Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako psykoterapeutin opinnot maksaa? Eli onko tulos sen väärti?
16.05.2023 |
Maksaa 30 000e. Onko palkka niin hyvä sen jälkeen, että kannattaa? Nyt vajaa 4000e ilman lisäopintoja.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka raskas koulutus on? Palkkatyön ja perhe-elämän ohella?
Koulutus tapahtuu varmasti useimmilla pääosin työaikana kirjallisia töitä lukuunottamatta. Itse tein 4,5 vuotta terapiatyötä tiiviissä, päivittäisessä työnohjauksessa koulutuksen aikana, 4-6 asiakasta päivässä.
Koitko tuon ajan kuin raskaana? Suosittelenko opintoja ja satsaamaan rahan opintoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ilmaisilla alan yliopisto-opinnoilla pärjää psykoterapeuttina? Vai onko psykoterapeutti joku erillinen opintokokonaisuus? En siis hirveästi ymmärrä tuon alan koulutuksesta, mutta eikö yliopistoissa kouluteta psykologian alan väkeä muutenkin? Sinänsä iso hinta koulutuksesta.
Psykoterapeutti on ns. täydennyskoulutusta, joka antaa pätevyyden antaa psykoterapiaa. Yliopistossa koulutetaan kyllä psykologeja, jotka ovat ihmisen mielenterveyden, kehityksen ja kognition asiantuntijoita, mutta psykoterapiapätevyyttä ei eivät saa ilman psykoterapeuttikoulutusta.
Nyt psykologiliitto ja lääkäriliitto ajavat uudistusta, jossa psykoterapeuteista tulisi kahden tasoisia:
1. taso: lyhytterapeutit, jotka voivat antaa esim. 10 käynnin terapiaa. Pohjatutkintona tähän esim. mielenterveyden alan korkeakoulututkinto ja esim. 20-30 op lyhytterapiaopinnot. Psykologit saisivat tämän pätevyyden heti.
2. taso: pitkät Kelan kuntoutuspsykoterapiat. Tämä olisi se nykyinen psykoterapeuttikoulutus.
Liitot ajavat myös maksutonta psykoterapeuttikoulutusta ja uudistus on edennyt hyvin! Eli minä en itse ainakaan nyt opiskelisi psykoterapeutiksi, koska riskinä on maksaa turhaan kymmeniä tuhansia euroja, jos siitä tulee maksuton koulutus tässä muutaman vuoden sisällä!
Niin ja tähän lisäyksenä, että psykoterapeutiksi on kova taso päästä opiskelemaan. Vaatimuksena on usein ylempi korkeakoulututkinto mielenterveysalalta ja hauissa eniten pisteitä saavat psykologit ja psykiatrit. Esim. sosionomina on jo huomattavasti vaikeampi päästä koulutukseen. Kannattaa nyt odottaa tätä uudistusta!
Vierailija kirjoitti:
Ei. Itse en saanut vastaanottoa pyörimään ja työpaikkoihin liikaa hakijoita.
En usko sinua. Vastaanotto pyörii varmasti kun potilaita tulee ikkunoista ja ovista. Työpaikkoja ei noilla edes ole haussa kun kaikki toimii yksityisinä yrittäjinä.
Koulutuksen muuttumisessa ilmaiseksi tulee varmasti kestämään vielä vuosia.
Vastaanoton saa kyllä pyörimään heti kun saa kela-pätevyyden. Melkeimpä asuinpaikkakunnasta riippumatta. Potilaita riittää kyllä enemmän kuin ehtii ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voisi tutkia sitä, että miten siitä on tullut niin trendikästä. Muutenkin nämä käsitteet kaipaisi tarkennuksia.
Koko sana 'terapia' on alkuperältään kreikkaa ja tarkoittaa hoitamista. 'Psyko' taas tulee kreikan sielua tarkoittavasta sanasta. Historioitsijat ovat ilmeisesti osoittaneet, että puhekeskeinen terapia alkoi lisääntymään vasta ajanlaskun jälkeisinä alkuvuosisatoina, vaikka moni on luullut toisin; alunperin terapia sisälsi monenlaisia hoitoja, kuten nykyäänkin tietysti on esim.fysioterapian muodossa, mutta nykyään asia on kääntynyt niin, että muut terapiat ovat ikään kuin alisteisia puhepohjaiselle terapialle. "Mene terapiaan!" Jokainen tietää, että tuolla ei tarkoiteta ravintoterapiaa, vaan lähinnä valkoisten, keskiluokkaisten naisten tapaa käsitellä ahdistusta puhumalla.
Jokainen puhepohjainen terapia on psykoterapiaa sillä perusteella, että siinä on tarkoitus saada parempi olo "mielelle". Toki laajemmin ajateltuna myös esimerkiksi leikkaushoito on psykoterapeuttista, koska kipu tuntuu aivoissa eli siellä, mistä puhutaan mielenä. Kaikki palautuu mieleen.
On mielenkiintoista miettiä, että miksi tämä erityisen pitkä, kallis ja vaikean esteradan taakse piilotettu psykoterapiapätevyys on nostettu tapetille eikä näitä muita terapioita, kuten lyhytterapiat.
Minun oma tuntumani juuri nyt on, että vuorovaikutuksellinen auttaminen jakaantuu valmennukselliseen ja traumakeskeiseen vahvistamiseen. Käytän itse sanaa 'vahvistaminen', koska kaikki hyötyvät vahvistamisesta, vaikka eivät ole 'autettavia'. Osalle ihmisistä oikeaa psykoterapiaa on tämä laillistettu psykoterapia ja toiset taas hyötyisivät enemmän valmennuksellisesta tuesta, jota terapeutti ei ehkä uskottavasti pysty antamaan.
Esimerkiksi Andrew Tate on ilmeisesti pelastanut valtavasti ihmisiä antamalla vahvistavaa psykoterapiaa, joka perustuu uskottavaan karismaan, elämänkokemukseen ja maskuliiniseen elämänfilosofiaan. On todettu, että esimerkiksi puristusvoima on suhteessa siihen, miten paljon ihmistä ahdistaa; fyysisesti vahvoja ihmisiä siis ahdistaa vähemmän ja osa psykiatrisista sairaanhoitajista ja vastaavista on siinä kunnossa, että tuolilta pitää nousta pomppaamalla, etteivät mahamakkarat estä seisomaan nousemista. Miehille maskuliinisuuden lisääminen on joskus parasta terapiaa, mutta terveysalalla taas on tittelien valta ja puhevalta ja siinä viitekehyksessä ei voi sanoa, että "treenaa itsellesi sixpack ja mieti sitten haluatko vielä tappaa itsesi". Maskuliiniseen elämänfilosofiaan liittyy elämän mysteerisuuden ja kaoottisuuden hyväksyminen; elämä on raskasta ja kilpailua.
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi tutkia sitä, että miten siitä on tullut niin trendikästä. Muutenkin nämä käsitteet kaipaisi tarkennuksia.
Koko sana 'terapia' on alkuperältään kreikkaa ja tarkoittaa hoitamista. 'Psyko' taas tulee kreikan sielua tarkoittavasta sanasta. Historioitsijat ovat ilmeisesti osoittaneet, että puhekeskeinen terapia alkoi lisääntymään vasta ajanlaskun jälkeisinä alkuvuosisatoina, vaikka moni on luullut toisin; alunperin terapia sisälsi monenlaisia hoitoja, kuten nykyäänkin tietysti on esim.fysioterapian muodossa, mutta nykyään asia on kääntynyt niin, että muut terapiat ovat ikään kuin alisteisia puhepohjaiselle terapialle. "Mene terapiaan!" Jokainen tietää, että tuolla ei tarkoiteta ravintoterapiaa, vaan lähinnä valkoisten, keskiluokkaisten naisten tapaa käsitellä ahdistusta puhumalla.
Jokainen puhepohjainen terapia on psykoterapiaa sillä perusteella, että siinä on tarkoitus saada parempi olo "mielelle". Toki laajemmin ajateltuna myös esimerkiksi leikkaushoito on psykoterapeuttista, koska kipu tuntuu aivoissa eli siellä, mistä puhutaan mielenä. Kaikki palautuu mieleen.
On mielenkiintoista miettiä, että miksi tämä erityisen pitkä, kallis ja vaikean esteradan taakse piilotettu psykoterapiapätevyys on nostettu tapetille eikä näitä muita terapioita, kuten lyhytterapiat.
Minun oma tuntumani juuri nyt on, että vuorovaikutuksellinen auttaminen jakaantuu valmennukselliseen ja traumakeskeiseen vahvistamiseen. Käytän itse sanaa 'vahvistaminen', koska kaikki hyötyvät vahvistamisesta, vaikka eivät ole 'autettavia'. Osalle ihmisistä oikeaa psykoterapiaa on tämä laillistettu psykoterapia ja toiset taas hyötyisivät enemmän valmennuksellisesta tuesta, jota terapeutti ei ehkä uskottavasti pysty antamaan.
Esimerkiksi Andrew Tate on ilmeisesti pelastanut valtavasti ihmisiä antamalla vahvistavaa psykoterapiaa, joka perustuu uskottavaan karismaan, elämänkokemukseen ja maskuliiniseen elämänfilosofiaan. On todettu, että esimerkiksi puristusvoima on suhteessa siihen, miten paljon ihmistä ahdistaa; fyysisesti vahvoja ihmisiä siis ahdistaa vähemmän ja osa psykiatrisista sairaanhoitajista ja vastaavista on siinä kunnossa, että tuolilta pitää nousta pomppaamalla, etteivät mahamakkarat estä seisomaan nousemista. Miehille maskuliinisuuden lisääminen on joskus parasta terapiaa, mutta terveysalalla taas on tittelien valta ja puhevalta ja siinä viitekehyksessä ei voi sanoa, että "treenaa itsellesi sixpack ja mieti sitten haluatko vielä tappaa itsesi". Maskuliiniseen elämänfilosofiaan liittyy elämän mysteerisuuden ja kaoottisuuden hyväksyminen; elämä on raskasta ja kilpailua.
Psykoterapian kanssa on varmaan käynyt sama kuin psykologian kanssa eli on luotu kuva opinnoista, joissa oppii kaiken kaikesta eikä niin, että pintaraapaistaan monta asiaa. Tämän ongelman takia psykologian nimi olisi pitänyt jo aikoja sitten muuttaa terveys- ja arviointipsykologiaksi aivan kuten sosiaalipsykologian nimi on viisaasti laitettu sosiaalipsykologiaksi eli ihmiset tietävät siitä, että mihin asioihin se tutkinto rajoittuu eikä yritetä pintaraapaista kaikkia inhimillisiä ilmiöitä. Jos "psykoterapiasta" ei saa pätevyyttä psyykkiseen valmennukseen, lyhytterapiaan, uskonnolliseen sielunhoitoon, työnohjaukseen, neuropsykiatriseen valmennukseen tai johonkin tarkasti määriteltyyn terapiamuotoon, kuten vaikka perheterapiaan, psykoterapia ei siis tosiasiallisesti ole jonkun lyhyemmän koulutuksen ja pätevyyden yläpuolella, vaan oma koulutuksensa, jota ei ole määritelty tarpeeksi tarkasti. Psykoterapiaa ei sellaisenaan kaiken kattavana yleisjuttuna voi olla olemassa, ellei tarkoiteta jotain papin, kriisityöntekijän tai koulukuraattorin juttelua, vaan on vain olemassa liuta erilaisia terapiamuotoja, kuten vaikka dialektinen käyttäytymisterapia. Ihmisille voisi teroittaa tarkemmin ja järjestää suorakoulutuksia näihin terapioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.hus.fi/ajankohtaista/hus-kehittaa-psykoterapiakoulutusta-pa…
HUS kouluttaa erikoissairaanhoidon työntekijöitä psykoterapeuteiksi. Koulutus on osallistujille pääosin maksuton. Tämä on ennen kuulumatonta Suomessa, että sairaanhoitopiiri maksaisi psykoterapiaopinnot!
Vierailija kirjoitti:
https://www.hus.fi/ajankohtaista/hus-kehittaa-psykoterapiakoulutusta-pa…
HUS kouluttaa erikoissairaanhoidon työntekijöitä psykoterapeuteiksi. Koulutus on osallistujille pääosin maksuton. Tämä on ennen kuulumatonta Suomessa, että sairaanhoitopiiri maksaisi psykoterapiaopinnot!
Onkohan tuohon päässeet työntekijät joutuneet allekirjoittamaan sopimuksen, jolla sitoutuvat olemaan töissä HUS:lla vaikka viisi vuotta koulutuksen jälkeen tai jos irtisanoutuvat ennen sitä joutuvat korvaamaan työnantajalle koulutusmaksun? Mietin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Itse en saanut vastaanottoa pyörimään ja työpaikkoihin liikaa hakijoita.
Psykoterapeutiksi opiskelevat ovat vain ihmisiä- persoonallisuushäiriöisiä ym. mahtuu joukkoon myös mutta kilpailu on kovaa.
Ja hyvää psykoterapeuttia onkin äärimmäisen vaikeaa löytää.
Jokainen tuntemani psykoterapeutiksi opiskellut on henkilö, jota en haluaisi hyväksi ystäväkseni. Luottamus ei siis ole kovin suuri. Mietin myös terapeuttien omaa työnohjausta, paljonko siinä kerrotaan sellaista jonka tarkoituksena on juoruilla asioista.
Kannattaa ainakin ottaa tarkasti selvää millaisen psykoterapeutin valitsee, hänen oma elämänhallintansa ehkä ensi arvoista selvittää.
Psykoterapeuttikoulutus on ammatillinen jatkokoulutus, joka edellyttää hakukelpoisuuden täyttävää pohjakoulutusta, sekä työkokemusta. Koulutus valmistaa täysin uuteen ammattiin, psykoterapeutiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä kai on menossa jokin aloite, että alalle saataisiin myös muita kuin rikkaita. Sillä heidän on todettu olevan usein kykenemättömiä näkemään vähävaraisten elämää oikein
Hyvä huomio. Mun entisen terapeutin suusta: kyllä te mun mielestä voisitte Kelasta jotain apua saada. Siis ei millään uskonut, että ne toimivat lain/mielivallan mukaan eikä empatian.
Nyt jos koskaan kannattaa kouluttautua psykoterapeutiksi, sillä hyvinvointialueet on romuttamassa nykyistä kuntoutusterapiaa pakollisella lyhytterapialla. Tästä seuraa kaaos, kun lyhytterapia ei riitä useimmille ja asianmukainen hoito viivästyy. Hussilla on hanke, joka loppuu 2025 ja poltettuaan loppuun nämä lyhytterapeutit koko systeemi kaatuu ja taivas aukeaa kuntoutusterapialle.
Hus koittaa kaapata terapia-alan rahat ja vallan itselleen kouluttamalla sairaanhoitajista lyhytterapeutteja käyttäen sairaanhoitajien työajan koulutukseen 1.5 vuoden ajan ja kustantaa koulutuksen. Mielenkiintoista resurssointia hoitajapulassa ja rahapulassa. Koulutus tuottaa vain kongnitiivisia lyhytterapeutteja. Koulutusaika 1.5 v sairaanhoitajille kun psykoterapeutti täydennyskoulutus 4 v soveltuvan korkeakoulututkinnon jälkeen.
Joka psykoterapeutiksi haluaa ja koulutuksen jollain tavalla pystyy kustantamaan, kannattaa todellakin hakea nyt. Kun koulutus jonain päivänä muuttuu maksuttomaksi, on hakijatulva silloin varmasti valtava, ja pääsyprosentti hyvin pieni. Koulutuksen hinnan saa varmasti takaisin alta vuoden. Itse opiskelen tällä hetkellä ja tunnen valmistuvani niin mieluisaan ammattiin
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä kai on menossa jokin aloite, että alalle saataisiin myös muita kuin rikkaita. Sillä heidän on todettu olevan usein kykenemättömiä näkemään vähävaraisten elämää oikein
Olisipa hyvä. Kyvyillä sisään, ei rahalla.
Saataisiin viisainmat eikä rikkaimmat kuten nyt kun niitä bimboja piisaa.
https://ratkes.fi/kansalaisaloite-psykoterapiakoulutuksesta-kasitelty-e…
Tuossa tästä mainitsemastani aloitteesta ja sen etenemisestä