30v ja tunnen epäonnistuneeni täysin
Olen nuorempana kouluttautunut amiksesta alalle joka ei työllistä. Nykyinen työ on ihan muuta kuin mille olen kouluttautunut, mutta sekään ei ole häävipalkkainen. Hyvä että rahat riittävät elämiseen, vaikka elän kohtuullisesti. Nyt olisi sitten varmaan tarve kouluttautua ihan toiselle alalle, mutta jokin minussa saa itseni tuntemaan luuserilta. Moni muu tämän ikäinen on jo vakituisessa hyvässä työssä ja asiat rullaavat - itse poljen ikään kuin paikallani ja mietin koulun penkille palaamista. En tosin edes tiedä, minne kouluttautuisin. Minulla ei ole erityistä unelma-alaa. Lukiosta on M:n paperit taskussa. En tiedä pitäisikö melkein arpoa, mihin noilla hakisi.
Kohtalontovereita? Jeesiä? Välillä mietin jotakin tietoteknistä alaa, mutta tuossa pelottaa se, että sinne hakeutuu jo ne jotka ovat valmiiksi hakoja kaikessa tietoteknisessä asiassa.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Mietit liikaa. Koitat elää muotin mukaista elämää. Elä oman näköistäsi arkea.
Kiitos. Näin lyhyt vastaus ja silti siinä on niin paljon asiaa. Tuo on itselleni kyllä aika ikävän tuttu ongelma, että vertailen liikaa itseäni toisiin ja unohdan elää itseni näköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietit liikaa. Koitat elää muotin mukaista elämää. Elä oman näköistäsi arkea.
Kiitos. Näin lyhyt vastaus ja silti siinä on niin paljon asiaa. Tuo on itselleni kyllä aika ikävän tuttu ongelma, että vertailen liikaa itseäni toisiin ja unohdan elää itseni näköistä elämää.
Mun kavereilla ja sukulaisilla on kaikilla talot,perheet sun muut. Elän tietoisesti minimalistisesti. Ihmisen tulisi koittaa parhaansa mukaan löytää oma juttunsa. Mulle ei esimerkiksi sopisi kaverien elämäntapa eikä heille minun.
Olet vielä nuori ja pystyt korjaamaan tilannettasi. Aika harvoilla on mitään unelma-alaa. Toisaalta mitä enemmän perehtyy johonkin alaan, sitä enemmän se saattaa alkaa kiinnostaa. Hieman enemmän rahaa lisää onnellisuutta - sen verran ettei joudu kitkuttamaan kädestä suuhun.
35 ja pelkkä yo-tutkinto. Aikoinaan jatko-opinnot ja lopulta työntekokin tyssäsi sairauksien vuoksi. Täältä suosta pitäisi yrittää nousta, muttei mitään käsitystä, miten. Soteala vaikuttaa olevan ainoa varma työllistäjä, mutta terveydentilani vuoksi mulle tuhoontuomittu valinta.
Häpeä on syvä.
En tiedä. Olen varmaan jollain tavalla samassa tilanteessa. Ehkä sinulta puuttuu pohjakosketus, mikä saattaisi tehdä hyvää.
Minä menin opiskelemaan yliopistoon 33-vuotiaana. Ei kai siinä mitään ongelmaa ole.
Mietit liikaa. Koitat elää muotin mukaista elämää. Elä oman näköistäsi arkea.