Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2974)
Mitä apua laiskuriäiti haluaa? Speediä vai peukkua? Olisiko jälkiabortti paikallaan luuseriäideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsyyhän sitä kun makaa koko päivän sohvalla.
Nykyäidit ovat melko velttoja kun väsy tulee yhdestä lapsesta. Aikoinaan äidit hoitivat heittämällä kymmenen lasta ilman mitään nykyajan mukavuuksia kuten juoksevaa vettä, astianpesukonetta tai pyykinpesukonetta. Mikä ihme nykynuoria vaivaa kun väsytään vaikka ei ole edes tehty juuri mitään.
Lapseton nainen ei saa väsymykseensä mitään apua. Hän saa vain haukut (tyhmä, laiska, hullu, valehtelija) koska hänen fyysisiä sairauksiaan ei hoideta.
Itse kärsin uupumuksesta yli 20 vuotta kunnes kävi ilmi, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Verikokeet oli otettu monta kertaa ja veriarvot olivat normaalin rajoilla rimaa hipoen. Mutta hoitava lääkäri päätti, että ei näin "lievää vajaatoimintaa kannata hoitaa".
Karu totuus on se, että joku potilas voi olla täysin työkyvytön veriarvoilla, jotka ovat normaalin rajoissa. Toinen taas jaksaa taistella, vaikka veriarvot olisivat täysin päin persettä. .
Minä jäin lapsettomaksi. Se on minun "kostoni" yhteiskunnalle, joka ei hoída nuoren (20-vuotias) naisen kilpirauhassairautta kunnolla. Kärsin kuukautishäiriöistä ja lapsettomuudesta koko hedelmällisen ikäni. Vaihdevuodet toivat helpotuksen. Ei tarvitse enää pohtia "synnytystalkoisiin" osallistumista.
Sama pätee myös työtekoon ja muuhun arvomaailmaan sillä Kokoomuksella, 993PerusS ja Kristillisillä on aina menossa Suomessa vuodet 1917-1918.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle pelastus oli lopulta ero puolisosta.
Neuvolasta tai yhteiskunnalta ei paljon tukea ole tullut vanhemmuuteen kuin vain päiväkodin muodossa (ja ihanaa että päiväkodit on olemassa!) kun omat tukiverkot on kaukana (+300 km).
Vauva aika ei ollut vielä edes rankkaa mutta kun oli kaksi alle kolme vuotiasta, piti tehdä 100% töitä kulujen maksamiseksi ja hoitaa koti sekä lapset täysin yksin puolison juostessa omissa menoissa joihin sisältyi sit lopulta myös salasuhde. Niin olin aivan loppu ja se myös näkyi.
Kun puoliso hyppäsi sivuhoidon matkaan ilmoitin että nyt loppui jatkuva juoksu eksällä ja saa hoitaa lapsia 50 % ajasta. Pari kuukautta meni ja ex tuli kertomaan miten rankkaa on hoitaa lapsia ja en voinut kuin sisäisesti nauraa "vai on rankkaa hoitaa 50 % ajasta, mulle tämä on yhtä lomaa nyt kun on viikoittain myös omaa aikaa."
Vaikka harmittaa etten päässyt tässä elämässä kokemaan onnellista ydinperhe-elämää, niin en vaihtaisi nyt mitään. Olen paljon parempi äiti nyt kun minulla on myös aikaa itselleni ja lapsilla on ihana bonusäiti joka hoitaa lapsia isän luona ollessa ja lapset kukoistaa kun äidin lisäksi on ympärillä myös muita ihmisiä jotka rakastaa heitä.
Minä olen kuusikymppinen nainen. Olen kyllä valmis aikanaan auttamaan omia lapsiani lastenhoidossa.
Mutta en välttämättä enää ole menossa mihinkään vapaaehtoistoimintaan. Koska ulkomaalaisten virta Suomeen on loppumaton.
Miksi väsyttäisin itseäni heidän kanssaan aivan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut vakavasti raudanpuutteinen synnytyksistä asti. Siis ferritiini on ollut jotain 10-30 pintaan jo lähes 15 vuotta. Niillä voimilla on sit vedetty läpi lastenhoito, kotityöt, omat palkkatyöt ja päälle vielä korkeakouluopinnot. Ihmekös että on vähän väsyttänyt tässä…
Nyt vasta kun lapset on teini-iässä, alettiin lääkärissä uskoa että se mun väsymys + muut oireet voisi olla jotain muutakin kuin ”äitiyteen nyt vaan KUULUU olla väsynyt, koita pärjäillä”.
Suomi ei ole koskaan ja varsinkaan nyt ei ole maa jossa tykättäisiin lapsista ja lapsiperheistä, saatikka vanhuksista. Rahastaa heitä kyllä osataan. Se vaan on ollut niin aina. Nämä nykyiset päättäjät jakelee rahaa kavereiden kavereille, serkuille ja itselleen, kun sitä helposti saavat tekemättömistä asioista alta pöydän. Leikkaukset osuvat aina tuohon ryhmään, vaikka muuta puhuvat, jotta heillä itsellään on rahaa ja omaisuutta. Ihmiset eivät ole minkään arvoisia.
Eikä he edes uskalla kyseenalaistaa kollegan toimia, pelkäävät oman rahakkaan pestiä loppumista, viis muista kunhan muilla on hyvin. Suomessa ei voi tehdä lapsia, ei opiskella ei tehdä töitä ei vanhentua... hallitus on tehnyt siitä niin vaikeaa tahalleen. Kaikki ihmiset ovat suomessa heitteillä, paitsi eduskunta jotka kahmii kaiken.
Ennen oli kaikki paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit voi kysyä asiaa puolisoiltaan ja läheisiltään.
Eli jos ei ole läheisiä ja puolisoa auttamassa niin oma syy ja sietääkin kärsiä vai?
Niitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin pistetään lasta alulle. Riittääkö minun voimavarat, jos puoliso sairastuu/kuolee/tulee ero? Riittääkö minun varallisuus, jos puoliso sairastuu/kuolee/tulee ero? Onko minulla varaa lastenhoitajaan, jos tarvitsen omaa vapaata? Onko minulla varaa siivoojaan, jos tarvitsen kotiapua? Ei voi automaattisesti olettaakaan, että apua voi kupata ilmaiseksi aina omaisilta.
Lapsiperheiden kotipalvelua on luultavasti koko maassa saatavilla. Ja parisuhteen epätasaista työnjakoa pitäisi olla helpompi käsitellä perheen sisältä kuin ulkopuolelta. Voitte kuitenkin varata ajan perheneuvolaan sen suhteen.
Eli kyllä jotain apua on, sitä vaan pitää edes yrittää hyödyntää. Ja pyytää myös selkeästi apua tukiverkostolta, ei vain voivotella että väsyttää ja sitten surra kun eivät taaskaan tarjonneet oma-aloitteisesti. Esim. "pystyisitkö millään ensi viikolla joku ilta tulla auttamaan, pakko nukkua tai menee mielenterveys".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyäidit ovat melko velttoja kun väsy tulee yhdestä lapsesta. Aikoinaan äidit hoitivat heittämällä kymmenen lasta ilman mitään nykyajan mukavuuksia kuten juoksevaa vettä, astianpesukonetta tai pyykinpesukonetta. Mikä ihme nykynuoria vaivaa kun väsytään vaikka ei ole edes tehty juuri mitään.
Joo mutta silloin kaikki taaperoa isommat lapset työnnettiin ovesta ulos, ohjeena että sisään saa tulla vasta syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit voi kysyä asiaa puolisoiltaan ja läheisiltään.
Eli jos ei ole läheisiä ja puolisoa auttamassa niin oma syy ja sietääkin kärsiä vai?
Niitä asioita pitäisi miettiä jo ennen kuin pistetään lasta alulle. Riittääkö minun voimavarat, jos puoliso sairastuu/kuolee/tulee ero? Riittääkö minun varallisuus, jos puoliso sairastuu/kuolee/tulee ero? Onko minulla varaa lastenhoitajaan, jos tarvitsen omaa vapaata? Onko minulla varaa siivoojaan, jos tarvitsen kotiapua? Ei voi automaattisesti olettaakaan, että apua voi kupata ilmaiseksi aina omaisilta.
Juuri tuon takia jäin itse lapsettomaksi. Isoäiti opetti minulle, että naisen pitää aina varautua yksinhuoltajuuteen. Mies voi kuolla jo ennen kuin hänen siittämänsä lapsi ehtii syntyä.
Sota-ajasta selvinnyt isoäiti tiesi, että moni nainen jäi yksinhuoltajaksi sodan jälkeen. Miehet olivat kuolleet rintamalla, vammautuneet (fyysiset vammat joista seurauksena työkyvyttömyys), traumatisoituneet (masennus, ahdistus, aggressiivisuus, päihteidenkäyttö) tai lähteneet toisen naisen matkaan.
Oma isoisäni kävi paneskelemassa vieraita naisia sota-aikana. Yksi nainen synnytti äpärälapsen, joka sitten 50 vuotta myöhemmin otti yhteyttä minuun ja kertoi olevansa "vahinkolapsi" avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Isoisäni ei ollut kertonut minulle, että hänellä on muitakin kuin "virallisia lapsia" (avioliitossa syntyneitä). Hän oli tunnustanut vahinkolapsen omakseen, pitänyt yhteyttä lapsen äitiin ja maksanut lapselle elatusmaksuja. Isoäitini ei tiennyt asiasta. Hän uskoi, että hänen synnyttämänsä lapset (kolme sisarusta, kaikki avioliitossa syntyneitä) olivat ainoat perilliset mitä aviomies oli siittänyt.
Tällaista kevyttä "sukudraama" siis meillä. Isoisä paljastui häntäheikiksi. Perinteinen maajussi. On tullut kynnettyä muutakin kuin omaa peltoa ja omaa vaimoa.
Miksi kodin ulkopuolella tehty työ rasittaisi enemmän kuin kotona tehty työ,joka on kaiken lisäksi ympärivuorokautista.