Menetän lapseni
Lapsi on parantumattomasti sairas. En ymmärrä miten tästä voisi koskaan selvitä. Elämä on niin epäreilu. Toisella oli vielä kaikki edessä ja nytkö käykin niin että lapsuuden muistot on hänelle ainoat muistot, ei tule muistoja aikuisuudesta. Hän ei voi koskaan muistella asioita jotka tapahtuivat kymmeniä vuosia sitten. Sisarukset menettävät sisaruksen. Esitän vahvaa ulospäin, käyn töissä ja näytän siltä että elän suhteellisen normaalia elämää. Imen joka hetken lapsen kanssa olosta mutta kaikkea tuntuu varjostavan musta pilvi.
Kommentit (39)
Kamala tilanne. En voi tarjota kuin myötätuntoa ja toivottaa sinulle voimaa raskaaseen tilanteeseen. Tukeutukaa perheenä toisiinne.
Yrittäkää yhdessä täyttää ja käyttää jokainen päivä, jonka saatte. Ahnehtikaa naurua, iloa, viihtymistä, kerätkää hyvää mieltä. Ennen kaikkea puhukaa, myös kuolemasta, jos ja kun se on jo vaanimassa. Kuolema ei näet tule yhtään sen nopeammin, vaikka siitä puhuukin, eikä hitaammin, vaikka siitä ei puhuisi. Ei kannata hukata yhteistä aikaa tuijottamalla mustaa pilveä, sen alle kun tulee päätymään joka tapauksessa. Suret sitten kun yhteinen aika ne on päättynyt. Tavallaan se, että tietää päivien olevan vähissä, on hyvä, pahempi jos kaikki päättyy aivan varoittamatta, kuin veitsellä leikaten. Silloin jää niin paljon sanomatta.
Osanottoni. Koita pitää myös itsestäsi huolta.
Varmasti todella rankkaa. Voimia, oikein todella paljon voimia! Muista, että lyhytkin elämä voi olla hyvä ja arvokas. Uskon, että lapsesi on saanut ja saa elää hyvän elämän <3 Pitkä elämä ei ole tae hyvästä elämästä.
Toivon nyt sinulle siunausta ja voimia.
Vierailija kirjoitti:
Näitä turbosyöpiä se koronarokote teettää.
Kehtaatkin, denialistinilkki!
Vierailija kirjoitti:
CDC myönsi että vähintään 118 000 lasta ja nuorta aikuista on kuollut "yllättäen äkillisesti" rokotusten alettua.
CDC:n tutkimus varmisti että koronarokotus lisää sydämeen liittyviä autoimmuunitauteja 13200%
Ettäs kehtaat käyttää tällaista lankaa vainoharhaisen sanomasi levittämiseen (varsinkin tietämättä EDES lapsen ikää, pieniä lapsiahan ei ole rokotettu edes)
Jaksamista!
(Jätä nuo ala-arvoiset kommentit huomiotta - mahtaa olla ihmisellä itsellään paha olla....)
Otan osaa. Varmasti vaikeaa aikaa elät.
Mutta älä murehdi tuntematonta: se vain syö sinua sisältäpäin ja väsyt. Keskittykää koko perheen kanssa olemiseen ja yhteisten muistojen luomiseen. Muistakaa, että toivoa on niin kauan kuin elämääkin. Lapsesi varmasti nauttii enemmän siitä, että elätte niin normaalia arkea kuin voitte, että hän saa kaiken mahdollisen irti elämästään niin kauan kuin sitä on jäljellä.
Uskon että ihmisen energia jää silti leijailemaan luoksemme. Hän on aina läsnä.
En taida uskoa koko aloitusta......
Emma K. kirjoitti:
Tee uusi tilalle
Hirtä itsesi "Emma K". Kaikki tiedetään täällä sitä paitsi että olet MIESPUOLINEN ja katkera sellainen.
And get a life!
Joopa joo.....
Näin rankasta aiheesta joku tekee provon.
Häpeäisit!!!!
Olen niin pahoillani. Sanoja ei ole, suuri vääryys. Pidä itsestäsi myös huolta. Olette lapsesi kanssa kuitenkin molemmat kokeneet jotain ainutlaatuista ja kaunista, toisenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä turbosyöpiä se koronarokote teettää.
Kehtaatkin, denialistinilkki!
Kas, minun lapsi kuoli syöpään ennen rokotteita!
Paljon voimia kaikille lapsensa mennettäneille
Kokemuksesta, se suru ja tuska hälvenee ajan kanssa. Ikävä ja kaipuu kestää lopun ikää.
Siskoni vakavalle sairaudelle menettäneenä.
Edelleenkin vuosikymmenen jälkeen siskostani ei juurikaan puhuta vanhempieni kanssa. Onhan se erittäin epäreilua, kun juuri oman elämän aloittanut ihminen sairastuu ja ennuste on "ehkä tai sit ei".
Jos on pakko pitää kulissit pystyssä ja tukea muuta perhettä, vaikka olet itsekin aivan romuna, etkä voi sitä näyttää, ota joskus kun on hetki aikaa kynä ja paperia ja kirjoita se kaikki ulos. Sen paperin voi vaikka polttaa takassa, nuotiolla tai saunan pesässä jos et halua vuosien päästä jonkun löytävän sitä, tai et halua itse tietää kuinka romuna olit. Tai jos sinulla on yksikin ystävä jolle pystyt asiasta puhumaan, puhu.
Voinen melkein luvata, kun tulee se päivä, että häntä ei enää ole ja hautajaiset, tulevat olemaan elämäsi kamalin kokemus. Meillä näin ensimmäistä kertaa koskaan isäni murtuvan ja lähes itkevän siskoni arkun äärellä.
Lopuksi, lämmin halaus ja voimia. Surra saa.
Ei ole sanoja