Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietittekö koskaan yön pimeinä tunteina, että kuolette joskus?
14.05.2023 |
Itse mietin välillä tuota eikä uni meinaa tulla, kun tulee niin ahdistava olo. Eikä asiaa paranna se, että eräs tuttuni kuoli pari vuotta sitten autokolarissa. Hänellä olisi ollut koko elämä edessään... Sitten mietin, että voiko tosiaan olla niin, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään. Millaista on olla, kun "ei ole enää mitään"?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisaivojen kuolema vie 2 tuntia. Siihen asti muistitoiminto on aktivoitunut ja ihminen elää elämänsä läpi muistoina. Sitten kaikki tietoisuus katoaa ja keho aloittaa mätänemisprosessin.
Ei todellakaan vie kahta tuntia vaan kun sydän pysähtyy niin kaikki aivotoiminta lakkaa minuuteissa.
Mätänemisen osalta olet toki tiettävästi täysin oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisaivojen kuolema vie 2 tuntia. Siihen asti muistitoiminto on aktivoitunut ja ihminen elää elämänsä läpi muistoina. Sitten kaikki tietoisuus katoaa ja keho aloittaa mätänemisprosessin.
Tietoisuus ei ole sama asia kuin aivotoimintasi. Tietoisuus on aivojen ulkopuolella ja aivot ovat vain väline, jolla navigoit tässä 3D-maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen uskossa Jeesukseen, joka nousi ylös kuolleista, ensimmäisenä kuolemaan nukkuneista, en pelkää kuolemaa. Pelkään tai kammoan siinä kuin kuka tahansa kipua ja kärsimystä jne. Eli kun vanhuuden ensi vaivat ovat jo tutuiksi tulleet, loppu hiukan arvelluttaa. Usko Jeesukseen on antanut varmuuden elämä jatkuu, sillä henkemme on iankaikkinen.
Komppaan tätä. Pelästyin kyllä kerran kun joku hoki onko se kuollut? Kunnes tajusin että kyse oli minusta. Ei, aikani ei vielä ollut.
Uskokaa edes vähän, niin voitte löytää oikean polun.
Enää en pelkää koska kuoleman jälkeen alkaa uusi matka. Paitsi niille jotka uskovat että on vain pi meyttä. Sitä myös saavat.
Koska papit yms. Eivät nykyään enää puhu helvetistä tai ikuisesta kadotuksesta ei se tarkoita sitä että niitä ei enää olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen uskossa Jeesukseen, joka nousi ylös kuolleista, ensimmäisenä kuolemaan nukkuneista, en pelkää kuolemaa. Pelkään tai kammoan siinä kuin kuka tahansa kipua ja kärsimystä jne. Eli kun vanhuuden ensi vaivat ovat jo tutuiksi tulleet, loppu hiukan arvelluttaa. Usko Jeesukseen on antanut varmuuden elämä jatkuu, sillä henkemme on iankaikkinen.
Komppaan tätä. Pelästyin kyllä kerran kun joku hoki onko se kuollut? Kunnes tajusin että kyse oli minusta. Ei, aikani ei vielä ollut.
Uskokaa edes vähän, niin voitte löytää oikean polun.
Enää en pelkää koska kuoleman jälkeen alkaa uusi matka. Paitsi niille jotka uskovat että on vain pi meyttä. Sitä myös saavat.
Koska papit yms. Eivät nykyään enää puhu helvetistä tai ikuisesta kadotuksesta ei se tarkoita sitä että niitä ei enää olisi.
Mitäs jos vahingossa uskon ihan vähän väärään asiaan?
Toivottavasti ei ole kivulias loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua mietityttää lasteni puolesta, miten paljon heillä on hommaa kun kuolen. Hautajaiset, perunkirjoitukset, asunnon tyhjennys ja myynti, yms yms. Huoh.
hyvä kun mietit. pitää olla kaukaa viisas. itse kohtasin järkyttävän surun kun äiti poistui maailmasta yllättäen. luuli kai olevansa kuolematon.. olen katkera ja surullinen. olisipa saanut elää ilman traagista loppua
Toisinaan ajattelen. En itseni kannalta koska silloin lamppu sammuu eikä sitä itse huomaa.
Omaisten kannalta sensijaan paljonkin. Lisäksi hieman itsekkäästi tärkeän luovan harrastukseni kohtalosta - kaikki tuotokset hukkunevat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille, jotka toivovat kuolevansa, hakekaa apua.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/mielenterveyspalvelut/milloin-ja-mi…
Välillä, se on mukava ajatus, että kaikella tällä on loppumisen päiväkin ja pääsen takaisin sinne missä huolia ei ole eikä murheita. Toisaaltaan ne hetket saa arvostamaan tätä elämää nyt ja katsomaan kaikkea rakastavammin silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolemaa on turha peätä, koska et itse tule koskaan ymmärtämään olevasi kuollut. Mieti vaikka aikaa ennen syntymääsi, sellasta on, kun ei ole enää mitään.
Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen. Se henki ihmisessä ei kuole koskaan. Kun ruumis kuolee, niin henki menee joko paratiisiin tai tuonelaan. Pyydä Jeesus elämääsi, niin ei tarvitse pelätä kuolemaa, koska kuolemassa siirryt paratiisiin. Ala lukea uutta testamenttia. Meistä kukaan ei vaivu olemattomiin. Älä usko vihollisen petosta ja mene pahaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen uskossa Jeesukseen, joka nousi ylös kuolleista, ensimmäisenä kuolemaan nukkuneista, en pelkää kuolemaa. Pelkään tai kammoan siinä kuin kuka tahansa kipua ja kärsimystä jne. Eli kun vanhuuden ensi vaivat ovat jo tutuiksi tulleet, loppu hiukan arvelluttaa. Usko Jeesukseen on antanut varmuuden elämä jatkuu, sillä henkemme on iankaikkinen.
Komppaan tätä. Pelästyin kyllä kerran kun joku hoki onko se kuollut? Kunnes tajusin että kyse oli minusta. Ei, aikani ei vielä ollut.
Uskokaa edes vähän, niin voitte löytää oikean polun.
Enää en pelkää koska kuoleman jälkeen alkaa uusi matka. Paitsi niille jotka uskovat että on vain pi meyttä. Sitä myös saavat.
Koska papit yms. Eivät nykyään enää puhu helvetistä tai ikuisesta kadotuksesta ei se tarkoita sitä että niitä ei enää olisi.Mitäs jos vahingossa uskon ihan vähän väärään asiaan?
Tietoa saa "napin painnalluksin": esim, iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa, ylösnousemus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei hätää. anna rahasi kirkolle, niin saat ikuisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
ei hätää. anna rahasi kirkolle, niin saat ikuisen elämän.
Kyllä Jeesukseen saa, ja pitääkin turvata, ihan ilman rahan kanssa tuhraamista:).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johanneksen evankeliumi. Jeesus sanoo;
10:28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Voisinpa joskus olla miettimättä. Kuolemanpelko vie hyviä elinvuosia hukkaan.
Jopa keskustelen asiasta eläkeikää lähestyvän työkaverini kanssa. Kun on menettänyt muutaman läheisensä niin kuolemasta keskustelu ei ole kovin pelottavaa.
En , koska nukun aina yöni hyvin. Enkä valvo!
Vuosikymmeniä jo mennyt illalla nukkumaan toivoen, että en aamulla enää herää. Joten kyllä.
Olin pahasti sairas kun lapsi oli pieni. Toivoin jatkoaikaa siihen asti että lapsi kasvaisi vähän vanhemmaksi eikä lipsuisi kaidalta tieltä. Nyt tiedän että lapsesta tuli kiva, fiksu ja suoraselkäinen mies.
Minulla ei ole mitään kiirettä kuolemaan vaan suunnittelen iloisia, kiinnostavia eläkepäiviä. Mutta kun elon päivät joskus täyttyvät niin antaa mennä vaan, olen valmis.
Alue: Aihe vapaa
Koska olen uskossa Jeesukseen, joka nousi ylös kuolleista, ensimmäisenä kuolemaan nukkuneista, en pelkää kuolemaa. Pelkään tai kammoan siinä kuin kuka tahansa kipua ja kärsimystä jne. Eli kun vanhuuden ensi vaivat ovat jo tutuiksi tulleet, loppu hiukan arvelluttaa. Usko Jeesukseen on antanut varmuuden elämä jatkuu, sillä henkemme on iankaikkinen.