HUHTIHIPUT 2005 viikkoon 49!

Täällä on tosi ankea keli, vettä sataa jo toista päivää putkeen ja on aamusta iltaan ihan pimeätä, höh! Toivottavasti edes jouluksi saataisiin lunta...



Mulla on taas vaihteeksi iltavuoroa, jo toista viikkoa peräkanaa. Harmittaa viedä Oskari jo ennen puoltapäivää hoitoon ja sitten ihmettelen täällä yksinäni pari tuntia. Illalla poju on jo nukkumassa kun tulen töistä. No, kai tämä tästä. Ensi viikolla sitten aamuja...



Kentille kiitokset makeista nauruista:) Muistan itsekin leikelleeni barbin hiuksia pienenä ja pikkuveljeni stailasi otsatukkansa uusiksi keittiösaksilla:) Hauskoja muistoja!



Vaakamom: Oskari saa myös joululahjaksi sellaisen minikeittiön. Se on aina innoissaan kokkaamassa ja vaikka mitä kun vaan sellaisen jossain näkee. Muutenkin on tullut ostettua yhtä sun toista, ihan liikaa... Sanoin juuri miehelle, että Oskarille on jo niin paljon lahjoja että nyt riittää, niin mies oli aivan järkyttynyt että eihän tuossa ole mitään, muistele millaisia lahjavuoria itse lapsina saatiin!! Joopa ja ne kaikki kamat sullotaan tänne meidän tilaihmekaksioon, vai? Olen vaan huomannut saman kuin Ompunäiti, että tekisi mieli ostaa vaikka mitä kivaa toiselle...



Ompunäidin Tisulit on myös jaksanut naurattaa:) Oskari ei ole ollut hirveän kiinnostunut tisseistä, mutta viime viikolla se yhtäkkiä puristi mua tissistä niin että sattui ja tokaisi suureen ääneen: ¿TISSI¿! Mistä lie oppinut:)



Eilen oli vapaapäivä ja laitettiin vähän jouluvaloja ikkunoihin ja joulukoristeita esille. Siinä sitten riittii ihmetystä koko päivälle. Siitä tulikin mieleeni kysyä, että joko muille tulee joulupukki aattona? Anoppi aikoo tilata pukin, itse en ole varma onko se vielä ihan ajankohtaista... No voihan se ihan kivaakin olla, ainakin kun kaupassa nähtiin pukki niin Oskari on sitä jo pari viikkoa muistellut.



No mutta nyt on aika lähteä töihin. Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!



Miiru ja Oskari

Elmolla on nyt sitten Oksennustauti ja isolla. Kaikki kiinteä ruoka tulee samantien ulos oksennuksena ja nesteet pienellä viiveellä vesiripulina, ei kiva ei. Säälittää, kun toisella taitaa olla jo nälkä, kun se ruokaa kerjää, mutta minkäs teet kun ei pysy sisällä, niin ei. Osmosalia olen saanut huijattua menemään mehuun sekoitettuna ja toivon, että edes jotkut suolat ehtisivät imeytyä ennen ulostuloa. Hirveän hyvällä tuulella Elmo kuitenkin on, ihme ja kumma. Luulisi tuollaisen taudin kourissa vaan itkevän ?????



Isot pojat tulivat äsken koulusta ja olivat ilmeisesti itsenäisyyspäivästä keskustelleet. Ensimmäinen kysymys oli : " kai sä äiti oot ostanut ne kynttilät???" Juu ostettu on ;-) Toinen kysymys : " meetkö säkin äiti sinne linnaan bailaamaan?" Juu ei äiti mene, kun ei sinne ihan tavallisia ihmisiä kutsuta. Ja tähän esikoinen totesi, että :" ihan tavallinen ihminen se presidenttikin on" . Totta tuokin ;-) Sen jälkeen käytiin syvälliset keskustelut aiheesta meneekö Lordi linnaan ja miksi ei mene jos ei mene.......että tälläistä ;-)



Joulupukki....kyllä tulee ehdottomasti. Mieheni on alusta asti vaatinut joulupukin (lapsellinen ;-))

Meillä on nyt hyväksi koettu sellainen marssijärjestys, että ensiksi tulee pukki yhden säkin kanssa, jossa on kaikille 1 lahja. Sitten syödään ja ruoan jälkeen tontut ovatkin käyneet tuomassa loppulahjat jonnekkin huoneeseen, yllätys, yllätys.

No tässä taannoin keskimmäinen muuten totesi, että se tykkää paljon enemmän tontun kuin joulupukin vierailusta, kun se tonttu tuo niitä lahjoja paljon enemmän :-D



Meillä kyllä ostellaan lahjoja ihan surutta niin paljon kun pussit kestävät. Mun ja miehen asenne on se, että joulu on vaan kerran vuodessa ja varsinkin tälläiseen pimeeseen masentavaan kaamosaikaan se piristys on varsin tervetullutta. Vaikka muuten ei ollakkaan niin materialisteja ja pyritään lapsiamme ihan henkisiä arvojakin kunnioittamaan, niin jouluna kyllä lähtee vähän mopo käsistä ;-) Ainoa asia, minkä mä olen päättänyt on se, että teen kaikkeni jotten syyllistyisi samaan kuin äitini eli peruuttaisi koko hiton joulun joka vuosi :-(



Hyviä itsenäisyyspäiviä kaikille. Voi että mä odotan, kun saan sohvalle lösähtää arvostelemaan tämän vuoden iltapukuja :-) Huvinsa kullakin.



Ostin muuten viikonloppuna itselleni uudet " asennepipot" : toisessa lukee : " äitiä vähän väsyttää" ja toisessa lukee : " ORJA" ;-)

No niin nyt on vihdoin ja viimein aikaa kirjoitella =)



Pahoittelen Kent, mutta hippusen alkoi naurattamaan tuo tukanleikkuu episodi. Meidän esikko on keskittynyt leikkelemään peikkojen tukkaa, ei vielä muuta.



Ompunäidin tisulit ovat täälläkin naurattaneet =)



JoulupukkiG: Ei taida, ehkä pukki tulla, koska Anton on aika arka ja tuon pojan luonteella meillä kiljutaan vielä uutenavuotenakin. Pukki ehkäpä piilottaa lahjat jonnekkin meidän kotiin tms. Jätän tuon ehkän, koska voi olla että tuleekin. Mistä muuten tilaatte pukin, ne kenelle pukki tulee?



Elmolle ja muille sairaille paranemista, taudit on kurjia. Meillä on enemmän ja vähemmän jyllännyt flunssa+silmätulehdus koko perheellä. Nyt on Antonin vuoro olla silmätulhedus potilaana ja ihme kyllä, lääkkeen antaa laittaa tosi hyvin. JOsko isoveljen esimerkki olisi auttanut, esikolla kun tuli silmätulehdus perjantaina ja poika ottaa lääkkeet tosi tosi nätisti.



Laulamisesta oli viime viikolla juttua, Anton ei laula, eikä oikein puhukkaan mitään. Musiikista tykkää kovasti ja tanssii musiikin tahdissa.



Ompunäiti, kiva kun olet nähnyt meistä unta ja jos tosiaan tuntuu siltä, niin meille saa tulla siivoamaa ;) Ja että vaaleat kikkarat hiukset, olisihan se vaihtelua ;)



Minä näen unta usein lapsista, välillä hyviä ja välillä niitä, että unohdan toisen/molemmat kauppaan tms.



Juu joulukortti kuvaa, minä yritän ottaa, toiminta malli on suurinpiirtein tämä



minä: no niin laitas nyt se hattu päähän Anton, no älä nyt ota sitä pois, ei, nyt se pipo päähän, äiti hermostuu kohta...Lopulta luovutan ja Anton on ilman tonttu lakkia, seuraavaksi laitan poat suloisesti istumaan, no niin istukaa nyt siinä ja hymyilkää...ääh mikä tätä kameraa vaivaa, rävellystä...minne se Anton meni? sitten pojat taas söpösti vierekkäin, kaksi sekuntia ja Anton häviää...Ei ole joulukorttikuvaa meidän pojista vielä ei...



Leivästä; Anton syö ihan kokonaista leivänpalaa, eikä päällysetkään katoa minnekkään =)



Nukahtaminen sujuu käsi kädessä meidän sängssä tai veljen sängyssä, ei toivoakaan, että Anton nukahtaisi itsekseen.



Vaakamom: Minä ajattelin myös ihmetellä linnan juhlia, mies saa slaagin kun en anna vaihtaa kanavaa. Seuraksi ajattelin ottaa glögi mukin =)



Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille



Mareila+Anton



No niin, tässä tulikin juttua, jatkan illalla tai huomenna.

Ensi vuonna onkin isot juhlat kun Suomi täyttää pyöreitä vuosia:) Meillä ollaan kotona kun ei sitä kutsua tullut vieläkään linnan juhliin (tosin kerran olin vähällä päästä, ehkä, hih), laitettiin kynttilöitä jo palamaan ja linnan juhlat katsotaan tietty. Pipareita leivottiin päivällä ja eiliset joulutortut on syöty jo kauan aikaa sitten.



Minäkin olen joskus hymähdellyt Ompunäidin tisuleille:) Tosin en muistanut kenen anoppi näin hienosti puhuu mutta itse tisuli-sana on jäänyt mieleen. Jos joku puhuisi minulle niin -varsinkin nyt raskaana ollessa kun hermot on välillä tosi kireellä- niin varmaan räjähtäisin ärsytyksestä. Siitäpä tuli mieleeni, että edellisellä kerralla kun olin raskaana, olin onnellinen kun tuntemattomat katselivat vatsaani tai jopa koskivat siihen, ihmettelin kun näillä palstoilla jotkut kertoivat kiukustuneen sellaisesta. Nyt onkin sitten tilanne ihan toinen, en tiedä mikä hormoonimylläkkä minut on vallannut.



Leivän syönnistä: kokonainen leipä menee pojulla kyllä alas mutta yleensä väärinpäin eli kaikki leivän päällä olevat tippuvat maahan. Siksipä usein minä pidän leipää kädessä ja poika haukkaa siitä.



Joulupukista: Eiköhän se pukki tule tänäkin vuonna, perheessämme on ainoastaan yhtenä jouluna jäänyt pukki tulematta ja silloin lahjat löytyi kuusen alta. Pukki on siis käynyt aina vaikka me lapset olimme jo aikuisia eikä jälkikasvua vielä ollut. Yleensä joku meistä onkin ollut pukkina eli ei mikään tilattu pukki vaan aika huumorpainotteisesti ollaan aikuisina oltu lapsenmielisiä.



Zitikalle on pitänyt monta kertaa mainita, että ymmärrän sen kun pelkäät tulevasi tunnistetuksi. Minulla on sama, täällä pyörinee aika paljon tuttuja ihmisiä. Moni onkin varmaan pistänyt merkille, etten ole koskaan maininnut meidän pojan nimeä, en vain uskalla tunnistamisen pelossa. Ihailen kyllä teitä jotka ette tunnistamista pelkää.



Nyt en muista enää mistä muusta olette puhuneet.



Mareilalle vielä hyvää syntymäpäivää!



Ja nyt saunaan!

Pitäisi olla jo pehkuissa, mutta tulinpa silti hetkeksi tänne. Nyt ei valitettavasti ole uusia tissijuttuja kerrottavina, mutta ihan tavan itsenäisyyspäivän terveisiä kuitenkin. Katseltiin mieheni kanssa linnan juhlia, kuten vissiin moni muukin. Huvittaa, että mua ei muka minään vuonna kiinnosta ne juhlat. Kuitenkin sitä jotenkin jää aina koukkuun siinä kättelyvaiheessa eikä malta lopettaa, kun ei tiedä mitä sitten jäisikin näkemättä! Mulla oli ihan tekemistä että maltoin nousta sohvalta ja lähteä koiran kanssa iltalenkille. Myös Greyn anatomia jäi tänään katsomatta!



JoulupukkiG oli käynnistetty. En ole ihan varma, mutta luulisin että appiukkoni toimii tänä vuonna joulupukkinamme. Vaikka L suhtautuu ylipäätään aika uteliaan myönteisesti kaikkeen, niin joulupukkia hän varmaan sentään vähän jännittää. Toivon, että tyttäreni hakeutuu silloin äidin tai isin - eikä anopin - helmoihin! : ) Saapa nähdä.



Mekin saatiin viimein vähän jouluisaa ilmettä tänne kotiin! Aamulla silitin ja ripustin jouluverhot ikkunaan, ja levitin parit punaiset kaitaliinat pöytätasoille. Tosi vähän meillä on mitään koristeita olemassakaan, joten täytynee vielä tehdä kauppa- ja myyjäiskierros, ja ostaa jokunen joulukukkakin. Mutta kiva mieli tuli pelkästään noista verhoistakin.



Hauska toi Mareilan joulukorttikuvaus-kuvaus! Salainen vinkki: me keksittiin nostaa Laura seisomaan jakkaralle, josta ei niin vaan juostakaan pois. Lisäksi L katsoo kuvassa omaa peilikuvaansa, joten hänelläkin oli ihan oikeasti hauskaa sen hetken verran, joka vaadittiin sopivan kuvan ottamiseen. Mutta aika pian häneltäkin meni kuitenkin hermot siihen hommaan, ja alas piti päästä.



Kiiamaria kirjoitteli tunnistettavuudesta tällä palstalla. Itse en ole niin huolissani siitä ainakaan omalta osaltani, mutta kieltämättä olen joskus tullut ajatelleeksi Lauran " oikeusturvaa" täällä. Ts. onko oikein, että kirjoittelen täällä hänen varhaisista yksityisasioistaan ja etunimeä käyttäen? Ei tämä varmaan ole kauhean vakavaa, mutta joskus olen kuitenkin miettinyt, että ehkä voisin siirtyä käyttämään pelkkää L:ää koko nimen sijaan. Kaikki te tututhan kuitenkin jo tiedätte, kenestä on kyse!



Toivottavasti se Elmo voisi jo paremmin, ja muu perhe olisi pysynyt terveenä. Ja samat terveiset myös muihin koteihin, joissa sairastellaan!



Kiitos muuten kun kirjoittelitte niistä näkemistänne unista. Errj:n vauvan-pöytälaatikkoon-unohdus-uni kuulosti just niin irrationaaliselta kuin vaan unet voi olla! Mieleeni tuli vielä yksi jakso kuumalta viime kesältä, kun näin muutaman kerran unta jossa unohdin L:n autoon hellesäällä. Sitten en löytänyt ensin parkkipaikkaa ja sitten autoamme, ja pelkäsin tietysti ihan hulluna että toinen on nääntynyt sinne kuumaan. : ( Kamalaa, mutta onneksi vaan unta.



Laura muuten edelleen touhuaa koko ajan jotain. Jos ei muuta, niin (ihan oikeesti) kutittelee itseään! Sanoo " Jaura kutittaa, kutikuti" ja kutittaa itseään päästä tai kainalosta. Aika huvittavaa.



Nyt hyvää yötä ja tapaamisiin taas täällä!

t. Ompunäiti

Minä en voinut tehdä töitä kun kukaan Suomen päässä ei olisi vastannut, joten käytin päiväni mukavasti shoppailuun =))) Ompunäiti, kiitos kysymästä, ekatkin jouluostokset meni mukavasti, ostin tosin vain esikoiselle luistimet ja miehelle sellaisen hanaolutkoneen... Tänä vuonna mies muuten varmaan oikeasti tykkää lahjoista, minulta siis tuo olutjuttu ja lapsilta yhteisenä sellasen pöytäfutis. On haaveillut siitä vuosia mutta aina toteaa että " sä et kuitenkaan halua sellasta tänne kotiin" . No, nyt saa yllättyä. Amandalle tilasin eilen käsilaukun. Meidän Emilillä on nimittäin hieno vaaleanpunainen Nalle Puh -käsilaukku (todella poikamainen siis...) ja voi että siitä tulee harvasepäivä tappelua.



Kiva jos olen voinut piristää teidän päivää! Onneksi Amandan tukka on sellanen, että se jotenkin laskeutuu alas vaikka on lyhyt.



Kiitos Mareila joulukortinottokuvauksesta, pisti hymyilemään... Me yritetään nyt viikonloppuna ottaa kuvia. Todennäkösyys että kaikki kolme katsoisivat silmät auki kameraan ja kenties vielä hymyilisivät tai olisivat jotenkin normaalin näkösiä, on hyvin pieni. Kun niitä kuvia kuitenkin räpsii tyyliin 100 niin eiköhän yksi onnistu. Meillä käytetään raukkamaista lahjontaa että hatut pysyy päällä eli namit käsiin ja sitten joko mies tai minä saa hyppiä kameran takana ihan mielipuolisesti että lasten (kauhistunut) huomio kiinnittyy sinne.



GALLUP: mitä hippusenne eniten tykkäävät tehdä tällä hetkellä?



Amanda leikkii nukeilla, hoitelee niitä kovasti. Autoleikit on myös kivoja ja piirtäminenkin on top 5 -listalla.



Taisi auttaa kun kehuin täällä pottailijoita =) Eilen Amandakin pissasi kahdet pisut pottaan ja kyllä niitä ihmeteltiin.

Hyvä jos meidän " hieman" epätoivoinen kuvanottoyritelmä piristi =) Lopulta saatiin kuva, missä pojut katsovat kameraan, tosin nyt äitini jalka näkyy siinä, täytyy vähän muokata kuvaa.



Tänään oltiinkin koko päivä naapurilla leikkimässä, siksi en kerinnyt kirjoitella aikaisemmin. Naapureilla on iso koira, jota Anton pelkäs alkuun, mutta lopulta paijasi, herkkuja ei kuitenkaan uskaltanut antaa.



Tunnistamisen pelosta, minua ei kauheasti pelota, että joku tunnistaa meidät täältä, jos tunnistaa niin sitten tunnistaa. Antonin omaa nimeä käytän, koska se tuntuu mukavalta.



Kentin leikkiG: Meidän Anton tykkää eniten leikkiä parkkitalolla, sitä tekee vaikka miten pitkään



Onkos muut hiput kiinnostuneita ruoan laitosta? Anton haluaa aina sekoittaa ruokaa, paha vaan kun ei ole kovin turvallista kuumalla pannulla sekoitella. Miten paljon otatte hippuja mukaan ruokaa laittamaan ?



Nyt Housin pariin, jostain syystä se sarja on koukuttanut minut todenteolla.



Hyvää yötä kaikille



Mareila+Anton

Meillä poika on tosi innoissaan siitä, tai ehkä suurin innostus on jo vähän ehtinyt laantuakin. Olen antanut hänen hämmentää jauhelihaa paistinpannussa tai laittaa monitoimikoneeseen sekoitettavaksi kaikenlaisia aineksia (jauhoja, vettä jne), hän myös saa laittaa kattilaan mitä siellä nyt sitten keitetäänkin; perunoita jne...Innoissaan poika myös seuraa uunin ikkunasta kun siellä on ruokaa tai leipomuksia. On oikeastaan tosi kivaa kun voidaan näin puuhatella arkisia juttuja yhdessä ja ruoanlaitossa on kivaa kun yhdessä odotetaan ruoan valmistumista ja sitten saadaan herkutella:)

Vaikka taas tulee ahkerammin pyörittyä tuolla odotuspalstalla. Masuun kuuluu hyvää ja mukavan pyöree se jo on. Vieläki paljon rauhallisempi meno masuasukilla ku siskollansa aikanaan, saa nähä, onko iso temperamenttiero syntymän jälkeenki.



Tsemppiä oksennustaudin kans painiville! Omalla kohalla ainaki tuli taas toissaviikolla huomattua, miten sitä ei ikinä muista iloita terveestä lapsesta, ennenkö toinen sairastuu ja on ihan voimat pois. Ninnillä oli eka korvatulehus, mikä tuli ilmi vasta kovan kuumeen jatkuttua neljättä päivää, ku mentiin lääkäriin. Tosi surkeeta, ku yhtäkään lelua ei oltu kolmeen päivään otettu lelulaatikosta, ja aina parin lusikallisen ruokailun jälkeen tuli vieno toivomus: " Nukkuun" .



Jouluostoksille ei oikein tuu lähettyä tuonne vesisateeseen. Onneksi joulu ollaan tänä vuonna pohjosessa, ja lähetään jo 15. päivä, tällä kertaa autojunalla. Junassa nukutun yön jälkeen luulis loppujen 300 kilsan olevan ihan lastenleikkiä autossa. Lentokoneella ois päässy samaan hintaan, mutta kokeillaan ny tätäki. Mahtuupahan vaunut ja enemmän joululahjoja mukaan:) Ihanaa päästä omien vanhempien luo jouluksi, ei se vaan miehen suvun keskellä tunnu samalta. Ja pukki tulee kyllä, vaikka Ninni viime vuonna vähän pelkäski.



Tuossapa tuli muuten yhtenä päivänä koettua aika järkyllä tavalla, miten nopeesti tuommonen puoltoistavuotias siirtyy paikasta toiseen. Oltiin tavaratalossa, onneksi yläkerroksissa, ja tyttö halus ite pukata vaunujansa. Sitte se käveli vaunujen luota hyllyjen väliin ja seuraavassa hetkessä ei lasta näy missään! Varmaan ainaki 7 minuuttia kävelin tyhjien vaunujen kans ees taas ja huhuilin. Ninnillä ei itellään ollu mitään hätää, joten eipä kuulunu äänimerkkiä. Myyjä sen lopulta talutti takasin ja kyllä siinä helpotuksen itku pääsi.



Tämmönen pieni poikkileikkaus meän elosta. Mukavaa joulunaikaa kaikille nurmikon vihreyestä huolimatta!



Udidi rv 24+5

maanantain esikon sairastelut lähti vielä niin pontevan, uhmakkaan positiivisesti. Nyt alkaa ääni kellossa olla hieman kyllästynyt ja vaimea. Ja tuossa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä taisi olla ihan hätäkellot ulvomassa..



SIis nyt ihan omaa napaa, eli ensin esikko oli yhtä räkää ja limaa. Sitten maanantai-äiltana PIhla aloitti järkyn kuuloisen yskinnän. Ma-ti yö oli aika vinkunaa ja " haukuntaa" . Tiistaiaamupäivänä olin kahden kipeän lapsen kanssa kotona. Ja päiväunien jälkeen kiikutin sitten hinkuvan ja pihisevän PIhlan lääkärin kautta Jorviin, jossa hän sai Spiralla VEntolinea. HÄnellä oli kurkunpääntulhedus ja hengitys kävi vaikeaksi. Saimme lääkäriltä ohjeeksi antaa kyypakkauksen kaikki tabletit, mikäli neiti lopettaa yöllä hengittämisen. Joo, voitte kuvitella, mikä paniikki oli yöllä vahtia Pihlaa, joka toden totta lakkasi välillä hengittämästä. No, kyypakkaukseen ei koskettu, vaan kiikutin Pihlan aina peittoon käärittynä avoimen ikkunan luo, ja taas henki kulki. Yöksi puin hälle lopulta kunnolla vaatetta ja pidin ikkunan auki. Ja selvittiin. Nyt kurkunpään tulehdus alkaa väistyä, mutta jäljellä on armoton yskä ja liman aiheuttama tukkoisuus. Esikolla ei ole oikein ruokahalu palannut. Ja niin, tuo sää.. Viikon olemme olleet sisällä ja se näkyy ja tuntuu. Nelivuotiaan pojan kierrokset on huipussaan. Dvd:t, askartelut, piirtelyt, leikit ym. on nähty ja koettu. Ulkoilua kaipaa joka iikka!



Tiedättekö, uskalsin itselleni myöntää nyt oikeastaan ekan kerran, että Pihla sairastaa paljon. Hän on toki sisukas ja reipas sairastaja, mutta sairastaa niin usein ja aina jotenkin rajun kautta. Halkio altistaa henditystieinfektioille sekä liimakorvan kautta korvatulehduksiin, mutta silti tätä ei osannut odottaa. Mietin JOrvissa, että mistä kaikista syistä olemme sairaalassa olleet: halkioleikkaukset, putkitukset, kontrollit, rota-virus, virtsatientulehdus, siihen liittyvät tutkimukset ja kontrollit, kurkunpään tulehdus.. PÄivystyksessä vietetyt tunnit ja sairaalassa vietetyt yöt- no, niitä ei viitsi laskeakaan. Päälle sitten ihan vain lääkärikäynnit.. Niin, tämä kaikki iski nyt jotenkin tällä kertaa tajuntaan. Onko ihme, jos välillä vähän väsyttää. Pihlahan kyllä nukkuu tosi hyvin, kun on terve.. Mutta terveitä päiviä on tällekin sykysylle sattunut aivan liian vähän. Tuntuu hirmu epäreilulta! Siis Pihlan puolesta epäreilulta..



Mutta joo, tästä aiheesta irtoisi enemmänkin pohdintaa, mutta lasten riehunta menee yli, joten paras tsekata tilanne.



Lopetan iloisiin uutisiin: mieheni sai uuden työpaikan!



Elmolle paranemisia!



Lyle

Pihlalle ja Lylelle tsemppiä paljon! Tosi kurjaa, mutta onneksi Pihla vaikuttaa kaikkien kertomustesi pohjalta tosi reippaalta.



Teidätkö, itse astmaisena tiedän niin hyvin tuon kamalan tunteen kun henki ei meinaa kulkea ja olen tosi hysteerisenä jos joku lapsista vähänkin pihisee. On varmaan tosi järkkyä saada ohjeeksi kuunnella yöllä jos hengitys loppuu!! Et varmaan kauheasti nukkunut...



Paranemisia kuitenkin teille ja myös kaikille muille sairastaville! Mun pitää nyt lähteä kuskaamaan esikoista sählyyn.

No niin, nyt ei sitten enää tarvitse kehuskella, että meidän perheessä ei ole ikinä ollut tautia, joka olisi käynyt kaikki perheenjäsenet läpi.....nähty on !!!!!

Ensiksi kaikille kiitokset parantavista säteistä Elmolle :-) Hetkeksi jo tavoittivat meidät, kunnes taas äsken meni ihan ripulille......taisi tulla tauti hetkeksi takaisin :-O Ei tajua :-(

Keskimmäinen aloitti keskiviikko iltana, niinkuin myös mies, minä ja esikoinen odotimme torstaihin :-) No kaikki muut aletaan olla ihan ok, paitsi Elmo, jolla ilmeisesti on vatsa vieläkin sekaisin. Tänään katosi illalla taas ruokahalu ja vatsa meni löysäksi.....no ei se nyt hirveän kiinteä ole missään vaiheessa ollutkaan.

No viis siitä, yksi asia on taas todistettu, ihan sama mikä tauti on kyseessä, mutta kyllä noiden isompien kanssa jo pärjää (mies nyt on tietysti luettavissa vauvoihin ;-)) No toivotaan, että tämä loppuisi ennen joulua ;-)



Voimia Lylelle ja Pihlalle. Mulla on ollut se onni (/hakkaa puuta), että tuo kurkunpääntulehdus ei ole ikinä meillä kyläillyt. Kaverini lapsella se oli pienenä vähänväliä ja tutulta kuulostaa tuo vaatteet päälle ja raitista/kylmää ilmaa kehiin- metodit. Uskon, että on pelottavaa niin lapselle kuin aikuiselle. Sympatiat sinne :-(



Mitäs muuta, pää on taas ihan tyhjä....vaihteeksi. Tekemisestä. Elmo tykkää " eikkiä" , niinkuin itse asian ilmaisee. Autot ovat aivan ehdoton ykkönen kotona ja avoimessa päiväkodissa leikitään hellalla ;-)

Teletapit ovat alkaneet kiinnostamaan samoin kuin Titinalle....olkoonkin, että äiti inhoaa Riittaa....grrrrrrr



uusimpana juttunu on tullut pelleily veikoille...tai siis yrittää tehdä kaikkensa, että saa isot veljet nauramaan (esim. pelleilee ruokapöydässä - ei hyvä)

jeps nyt sohvan pohjalle

Onneksi on nyt taudit helottaneet ja saimme kaksi suht normaalia päivää tähän viikonloppuun. Huomenna pitäis lasten mennä hoitoon ja mun töihin (pienen motivaatiohukan kera).



Tänään teimme yhdessä joulukortit. Tai oikeastaan aloitimme jo eilen ja viimeistelimme tänään. En ole hirmu kärsivällinen puuhastelemaan lasten kanssa, mutta nyt natsas. Pihla ja esikko työskentelivät molemmat niiiiin hienosti, äiti avusti pinnaa menettämättä ja alati kehuen, lopputulos oli upea ja lapsen tekemän näköinen, niin kuin pitää. Kävimme tänään myös paikallisilla joulumessuilla ja nautimme joulun tunnelmasta ja puurosta. Pukki kävi tervehtimässä myös. Me vanhemmat törsäsimme liikaa rahaa..



Minä olen viime päivinä hämmästellyt sitä, miten iso pikku-Pihlamme jo on. Eilen olimme 4-vuotissynttäreillä ja olin pakahtua ylepydestä, kun Pihla leikki isompien lasten mukana. Leikkinä oli mennä pimeään huoneeseen, sitten joku huusi mörkö ja kaikki juoksivat toiseen paikkaan apua-huutojen säestämänä. Siis oikein todella sivistynyt, rauhallinen ja turvallinen leikki kaikin puolin ;) Mutta siis PIhla, unohti äitin olemassa olon kokonaan ja juoksi kikattaen ja " ö-ö" tai " a-ua" huutaen.



Kotona leikeissä näkyy jo niin paljon ideaa. Nukkekodin ihmiset tekevät kaikenlaista, pikkuiset pehmolelut pussailevat.. Äsken PIhla istui nuken sängyssä nukkensa kanssa ja leikki ajavansa autolla. Meidän poju ei ole tässä vaiheessa vielä ollut noin mielikuvituksekas..



Pihla myöskin pyytää ihmisiä, tai enimmäkseen äitiä, " ei-i-ään" (leikkimään) tai " anhimaan" (tanssimaan). Joku ihme äitiin ripustautuminen on myöskin meneillään, eikä isi kelpaisi oikein mihinkään.



Nyt taas kahden mukulan riehu iskee. Ukko laittelee uusia (mielestäni aivan sika liika kalliita) kajareita paikalleen ja minä en jaksaisi toimia enää leikittäjänä tämän viikon jälkeen. Mutta, onneksi ollaan terveinä!



Lyle

Minulta on jo pari kertaa unohtua sanoa, että tosi upeaa kun täällä jo jotkut hiput ovat melkeen kuivia! Se on kyllä iso askel. Ei niin, että vaipalla sinänsä olisi mitään väliä, meilläkin lapsilla on suht kauan vaippa ollut mutta jos saisin valita niin toki ilman vaippaa olisi mukavampi. Luulen, ettei Amandan kohdalla ole ihan vielä ajankohtasta, niin vastahakosesti suhtautuu pottaan, eikä sinne ole vielä mitään koskaan tullut.



Arvatkaa mikä yllätys minua odotti eilen illalla? Huomasin lattialla ja roskiksessa hiuksia, kääk, punaisia, ja niitä oli aika paljon... Amandalla on nyt sitten tosi tyylikäs 90-luvun alun pystäri keskellä päätä. Arvasin kyllä syyllisenkin heti. Meidän herra Vaahteramäki oli leikannut pikkusiskolle uuden frisyyrin. En taas ymmärrä, mistä se oli sakset hakenut ja otan kyllä siinä mielessä syyn itselleni. Poika sai silti meiltä hiukan palautetta... Juu, Amandan tukassa oli kuulema ollut likaa.



Minä lähden tänään vähän jouluostoksille ja palaan asiaan myöhemmin.

Joo, esikolla vuosi nenä kuin Niagara, joten jäin hänen kanssaan kotiin. Ja nyt pukkaa sitten itselle samaa sorttia. Pihlan veimme hoitoon, koska hän ei kyllä antaisi veljensä levätä ollenkaan.. äitistä puhumattakaan. Jospa tämä räkis nyt ei tulis PIhlalle, kun hän on sitten aina niin viimeisen päälle tukossa. Aamu istuttiin telkan ääressä. Poju on jo niin iso, että osaa ottaa iisisti ja niistellä itse. MInä sitten nukuin siinä sohvalla ja poju katsoi Autot-elokuvaa. Aika ihanaa oikeastaan. Toisaalta on syyllinen olo, kun töissä on kauhea kiire ja hommat kaatuu muiden päälle. Mutta elämä on..



Nyt kun muistan, niin Kent, mahtavaa, että teiltä löytyy parturin alku kotoota :) Itse olen joskus pienenä muotoillut naapurin Reiskan tukkaa sellaisilla kehnoilla pellesaksilla. Ja vanhemmat oli ylpeitä..



Meillä oli muuten todella kiva, vaikkakin kiireinen, viikonloppu. Pe oltiin yksvuotissynttäreillä ja lauantaina mulla oli mammakerhon pikkujoulut, jotka sitten olikin täällä meillä, kun toisen mamman lapset sairastui. Eli minä " hääsin" lapset ja miehen anoppilaan ja me naisten kanssa juhlittiin yli neljään. Eilen oli väsynyt olo, mutta sovitusti lähdimme tuttaville lounastamaan. Ruoka oli ihanaa, ja Pihla valloitti tämän eläkeläispariskunnan aivan täysin. Heillä ei ole omia lapsenlapsia, ja kyllä se PIhlan tuoma ilo oli käsin kosketeltavaa. Esikko ei ollut nuhan alussaan ihan parhaimmillaan.. Huomasin, että voisi taas muistutella noista pöytätavoista. Jos ruoka ei maistu, niin sitä " mä en tykkää" -osastoa ei tarvitse kailottaa tuhanteen kertaan.



Mulla olis huomenna töitä ja sitten loppuviikko vapaata. AIka luksusta! Itsenäisyyspäivänä syömme jälleen anoppilassa kuuden ruokalajin ruuan (tämä on ollut perinne jo monta vuotta). Herkkuja odottelen vesi kielellä jo nyt, ainakin hummeria ja kateenkorvaa tiedossa. MIeheni kokkaa hänen siskonsa kanssa ja minä saan vain ottaa löysäillen, kun appivanhemmat vahtivat lapsia. Elämä on oikeastaan aivan ihanaa, eikö vaan?!



NÄihin positiivisiin räkätunnelmiin...



Lyle

Pikaisesti tulin muistuttamaan pikkujouluista, jotka siis ovat 15.13 (voidaan siirtää myös viikonlopulle 16.12, jos moni työssäkäyvä tulee myös) Ruvetkaahan ilmoittautumaan minulle jean1@luukku.com



Palaan myöhemmin jatkamaan =)



Mareila+Anton

Pieni lepotauko meneillään; Laura on taas parvekkeella nukkumassa (menee sinne nykyisin ihan onnessaan!) ja minä olen ollut niin ahkera tänään, että aion nyt tosiaan huilata (vaikka tekeminenhän ei mihinkään lopu ikinä koskaan millloinkaan...).



Ihanan positiivinen oli taas tuo Lylen viesti nuhauutisista huolimatta! Täytyisi muistaa iloita enemmän tästä elämästä ja arjesta. Hyvä että käyt muistuttamassa siitä!



Ja hauska toi että " Amandalla oli tukassa liikaa" ! Mikähän stylisti teidän pojasta tulee?! Itse en muista lapsena leikelleeni omia tai kenenkään muidenkaan hiuksia, mutta sekä siskoni että mieheni leikkasivat pieninä otsatukkansa " pois tieltä" tietysti samana päivänä, kun piti mennä valokuvaukseen. Mieheni muistaa vieläkin sen tilanteen, kun hänne piti värkätä jotain tärkeää, mutta oli kuuma ja hiukset olivat ärsyttävästi tiellä.. No sittemmin hän ei ole kauheasti innostunut hiustenleikkuusta, sillä esim tutustuessamme ne ulottuivat vyötärölle saakka : ).



Munkin piti Kentin tavoin jo viimeksi ihastella, miten ainakin Helka ja Kalle ovat oppineet pottailulle (anteeksi jos en muista nyt muita)! Lauralta tulee pottaan pissa ehkä 1-2 kertaa päivässä, mutta aina hän ei ole ollenkaan innostunut edes kokeilemaan. Mutta noi teidän muiden kokemukset innostivat ainakin minua olemaan vähän aktiivisempi potalle viejä, jospa se siitä lähtisi pikku hiljaa sujumaan.



Kentille onnea ja innostusta jouluostoksiin! Itse olin eilen monta tuntia samalla asialla ja täytyy sanoa että väsähdin täysin. Tein kuitenkin tosi hyviä ostoksia yksissä myyjäisissä ja sitten vaan perinteisesti kaupungilla. Mähän olin aiemmin vakaasti sitä mieltä, että me annetaan mieheni kanssa Lauralle vain yksi paketti.. no, oikeastaan ekaa kertaa huomasin, että haluaisin antaa hänelle vaikka jos mitä kivaa! Eilen löysin pukinkonttiin hauskat hiiri-käsinuket sekä tossut, jotka tosin otettiin käyttöön välittömästi.



Eipä nyt oikeastaan muuta tällä erää, joten sanon heihei ja toivotan mukavaa maanantaipäivää!



t. Ompunäiti



PS. Mulla oli tosiaan Lauran imetysaikana ne mieheni suvun viralliset Tisulit. Ensi kerralla meinaan olla rohkeampi ja kieltää appivanhemmilta moisen lässytyksen heti alkuunsa!

Moips ja terveiset sanonko mistä ilmasta , grrrrrrr Taas sataa kaatamalla, voihan räkä !!!!!



Mäkin kävin äsken pikapika jouluostoksilla, tosin tehtävä oli helppo, koska olin etukäteen jo lahjat päättänyt/miettinyt.

Elmo sai nyt sitten sen minikeittiön, keskimmäinen kingkongin linnan ja esikoinen sen himputin räppivehkeen (pieno-syntsa, missä efektejä ja se levynveivaus mahdollisuus). Kyllä mä mietin, että mä olen ihan hullu, kun sen sille ostan, mutta toisaalta on jo tosi kauan siitä puhunut (yli vuoden) ja eihän mikään ole sen ihanempaa, kun lapsen onnellisuus joulupakettia avatessa :-)

Siskolleni julistin " vastasodan" aikuisia " miellyttävissä" lahjoissa...... poikani sai meinaan synttärilahjaksi tatuointikoneen, joten vastavuoroisesti kilttinä tätinä ostin hänen tyttärelleen meikkipään ja pojalle sellaisen vedettävän kilpikonnan, mistä lähti aika " kivat" soundit ;-) hehhee



Meillä pojat eivät ole hiuksia (onneksi) toisiltaan leikanneet, mutta nyt puhaltaakin uudet tuulet, kun 8 vee on ilmoittanut kasvattavansa pitkän tukan, koska :" olihan isilläkin nuorena" ! No mitäs tohon sanot, tottahan tuokin. No sanoin pojalle, että siinähän kasvatat, jos itse kestät sen, että kaverit kommentoi.......ja tonhan ikäiset vielä kommentoi ;-) Elmon hiusten kasvu on niin pientä, että en ole vieläkään raaskinut sitä hiustupsua vauvakirjaan leikata.



Elmo oksensi aamulla....pääasiassa limaa. Ja nyt olen vaihtanut 3 ripulikakat (jestas kun kivat keskustelu aiheet taas ;-)), joten kai me olemme kipeitä. Ruokahalua herralla ei ole ollenkaan, mutta muuten jätkä on kuin itse iloisuus.....kumma juttu. Nukkui myöskin viime yönä heräämättä kello 20.00 - 7.30. Mietin, että voisko se rokotus aiheuttaa tollaista reaktiota, mutta voihan se olla ihan perinteistä vatsatautia, kiva.



Kuulostipa tuo 6 lajin ateria Lyle ihanalta !!!!!! Kyllä mullekkin kelpais.

No tosiasiassa mies menee itsenäisyyspäivänä töihin, joten viettelen yh-iltaa ja pakotan pojat katsomaan linnanjuhlia :-) Meillä se onkin ainoa perinne, tietysti 2 kynttilän lisäksi.



No mutta nyt takaisin hommiin, taidan leipoa hoitotytön kanssa pipareita, kun ei tonne sateeseenkaan viitsi mennä nököttämään :-(

Hih, piti sanoa jo viimeksi että Ompunäidin tisseistä sitä riittää hupia :) Rätkätin jo niille anoppisi tisuli-jutuille ihan vedet silmissä ja nyt Laura jatkaa kommentointia! Ja Kentin lasten parturiseikkailut oli sitten tämän sadepäivän piristys! Meillä ei onneksi kotona leikelty muuta kuin barbin hiuksia, tai siis mun pikkusisko laittoi uuteen uskoon MINUN barbieni hiustyylit... Ikuisesti katkerako? No ehkä vähän!



Jospa suuntaisin molemmat silmät maikkarin suuntaan. Musta tuntuu, että kohta lopetan täydellisten naisten katsomisen. Nyt olen jo siinä pisteessä, että surffailen ohessa. Mulle käy aina näin, minusta ei ole sarjaorjaksi. Tai siis sarjojen täytyy loppua kohtuullisen ajan kuluessa, että jaksan seurata niitä.



Loppuun vanha kunnon the end.