Miksi lapsi nälvii äitiään kokoajan
Siis sellainen 10-vuotias joka aina sanoo äidilleen ikävästi, esim yhtäkkiä 'Hyi, sulla on paljon mustapäitä' etova ilme naamallaan vaikka käppäillään jossain julkisella paikalla, on kaunis ilma. Siis tilanteeseen sopimattomia juttuja... tai että jos vain hymyilen ja sanon jotain kilttiä ja kaunista, lapsi matkii ja sanoo että se on outoa... jos kehun häntä jostain, sanoo minua tyhmäksi. Seuraa jokaista ilmettäni ja katsettani. Onko normaalia?
Kommentit (23)
Miten 10-vuotias tietää yhtään mitään mustapäistä?
Vierailija kirjoitti:
Miten 10-vuotias tietää yhtään mitään mustapäistä?
No miksei? Kyllä tuon ikäinen saa paljon tietoa vaikka mistä.
Taitaa olla esimurrosikää havaittavissa. Noihin auttaa parhaiten huumori ja rajat.
Autisti tai adhd?
Nehän on nykysin kovin yleisiä.
Mulqvistiuteen taipuvaisuutta ja murrosiän alkua. Testailee sinua, hakee rajoja. Kannattaa laittaa kuriin aika nopsaan tai kohta on helvetti irti
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla esimurrosikää havaittavissa. Noihin auttaa parhaiten huumori ja rajat.
Jos nauran, suuttuu että nauran hänelle ja se on rumaa.. ap
Vierailija kirjoitti:
Autisti tai adhd?
Nehän on nykysin kovin yleisiä.
Adhd:t ja autistit todella harvoin ilkeilevät kenellekään tarkoituksella. Kyllä kyseessä taitaa olla ihan tavallinen diagnosoimaton prinsessa, joka haluaa reaktioita irti aikuisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla esimurrosikää havaittavissa. Noihin auttaa parhaiten huumori ja rajat.
Jos nauran, suuttuu että nauran hänelle ja se on rumaa.. ap
Onko teidän kommunikaationne aina ollut noin kurjaa, vai onko tämä uusi ilmiö?
Ei ole normaalia. Jos olisi totta, suosittelisin perheneuvolaa, mutta provohan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla esimurrosikää havaittavissa. Noihin auttaa parhaiten huumori ja rajat.
Jos nauran, suuttuu että nauran hänelle ja se on rumaa.. ap
Onko teidän kommunikaationne aina ollut noin kurjaa, vai onko tämä uusi ilmiö?
On ollut jo kauan tällaista. Siitä asti kun oppi puhumaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla esimurrosikää havaittavissa. Noihin auttaa parhaiten huumori ja rajat.
Jos nauran, suuttuu että nauran hänelle ja se on rumaa.. ap
Onko teidän kommunikaationne aina ollut noin kurjaa, vai onko tämä uusi ilmiö?
On ollut jo kauan tällaista. Siitä asti kun oppi puhumaan. Ap
No sitten täytyy vastata kysymykseen, että on normaalia teidän perheessänne.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia. Jos olisi totta, suosittelisin perheneuvolaa, mutta provohan tämä on.
Olemme käyneet perheneuvolassa ja on hyvin taitava kääntämään asiat omalle puolelleen. Muistaa meidän suuttumiset mutta ei tietenkään sanallakaan sano että vika olisi ollut hänessä. Kun me kerromme oman puolen asioista, neuvolan ihmiset ovat täysin lapsemme puolella ja pitäisi olla enemmän palkitsemista hyvästä käytöksestä. Miten sitä voi olla jos lapsi ei pääsääntöisesti käyttäydy hyvin? Ap
Ehkä häntä kiusataan koulussa, ja elää kiusaamistilanteita uudelleen kanssasi eri kulmasta.
Ei pidä itseään kehujen ja ystävällisyyden arvoisena.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä häntä kiusataan koulussa, ja elää kiusaamistilanteita uudelleen kanssasi eri kulmasta.
Ei pidä itseään kehujen ja ystävällisyyden arvoisena.
Jotain pientä ollut koulussa siis kiusaamista mutta ei mitään isompaa ja on sanonut ettei kukaan kiusaa häntä. On ystäviä ja koulu sujuu hyvin. Siksi kukaan ei ota todesta sitä että lapsella on ongelmia kotona perheen kanssa. Ap
Kiusataan ja nälvitään koulussa ja lapsi projisoi kokemuksensa äitiinsä.
äidin kannattaa sanoa, odota vaan ne mustapäät tulee sulle, ei mene kuin muutama vuosi
kakaralle voisi mennään retkelle, katsomaan erästä lastenkotia minne sinä muutat
Joku kuspää kersa