*** KESÄKUISTEN ALKUVIIKKO ***

Moi vielä...



No kyllä sata henkeä tulossa, että aika isot. Ihanaa saada kaikki läheiset ja ystävät kerrankin koolle. Sinänsä hyvä aika myös raskauden puolesta, että alkupahoinvointi ja väsymys helpannut ja maha ei vielä kovin suuri (vaikkakin kokoa löytyy). Ja ilman rohkasua täytyy nyt pärjätä jännästä päivästä, ehkä parempi niin...



Arvatkaas onko haastavaa, kun aamusta maha pieni ja illasta iso, niin mnkä kokoiseksi hääpuku muokataan, ettei tipu aamupäivän kuvauksissa päältä ja illalla mahtuu hyvin;) Mitä ongelmia, hih!



Kävin just syömässä ja vaikka vaan ruokasan salaatin, niin ällön täys olo aina lounaan jälkeen. Viime raskaudessa tämä oli lopun vaivoja. Miten tää maha onkin näin valtava jo nyt? Onko muilla... Oon käyttänyt mammavaatteita lähes pelkästään kolme viikkoa. Mulla istukka kyllä tossa ekana, et se kasvattaa ainakin. Mutta jos en omin silmin ois ultrassa yhtä nähnyt, luulisin oottavani vähintään kolmea;)



Niin muuten tässä teiän muiden sairasteluja lukiessa hiipii mieleeni, mahtaako itse säästyä taudeilta hääpäivänä? Tyttö taas yski päin naamaa koko yön. Aina jos äiti koitti kääntyä, vaati, että käänny häneen päin. Voi tätä äityyttä=)

Mulla menossa nyt rv 13 + 5 (jo, skääks!) ja tavalliset housut alkavat kiristää vatsan kohdalta, vielä kuitenkin mahtuvat ihan hyvin. Mutta alkkareita täytyisi ostaa uusia, koska niiden kiristäminen tuntuu inhalta. Just aamulla yritin penkoa isoimpia pöksyjä esiin.



Kävin just äsken ruokiksella ostamassa Henkkamaukalta itselleni sellasen sievän raskauspaidan, iiks! Sellanen vähän juhlavampi, kun la ois kavereiden kans pikkujoulut ja jouluksikin ois kiva olla jotain uutta. Se kyllä paljastaa tän asiaintilan, koska rintojen kohdalta napakampi ja laskeutuu sitten vatsan päälle. Muuten olen viime raskaudessakin mennyt melkein tavallisilla neuleilla ja villatakeilla.

Lääkärissä on käyty ja sydänäänet saatiin heti kuulumaan =). Ihanaa! Nyt voi vähän pienemmällä jännityksellä mennä perjantaina ultraan kun tietää että masussa sydän sykkii. Painokin oli laskenut viime käynnistä 1,5kg. Jee. Vaikka palkitsin itseni karkkipussilla että ei varmaan kauaa pysy poissa noi kilot ;-)



Äippä:) onnea häiden odotukseen! Ja niin poikahan tuo mulla on ennestään. Että jos mielihalujen puolesta miettiin niin silloin tosiaan teki mieli, kuten nytkin kaikkea suolaista ja rasvasta..



Ei ihmeitä siis muuta kun hyvää vaan tälle suunnalle tänään!

Toivottavasti muillakin kesämasuilla on hyvä päivä.



Iiran

Moi, moi, moi!!!



Täällä on yksi todella onnellinen ja iloinen tuleva ÄITI!

Kävimme eilen ekassa Utrassa. Masuni sisällä kieppui ja töytäröi 52 mm pitkä " kirppu" , joka näytti meille voiman pattia ja heitti parit kuperkeikat. Niskapoimu ei ollut kuulemma lainkaan huolestuttava, vain 1,1 mm. Kyllä oli ihana nähdä se pieni elämän alku. Voi taivas!!! Itkuhan siellä pääsi, silkasta onnesta! Nyt raskaus tuntuu niin paljon todellisemmalta!!



Marikki_P: ja muut unettomuudesta kärsivät: Täällä on ollut kohtalon toverinne. Muut kun valitteli jatkuvasta väsymyksestä, niin minun ongelmani oli se, etten saanut kunnolla nukuttua.



Äippä:) Onnittelut tulevien häiden johdosta. Meillä oli 9.9. häät, ja etukäteen panikoin että miten selviän kirkosta kun se urkumusiikki saa minut aina niin herkäksi, mutta kun sitä itse on osa sitä koko showta, niin ei sitä enää siinä kohtaan enää sitten jännittänytkään. Rauhallista mieltä varmasti edesauttoi myös se, että IHAN KAIKKI oli yritetty suunnitella mahdollisimman hyvin ja tarkasti, ja teimpä jopa pienen riskianalyysin pahinpien tilanteiden varalle, joten jos jotain olisi sattunut kriittisissä paikoissa, olisi meillä ollut varasuunnitelma. Saattaa kuulostaa aivan hullulta, mutta toimi. Hienosti se varmasti teilläkin menee. Oikein ihania juhlia!!!!



Iran: Onnittelut sydänäänistä. Me ei vilä kuultu niitä, mutta utrasta näki että sydän löi, ja napanuorassakin oli jotain liikettä/sykettä.

Täällä päin sujunut kaikki hyvin, kunnes tänään sain vähän sydämentykytystä ja jännitystä kun oltiin terkkarilla käymässä ja masuasukin sydänääniä ei kuulutkaan (pari vkoa sitten uä:ssä sydän tosin sykki hienosti)... Näillä vkoilla pitäis kuulemma kuitenkin kuulua hyvin vatsanpeitteiden läpikin joten terkka halusi että meen nyt sitten ylihuomenna asian suhteen vielä kontrolliin..



Vähän jäi asia jännittämään vaikka koetankin suhtautua järjellä eli että vauva varmaan vaan huonossa asennossa tms.. Mutta siltikin, olisko tässä välissä ehtiny tapahtua jotain?? Vähän helpotti kyllä kun pääsin kotiin ja tutkailin vanhaa äitiysneuvolakorttia ja huomasin että edellisessä raskaudessa sydänääniä kuunnelitiin vasta rv 20. Muistankin että rv 15 neuvolassa ei terkka pettymyksekseni alkanut ääniä kuuntelemaan koska sanoi etteivät välttämättä siinä vaiheessa vielä kuulu... !! Nyt siis eri neuvolassa oon ku viimeks.. Noh, katsellaan ja toivotaan parasta!



Ja sitten muihin asioihin. MIELIHALUISTA, MAHAN KOOSTA JA PAINONNOUSUSTA on keskusteltu; Mulla esikoistytön kanssa pahoinvointi oli sellasta että oli tosi vaikea keksiä mitä tekis mieli syödä, lähinnä karkit kelpasivat sillon ja paino nousikin alkuraskaudessa aika tavalla, joskin tasaantu loppua kohden niin että nopeesti pääsin aiempaan painooni. Maha kasvo myös esikoisen kanssa pian aika isoksi, mutta kaikki kyllä mahamn muodon vuoksi epäilivät että poika olis tulossa... :).. No nyt sitten tämän uuden tulokkaan ekassa ultrassa veikattiin poikaa, ja mulla on jatkuva nälkä, mutta siten että ihan kunnonruokaa tekee jatkuvasti mieli.. Paino on tähän mennessä noussut 1kg mutta tuntuis että olis enemmänki ku maha on niin kertakaikkisen turvonnut jo että.. Mielenkiintosia juttuja nämä tällläiset...



Ja vielä vaunu-asiasta piti mainitsemani... Nimittäin aiemmin manitsin että olimme ajatelleet hankkia ne XADVENTUREN TUPLAMATKARATTAAT (olin menettänyt toivon että meidän minihissiin ylipäätään mahtuisi tuplarattaita kunnes ilahduin positiivisesti kun kaverin Xadventuret sinne todella mahtuivatkin mikä tuntui ihan ihmeeltä). Niistä taisi sitten joku muukin täällä innostua, vaan kun etsi netistä näytti siltä ettei niitä enää saakaan.. Mäkin tein hieman hakuja ilman tulosta, mutta aion jatkaa vielä innokkaasti ja informoin kyllä jos löydän... Kova halu ainakin niiden saamiseen olis sillä kyllä nyt jo tulee pettymys vastaan jos ei saadakaan sellaisa tuplia jotka mahtuu hissiin, ku olin jo asiaan orientoitunu..



Niin ja ÄIPÄLLE myös paljon onnea tulevista häistä! Mekin mentiin naimisiin esikoista odottaessa, vaikkakin pienimuotoisemmin, ja täytyy kyllä sanoa että raskaanaolevana oli todella sopivan tunteikas suuren juhlapäivän tunnelmaan!! Ihana juttu!



Päivikk11 rv 13+3

Häistä ja niiden suunnittelusta tuli mieleen: mun kaaso pyörtyi, kun oltiin alttarilla! Sivusilmällä huomasin vaan, että mitä se nyt lähtee kävelemään kesken toimituksen, onko mun kimppu tippunut vai mitä? No, onneksi sitten sulhanen ehti napata kaason ennen kuin hän tippui alas alttarin rappusia - bestman tikkana nappasi neidon kiinni ja vei sakastiin. Kaikkein huvittavinta oli se, että show vaan jatkui, kun oltiin just kuuntelemassa mieskvartettia, joka lauloi urkuparvella. Jätkät katto vaan, että jotain outoa tuolla alttarilla tapahtuu, mutta jatkoivat laulua, kun kaasoa vietiin jalat ojossa sakastiin. Eli meidät oli jo onneksi vihitty yms. joten se oli aika huvittava välikohtaus ;) Ei siis kannata liikaa jännittää, vaikka jotain yllättävää sattuiskin!

Täällä olisi yksi uusi odottaja joukkoonne.



La olisi 5.6. Meillä on juuri kaksi vuotta täyttänyt tyttö ja pikku kakkosta toivottiin puolitoista vuotta ennenkuin Clomifenin avulla tärppäsi. Yksi keskenmenokin on takana tuon ensimmäisen raskauden jälkeen joten pelko oli kova vielä vähän aikaa sitten. Nyt sitä alkaa jo varovaisesti toivoa että jospa meille sittenkin tulee pieni nyytti sitten kesäkuussa. Kaksi viikkoa sitten oltiin np-ultrassa ja siellä se pieni meille vilkutteli! Kaikki hyvin siis.



Kiinan-pöpö: Minäkin kirjoittelin tuohon samaiseen inkivääripinoon ja totta se on, inkivääri todella toimii, ainakin minulla! Kannattaa kokeilla kaikkien jotka pahoinvoinnista kärsitte. Tosin nyt taitaa minulla alkaa tuo jatkuva kuvotus muutenkin jo hieman helpottaa. Ihanaa!



Kirjoittelit myös levottomista jaloista, se on myös minulle tuttu vaiva jo ensimmäisestä raskaudesta. Silloin se oli niin pahana etten saanut nukuttua kuin pari tuntia yössä. Itkeä tihruttaen vaelsin ympäri taloa ja kokeilin kaikki kotikonstit. Lääkärissäkin ensin vain sanottiin että koita kestää. Mutta sitten eräs nuori lääkäri otti asiakseen tutkia vaivaani ja määräsi minut verikokeisiin, joissa selvisi että minulla olikin puutosta varastoraudoissa. On eri asia kuin hemoglobiini, minullakin oli hemoglobiini ollut koko ajan aivan hyvä. Aloitin samantien rautakuurin (Obsidania) ja jo parissa päivässä vaiva oli historiaa, enkä koko loppuraskauden aikana joutunut siitä enää kärsimän. Rautaa söin loppuun asti. Nyt olen syönyt Multi-Tabs Special 2+:aa jossa siinäkin on rautaa ja ainakin tähän asti tuo määrä on riittänyt.



Muutamat ovat tuosta painosta kirjoitelleet ja minulla on tällä hetkellä päinvastainen ongelma. Olin nimittäin rajussa vatsataudissa ja sen jälkeen heti perään pitkään kestäneessä flunssassa (vieläkin sairaslomalla) ja paino on laskenut neuvolan rv10 punnituksesta noin neljä kiloa ja lähtöpainostakin kolme kiloa. Eikä kauheasti ole edes ylimääräistä mistä ottaa. Mutta kaipa sitä monet laihtuu jo pelkästään raskauspahoinvoinnin takia eli ei varmaan syytä huoleen? Kyllä sitä painoa ehtii vielä tulemaan liiaksikin asti.



Saaramaaria tuosta listeriasta kirjoitteli, miten se sitten oikein oireilee tietääkö joku? Tosiaan vatsataudin aikana ja jälkeen tuli mieleen että miten sen voi tietää että onko tämä nyt tavallinen vatsatauti vai jotain pahempaa? Kertokaa viisaammat!



Mukavaa viikonjatkoa kaikille!



rosmariini rv13+6

Tervetuloa Rosmariini mukaan.:)



Onnittelut Äippä:) tulevista häistä!



Meillä oli eilinen ensimmäinen kuumeeton päivä sitten torstain ja tänään, kun heräsin niin kurkku oli ihan julmetun kipeä sekä nuha ja sellainen ärsyttävä kuiva yskä on tullut riesaksi. Tyttökin on räkäinen ja kiukkuinen.



Painosta ollut puhetta minulle on tullut neuvolan vaakan mukaan 1.5 kiloa lisää painoa. Viime raskaudessa tuli kaiken kaikkiaan 16kg lisää, vaikka alun oksentelujen kanssa paino muutaman kilon tippuikin. Kaikki sain pois tässä raskauksien välissä. En muuten ymmärrä missä minulla se 16kg oli, kun maha oli pieni ja vauvakin oli alle 3 kiloinen. Nestettä varmaankin oli ainakin aika paljon. Olin tosi turvoksissa loppuvaiheessa.



Minulla on kans ollut muutamana yönä levottomat jalat seurana..arrgg. Rasittava vaiva, mutta kovin tuttu jo viime raskaudesta. Minä olen saanut siihen helpotusta, kun suihkuttelen jalkoja viileällä vedellä, laitan villasukat jalkaan ja tarvittaessa vielä vaikka hirudoid-geeliä. Helpottaa yleensä. Milloinkahan yölliset suonenvedot ja krampit alkaa? Toivottavasti vältyn niiltä tällä kertaa kokonaan.



Onnittelut np-ultrassa käyneille. Ihanaa, kun kaikki on saanut sieltä vain hyviä uutisia.:)



Nyt en millään muista mitä muuta piti kommentoida.



Palaamisiin.:)



Tuulia 13+4

Jahas. Canalla oli sitten samana päivänä ultra kuin minullakin.:o)



Ja voi miten tulikaan ihanan helpottunu ja onnellinen olo kun näki sen pikkusen siellä uiskentelevan ja kirppusydämen siellä sykkivän.<3



Mieli kyllä niin herkisty. Ja kyllä nyt taas jaksaa näitä vaivja ihan kunnolla, kun näki että on syy jonka takia niit kärsiä. Pikkuinen oli 51mm ja niskaturvotus oli normaalissa mitoissa eli 0,9. Viikot muuttu parilla päivällä, mutta kuulemma La:ta ei muuteta ellei se muuttuisi yli 4pv.



Heh tulipa mekeen euforinen olo kun näki sen pikkuisen. Ja kasahan siitäkin saatiin kuvia mukaan. :o) Nyt olisi elämä mallillaan kun saatais vaan yötkin sujumaan.



Yksikseni täällä hehkuttelen kun mies lähti koulunpenkille ja poika on kummitädillä hoidossa. Pitäisi vielä leipoa hiukkasen ennen, kuin haen pikkuisen kotiin.



Niin vielä piti sanomani, että aika jännä kun minulla ei vielä ole tarvinnut miettiäkkään mamma mallistoon siirtymistä, kun normaalitkin vaatteet tuntuvat tippuvan päältä. Ensimmäiseltä sain miettiä niitä jo alku viikoilla kun maha pömpötti.



Mutta nyt tämä mamma menee leipomaan ennen täystuhon hakemista. :oD



Ikionnellinen Marikki rv 12+4

Moi,



heti alkuun kommentoin noita painojuttuja. Kävin tänään neuvolassa puntarilla ja siellä oltiin jo hieman huolissaan kun paino oli taas pudonnut - nyt siis yhteensä -3kg lähtöpainosta. Mitähän ne tuollekin sit voi tehdä kun painohan lisääntyy sitten vauvan myötä. Eihän ne nyt voi mua millekään lihotuskuurille laittaa??! Mut tietenkin jos paino ei lähtis nousuun niin sit varmaankin epäiltäis, että onko vauvalla kaikki hyvin.



Meillä oli ultra tänään ja onneksi oli. Aamulla nimittäin mulla iski yhtäkkiä hirmuinen kipu vatsaan ja seuraavaksi makasin lattialla todella lähellä pyörtymistä :-(. Olin ihan varma, että keskenmeno tulee. Onneksi tosiaan meillä oli sit ultra tunnin päästä ja siellä nähtiin, että vauveli oli hyvässä kunnossa. Peukalo pystyssä siellä polskutteli :´). Lääkäri arveli, että mulla voi tulla aika kivuliasta tästä kohdun kasvusta kun viime synnytyksessä kohdun kiinnikkeet venyivät niin, että ovat varmaankin pahasti arpeutuneet ja nyt niitten venyminen on tuskallista. Kiva, jos tuohon kipuun liittyy sit aina tuo pyörtymisen uhka. Mukava loppuraskauskin siis edessä!



Vauvan mitta oli jo 84mm ja sen ja muitten mittojen perusteella viikkoja olisikin jo 14+1. Laskettua aikaa ei kuitenkaan alettu muuttamaan, mikä sopii mulle ihan hyvin. Ei mulla niin kiire sinne äitiyslomalle ole! Niskaturvotus oli 1.4mm, mutta tiedä sitten sen luotettavuudesta kun viikkoja oli jo noin paljon...



Anteeksi tää mun kauhee negatiivisuuteni, mutta positiivisuus on nyt kaukana tästä raskaudesta :-\. Pahoinvointikaan ei ole vielä helpottanut... Odottelen vielä sen inkiväärin vaikutusta.



Summa summarum, oli ihana nähdä se vilkas pieni olento vatsassa tänään =)!



-satu ja sintti rv 13+3

Itselläni putosi edellisessä raskaudessa paino yhteensä 7kg eikä siitä oltu huolissaan. Eikä minulla kyllä ollut alkupainoa mistä pudottaa mutta niin se vain kävi kun halailin pönttöä niin ahkerasti.



Minulle sanottiin että näin alussa tuommoinen painonpudotus on ihan normia. :)



Mutta nyt lähdemme pikkujouluilemaan.<:9

Käytiin ostamassa tänään akvaarioon ekat kalat ja kissa sai nyt sen live TV:n! Toinen vahtaa kaloja ihan innoissaan, herttasta. Koirat on välillä käyneet vilkasemassa, mutta näyttää siltä, että ne on lähinnä ihmeissään kissan suuresta innostuksesta allasta kohtaan :D



Masu on tosiaan täälläkin alkanut pullistumaan ja housut ahdistaa.

Onneksi toinen siskoistani lähti tänään synnyttämään, niin saan mamma-housuja itelleni ;) Kävin synnytyssalissa asti siskoani moikkaamassa ja pitämässä seuraa reilun tunnin verran (miehensä joutui lähtemään käymään töissä) Kätilö sanoi, että jos ei aamuun mennessä synny, niin sitten vauhdittavat lääkkeillä. Eli huomenna viimeistään pitäisi pienen nähdä päivänvalo :) Viikkoja siskollani on tänään 38+1 ja ihan sponttaanisti vedenmenolla synnytys alkoi. Kaikki vesi on mennyt ja vauva on kuivassa kohdusssa, joten siksi vauhdittaavat aamulla, jos ei ole syntynyt. Nauratti iteeni siskoni kommentti, kun hän mietti, että " näinköhän ne huomenna vauhdittaa tätä, kun on pyhäpäiväkin..." Sanoin, että sairaala ei tunne pyhiä!!!



ON: Ei ihmeitä. Vointi hyvä. Hieman väsynyt ja välillä ällöttää, mutta muutoin olot jees! Rinnat on paisunut jo kiitettävästi ja ovat aamusin todella kipeät. Mies naureskelee, kun aamulla kävelen vessaan rintojani käsillä kannatellen :D



T:Remukka rv 13+3

Esittäydyn minäkin nyt täällä ensimmäistä kertaa...



Olen pian 28-vuotta täyttävä, ensimmäistäni avomiehen kanssa odottava nainen Helsingistä. Laskettu aika on 2.6.2007, eli juuri ja juuri mahdun teidän kesäkuisten joukkoon. Muutaman päivän olen sivusta seurannut tätä keskustelua täällä ja mukavalta porukka tosiaan tuntuu.

Viime viikolla oltiin nt-ultrassa ja uskomaton oli kyllä kokemuksena. Isolla tv-ruudulla saimme nähdä pikkuisestamme livekuvaa noin puolen tunnin ajan. :) Tälläkertaa onnistuin pitämään pokkani, jotten liikutuksen voimasta olisi unohtanut kaikkea näkemääni. Neuvolassa meinaan kävi niin, että kun sydänääniä kalasteltiin, ei meinannut millään alkaa kuulumaan. 10:n minuutin jlk kokenut terveydenhoitaja tuli ja löysi onneksi sykkeen välittömästi. Itkuhan siinä pääsi helpotuksesta ja myöhemmin kyllä harmitti, kun en muista koko tapahtumasta muuta kuin ne ilkeät vinkuvat äänet ennen varsinaisten sydänäänien löytymistä.



Pahoinvointi ja väsymys on ollut ja mennyt. Toki vieläkin välillä kuvottaa kovasti ja viimeksi tänään töissä menin haistamaan lihahyytelöä ja oksennus todella nousi kurkkuun asti.



Nyt uutena " oireena" on tullut tämä inha tajunmenetys, eli pyörtyilen pitkin kyliä. Kolmantena päivänä peräkkäin kun oli silmissä mustunut, soitin terkkarille. Töissä mittasin varmuuden vuoksi vielä verenpaineeni(olen hoitaja ammatiltani) ja matalahan se oli= 95/71. Terkkari siis antoi ohjeeksi syödä suolaa oikein urakalla, suolaista vishyä pitäisi juoda jne. Onko teillä muilla ollut vastaavaa vaivaa? Tämä on meinaan todella kiusallista. En enää oikein uskalla kulkea missään, kun en koskaan tiedä, milloin taju lähtee... Hui!



Tällaista tänään. Kirjoitellaan taas.



T: Odessa79 + Milli 14+3

Odessa79: Kysyit tuosta pyörtyilystä. Täällä löytyy myös yksi joka pyörtyy helposti juuri tuon matalan verenpaineen vuoksi. Eikä siinä kaikki vaan on myös alhainen hb. Ja nämä on siis alhaisia ilman raskauttakin. On kyllä kokemusta tuosta kun pyörtyilee milloin sattuu.



Itselläni on auttanut se parhaiten, että aina kun nousen ylös niin teen sen hitaasti (siis myös jos olen kyykälläni tai istun). Ja pitkään paikoillaan seisomista vältän kuin ruttoa koska silloin pimenee. Niin ja eikö tuo suolainen kuitenkin voi aiheuttaa kamalaa turvotusta kun nestettä kerääntyy elimistöön...En kyllä ole ihan varma, mutta muistaakseni näin oli.



Tässä vasta kerroin unettomuudestani, mutta viimeyö meni kyllä jo loistavasti verraten 3 edelliseen viikkoon. Nukuin 21-24 katsoin kelloa ja nukahdin, 1.45 kävin vessassa ja nukahdin ja nukuin 5.15 heräsin ja sitten vasta en saanut unta. On kyllä paljon parempi olokin. Tässä mietiskelin, että saattoi kyllä tuo yökukkuminen johtua osittain siitäkin, kun en varmasti tiennyt, että onko masussakaan edes ketään. :o) Ja kun ultra varmisti salamatkustajan, niin heti maistui paremmin uni.



Marikki rv 12+5

Tämä mamma taitaa vetää enkat tuon painonnousun suhteen enkä todellakaan ole siitä ylpeä!! Ihan samalla tavalla kuin esikoisen odotuksessa jatkuvaan kuvotukseen auttaa vain ja ainoastaan syöminen, eikä mitkään hedelmät, vaan tuhti ja rasvainen ruoka. Koko ajan. Joka yö käyn syömässä pari leipää, muuten, se on auttanut mun nukkumiseen! Ennen pyörin tosi paljon ja huono olo vaivasi, nyt meen heti syömään niin nukun paremmin. Ja pissalla käyn AINA kun herään, voi olla kymmenenkin kertaa yössä.



Niin ja se painonnousu on tällä hetkellä KAUHISTUTTAVAT 7 KG!!!!!! :-O!!!Siis viikkoja nyt 11+3... Tai 11+4 neuvolan mukaan mut taisi laskea päivällä väärin.



Mitään muuta tietoa ei vauvasta ole, rv 7+4 oli ultra missä kaikki ok. Sen jälkeen ei ole kuuluneet sydänäänet (rv 10+2) eikä ultra ole ennenkuin rv 19! Meen np-ultran sijaan rakenneultraan tällä kertaa.



Esikoisen kanssa on väliin aika rankkaa kun olo on mikä on. Mutta jospa se pikkuhiljaa. Esikoisesta tosin kestoi pahoinvointi rv 16 asti...



Baby ja vaavi rv 11+3

Itselläni edellisen raskauden jäljiltä on vielä painovajetta...Eli siin menin miinuksen puolelle. Vielä olisi 5kg sinne missä olin ennen ensimmäistä raskautta. Nyt kyllä on tullut jopa 2kg+. Kun edellisessä olin tuli vielä miinusta viikolle 16 saakka ja vasta vk20 jälkeen alkoi nousta.



Ykköseltä lähtöpainosta laskien, painoa tuli vain se 5kg. Nyt on toivossa hyvä elää että nytkin käy näin. :o)



Mutta jaksuja kaikille nyt tämä rouva menee leikkimään pikku-ukon kanssa. Tuli jaariteltua vaikka tarkoitus oli vaan nostaa. :o)

Pikkuisella kaikki hyvin, todella vilkas tapaus oli. Sai kätilönkin hymyilemään kun pyöri ja riehui niin ettei meinannut mitään mittoja saada. Lopulta pituutta kymmenen sentin verran ja niskaturvotus 0,9. Eli kaikki kunnossa. Laskettua aikaa ei lähdetty muuttamaan. Aikamoinen nivaska kuvia saatiin mukaan :)



Odessa ja muut pyörtyilevät, laitoinkin jo aiemmin että soitin neuvolaan samasta vaivasta ja sanoivat ettei syytä huoleen ole. Itselläni tuo verenpaine myös alhaalla (91/55) ja aiheuttaa huimasta pitkin päivää...

Tietenkin täyttyy olla varovainen ettei kovin korkealta kopsahda!



rouvaii 12+6

Rouvaii, olit käynyt onnistuneesti nt-ultrassa. Onnittelut siitä! Eikö vain olekin helpottavaa nähdä, että kaikki on hyvin.



Mulla oli erityisen pelottava kokemus, kun yhdellä ystävälläni todettiin tuulimuna vasta viikon 12 jlk, ilman että vuotoja tai mitään oli ollut. Raskausoireetkin olivat ihan kunnolliset. Lisäksi viikkoa ennen omaa ultra-aikaani eräs toinen ystäväni ilmoitti myös ultrassa käyneensä ja kesken menneen. Joutui vielä kaavintaan, joka toimenpiteenä epäonnistui. Nyt ei saa uutta raskautta edes harkita puoleen vuoteen.



Tällaisia kokemuksia kun lähipiirissä näkee ja kuulee, ei voi olla pelkäämättä, että itselle käy samoin. Koko alkuraskaus olikin pelon siivittämä. Nyt jo vähän antanut itselle luvan rentoutua asian tiimoilta. Onneksi näin pitkälle ehtinyt raskaus enää harvoin menee kesken. Siskollani tosin meni viikolla 16, mutta sikiöllä oli erittäin vakava sydänvika, eikä olisi täysiaikaisenakaan elänyt kuin korkeintaan muutaman kuukauden. Että toisaalta näin oli parempi. Säästyi vauva turhalta kärsimykseltä...



Mitenkäs teillä muilla. Oletteko kovasti pelänneet keskenmenoa tai onko itsellä tai lähipiirissä ollut moisia?



Terkkuja taas toivottelee

Odessa79 ja Milli 14+