Pitäisikö äitien- ja isänpäiväjutuista luopua kouluissa ja päiväkodeissa?

Muutetaan se läheisen kiitospäiväksi. Tosin kaikilla ei ole välttämättä läheistä henkilöä (esim. joku orpo joka on menettänyt läheisensä), joten pelkkä henkilön kiitospäivä riittää. 

Kyllä koska ne eivät kuulu koluun tämmöiset vanhempien päivät. Ne kuuluvat koteihin. 

Koulussa ne voisivat olla opettajien ja kaikkien henkilökunnan kiitospäiviä jolloinka ollaan kilttejä. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on äiti ja isä, oli ne missä tahansa.

Siittäjä ja synnyttäjä on oikeat termit siinä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Epäreilua kieltää äitienpäivää tai isänpäivää ja esimerkiksi korttien tekemistä 27 oppilaalta jos yhdellä ei ole äitiä tai isää.

Ei sitä keneltäkään tarvi kieltää. Ainoastaan se koulussa tuhraaminen.

Jos tyttäreltäsi olis amputoitu toinen jalka, nauttisitko siitä, että hän joutuisi tekemään kortin kaksijalkaisten juoksijoiden päivään?

Mieti miltä se tuntuu, kun päiväkodeissa on se isänpäivä, missä syödään aamupala.

Oon itse niissä kolmen lapsen myötä käynyt, niin ne isättömän, isoisättömät sitten istu siellä nurkassa. Ihan v i t # n tyhmien ihmisten touhua.

Vierailija kirjoitti:

Minun henkilökohtainen mielipide on se että isäinpäivä,äitienpäivä,naistenpäivä ja miestenpäivä ovat nykyisin turhia päiviä koska elämme varsin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa eli sukupuoli on lähinnä vain ulkonäöllinen asia ihmisessä.

Minun puolesta äitienpäivä ja isäinpäivä voitaisiin muuttaa vanhemmuudenpäväksi ja naistenpäivä ja miestenpäivä voitaisiin muuttaa ihmisyydenpäiväksi vaikka.

Hyvinvointiyhteiskunnassa etuoikeutettua elämää viettävä ihminen voi kuvitella, että sukupuolella ei ole kuin ulkonäöllinen merkitys.

Hyi kirjoitti:

Mieti miltä se tuntuu, kun päiväkodeissa on se isänpäivä, missä syödään aamupala.

Oon itse niissä kolmen lapsen myötä käynyt, niin ne isättömän, isoisättömät sitten istu siellä nurkassa. Ihan v i t # n tyhmien ihmisten touhua.

Meidän lapsen päikyssä ei ole tällaista. Siellä on kylläkin kerran vuodessa tärkeän ihmisen päivä ja sinne voi mennä kuka tahansa lapselle tärkeä ihminen. Tässäkin tapauksessa kaikilla ei vierailijaa ole, kun monet on töissä.

Ttu keksi sanoja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäreilua kieltää äitienpäivää tai isänpäivää ja esimerkiksi korttien tekemistä 27 oppilaalta jos yhdellä ei ole äitiä tai isää.

Ei sitä keneltäkään tarvi kieltää. Ainoastaan se koulussa tuhraaminen.

Jos tyttäreltäsi olis amputoitu toinen jalka, nauttisitko siitä, että hän joutuisi tekemään kortin kaksijalkaisten juoksijoiden päivään?

Kyllä juhlapyhien tietäminen ja tunteminen kuuluu ihan yleissivistykseen.

Ei ole muiden lasten syytä jos jollakulla ei ole isää tai äitiä. Suurimmalla osalla kuitenkin on ja sen mukaan mennään.

En minä rikki mennyt, vaikka lapsena tein aina sen isänpäivä kortin, vaikka oikeasti en isää edes nähnyt kuin joskus lomilla. Oli alkkis. Joskus lähetin sen postissa, kortin. Mutta nyt kun omat lapset tekee kortit tai jonkun muun kyhäelmän, kyllä se ilahduttaa. Kun muuten minua ei ikinä kukaan muista. Joten ei pidä kieltää. Toki voisi olla mahdollisuus tehdä kortti vaikka isovanhemmalle tai muulle.

Ttu keksi sanoja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäreilua kieltää äitienpäivää tai isänpäivää ja esimerkiksi korttien tekemistä 27 oppilaalta jos yhdellä ei ole äitiä tai isää.

Ei sitä keneltäkään tarvi kieltää. Ainoastaan se koulussa tuhraaminen.

Jos tyttäreltäsi olis amputoitu toinen jalka, nauttisitko siitä, että hän joutuisi tekemään kortin kaksijalkaisten juoksijoiden päivään?

Jos lapsellani ei ole toista jalkaa, niin en ala vaatimaan, että kukaan muukaan ei saa koulussa kävellä kahdella jalalla.

Äitienpäivä on kyös äitien muistopäivä, kuten myös esimerkiksi isoäitien ja isomummojen.

Miksi ihmeessä?

Kyllä on itsekäs ajatus että kenelläkään ei saa olla kivaa jos mulla ei ole.

Eikö siinä tapauksessa suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden päivät ole vähän kyseenalaisia, kun Suomessa on muitakin kansallisuuksia?

Eipä niitä päiviä sen takia vietetäkään että kaikilla sellainen olisi.

Ei pitäisi luopua.

Koulun yhtenä tehtävänä on kulttuurin "siitärtäminen" oppilaille. Äitien- ja isänpäivän kortin askarteleminen on minusta juuri tällaista tapakulttuurin siirtämistä.

Suomesta on tullut mielensä pahoittamisen maa. Kaikesta pitäisi luopua, ettei jollekin yksilölle tule paha mieli. Kyllä asia vaan niin on, että joitakin asioita joutuu vain kestää, vaikka vähän paha mieli tulisikin. Ei lapsen paha mieli tietenkään ole mukava asia, mutta siihä pääsee kyllä yli ja eteenpäin.

Kortin voi varmasti aina askarrella äidin sijaan mummulle, tädille tai vaikka siskolle. Opettajat osaavat kyllä hoitaa nämä hommat.

Jos jollakin on paha diabetes, pitääkö kaikkien luopua koulussa sokerista? Jos jollakin on suklaa-allergia, saako kukaan syödä koulun joulukalenterista suklaata? Jos joku ei saa viettää syntymäpäiviä, eikö kenellekään voi laulaa onnittelulaulua luokassa? Jos joku ei omista suksia, voiko kukaan hiihtää koulussa? Niinpä... Sen pahan mielen voi saada niin monesta asiasta.