käytännössä kukaan pysty rakentamaan.Minäkin olen tosi naiivisti olettanut, että tukiverkoston voi rakentaa. Hädässä olen saanut kyllä apua ystäviltä ja naapureilta, mutta mitään haaveilemaani hoitorinkiä en kyllä ole saanut aikaan. Tosi harvalla on kuitenkaan sitä tilannetta, että ei saisi sukulaisilta yhtään apua eikä silloin ole oikein tarvettakaan kaveriavulle. Minä en ainakaan ole valmiiksi väsyneenä jaksanut ottaa vielä kaverinkin lapsia hoitoon, että joskus ehkä saisin itse vapaata, jos hyvin käy. Sukulaisten kanssa ei jää samanlaiseen vastavuoroisuuden vaatimukseen. Toki aina kannattaa yrittää rakentaa verkostoja, mutta jos siinä ei onnistu, niin ei kannata kyllä itseään mollata.
Ei kai se ole mikään ihme, ettei apua saa, jos ei itsekään jaksa auttaa muita? Myös ne muut voivat olla väsyneitä omien elämäntilanteidensa takia. Ei kannata tuudittautua liikaa siihen uskoon, että sukulaiset ovat kerta toisensa jälkeen valmiita auttamaan, jos sinä et vastavuoroisesti ole valmis auttamaan heitä.
Väsyttää kun söin raskaan illallisen.
Neuvolasta saa kyllä lapsiperheiden kotipalvelua. Tämähän on lastenhoito apua. Hoidon aikana voit itse esim. nukkua. Hoitaja myös siivoilee pienesti, jos aikaa lapsen hoidolta tähän jää.
Syy oli 1990 - luvun lama