Lue keskustelun säännöt.
Onko turnoff jos miehellä ei ole uratavoitteita tai erityistä kunnianhimoa? Viihtyy perusturvallisessa työssään. Yliopiston käynyt kuitenkin.
Kommentit (37)
Ei ole. Ehkä jopa olisi huojentavaa löytää sellainen mies, joka tyytyy siihen mitä on, eikä jatkuvasti etsimässä sateenkaaren päätä.
Ehkä hän sitten joskus viihtyisi oman perheensä parissa, eikä jatkuvasti juokse jossain palaverissa tai sähköposteja tarkastele.
Ei yhtäkään uraohjusta enää, mutta onko sellaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys, koska vastaus riippuu siitä, millainen itse olet ja mitä itse arvostat.
Oma mieheni on urallaan menestynyt ja hyvässä asemassa, mutta mielestäni jämähtänyt samaan hommaan ja hänestä olisi paljon enempäänkin. Myös palkkakehitys tyssännyt, koska ei ole vaihtanut työnantajaa. On itse tyytyväinen ja mikäs siinä.Itse olen ammatillisesti kunnianhimoinen, etsin säännöllisesti uusia duuneja ja kouluttaudun lisää, vaikka eivät koulutukset enää palkkaani nosta (olen viisikymppinen ja väitellyt jo 20v sitten). Mieheni mielestä olen hullu 😀
Ollaan oltu kohta 25 v yhdessä että se niistä turn offeista.
Väitteleminen voi myös sulkea ovia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Se on mitä haluaa tehdä.
Olen itse väitellyt, mutta tykkään tavallisen turvallisesta työstäni, johon kelpoisuusehtojen mukaan riittäisi maisterin koulutus.
Teen työni hyvin, mutta en halua edetä. Arvostan vapaa-aikaa, lunkia työtä ja keskiverto 4750 e / kk-palkkaa. Tiedän, että olisin voinut lähteä etenemään mutta miksi? Et jonkun tonnin takia kuukaudessa?
Lukion vai AMK opettaja? Tai yliopiston lehtori kenties? Palkka täsmäisi ja tuo määrite helpot hommat ja vapaata
Veikkaan lukion opettajaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Se on mitä haluaa tehdä.
Olen itse väitellyt, mutta tykkään tavallisen turvallisesta työstäni, johon kelpoisuusehtojen mukaan riittäisi maisterin koulutus.
Teen työni hyvin, mutta en halua edetä. Arvostan vapaa-aikaa, lunkia työtä ja keskiverto 4750 e / kk-palkkaa. Tiedän, että olisin voinut lähteä etenemään mutta miksi? Et jonkun tonnin takia kuukaudessa?
Lukion vai AMK opettaja? Tai yliopiston lehtori kenties? Palkka täsmäisi ja tuo määrite helpot hommat ja vapaata
Veikkaan lukion opettajaa
Oikein meni veikkaus.
Pitkät lomat, jotka alkaa pian, yksi syy pysyä opetushommissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ehkä jopa olisi huojentavaa löytää sellainen mies, joka tyytyy siihen mitä on, eikä jatkuvasti etsimässä sateenkaaren päätä.
Ehkä hän sitten joskus viihtyisi oman perheensä parissa, eikä jatkuvasti juokse jossain palaverissa tai sähköposteja tarkastele.
Ei yhtäkään uraohjusta enää, mutta onko sellaisia?
Jep. Koko ajan työnarkomaanit kotona ollessaan lukee sähköposteja tai soittelee puheluja. Ja ainoa keino rentoutumiseen on alkoholi. Rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen päätynyt siihen että tärkeämpää on mukava työ, jossa pääsen itsenäisesti tekemään hommia, omalla tahdilla, ilman tulospaineita. Vaihtoehtona tähän on kiire ja paine, jollaista en enää kaipaa, pienten lasten vanhempana.
Muutamasta paikasta tarjottiin tonnin parempaa palkkaa (kun mielenkiinnosta kilpailutin palkkaani muutamalla hakemuksella), mutta en halunnut siirtyä takaisin korporaatio puolelle tai hakea esihenkilöksi. Nykyinen palkkani on jo 8. desiilissä.
Mieluummin tuen ja vietän stressittömänä aikaa lasten kanssa ja panostan siihen kuin mihinkään älyttömän kunnianhimoisuuteen
Ei haittaa, koska itsekään en ole työn suhteen kunnianhimoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen päätynyt siihen että tärkeämpää on mukava työ, jossa pääsen itsenäisesti tekemään hommia, omalla tahdilla, ilman tulospaineita. Vaihtoehtona tähän on kiire ja paine, jollaista en enää kaipaa, pienten lasten vanhempana.
Muutamasta paikasta tarjottiin tonnin parempaa palkkaa (kun mielenkiinnosta kilpailutin palkkaani muutamalla hakemuksella), mutta en halunnut siirtyä takaisin korporaatio puolelle tai hakea esihenkilöksi. Nykyinen palkkani on jo 8. desiilissä.
Mieluummin tuen ja vietän stressittömänä aikaa lasten kanssa ja panostan siihen kuin mihinkään älyttömän kunnianhimoisuuteen
Just noin. Tonni enemmän miinus verot. Jos sillä saa verenpaineet nousuun ja v-käyrän nousuun, ei todellakaan kannata.
En tiedä, mitä kunnianhimolla tekisin. Olen keski-ikäinen nainen ja nautin jatkuvuudesta ja tutusta työyhteisöstä. Työajat joustaa perhetilanteen niin vaatiessa. Tulonikin kuuluvat ylimpään desiiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollenkaan turn off, jos kunnianhimon puute johtuu siitä että haluaa panostaa enemmän vapaa-aikaan ja parisuhteeseen/perheeseen. Uramieskään ei ole huono juttu mutta ihannekumppani on sellainen jolla asiat balanssissa.
Itse karsastan kunnianhimoisia ihmisiä parisuhdemielessä. Eri asia, jos oikeasti voi menestyä, mutta joku toimihenkilö jonkun kapitalistisen korporaation ikeen alla on yhtä tyhjän kanssa. Paljon vastuuta, mutta silti et oikeasti koskaan tienaa mitään. Miksi pilata elämä jonkun neljän tai viiden tonnin kuukausipalkan takia, josta ei jää edes mitään käteen siihen stressiin nähden mitä se aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollenkaan turn off, jos kunnianhimon puute johtuu siitä että haluaa panostaa enemmän vapaa-aikaan ja parisuhteeseen/perheeseen. Uramieskään ei ole huono juttu mutta ihannekumppani on sellainen jolla asiat balanssissa.
Missä sellaisia miehiä on?
Vierailija kirjoitti:
Kuolinvuoteellaan kukaan ei kadu sitä ettei tehnyt enemmän töitä ja uraa.
Haluaisin nostaa tätä kommenttia. Tätä on tosiaan tutkittu ihan kyselemällä ihmisiltä kuolinvuoteillaan asioista. Oikeastaan juuri kukaan ei maininnut, että olisinpa tehnyt enemmän töitä. Muutenkin työhön liittyvät asiat olivat melko sivuroolissa. Ihmiset miettivät enemmän tärkeitä ihmisiä, tapahtumia, muistoja, tekemättömiä tai sanomattomia asioita.
Siinä on miettimistä monelle. Eivätkä nämä poissulje toisiaan. On mahtavaa että on ihmisiä joille ura on tärkeää, ja vaadittavaakin että yhteiskunta pyörii.
Jos mietin itse reipasta 30-vuotista elämääni. Mieleen ei tule yhtään asioita jotka liittyisivät töihin. Oman lapsen syntymä, naimisiinmeno, monet hauskat reissut, monet surulliset asiat... Mutta työ - siitä ei juuri tule mitään erityistä mieleen. Kohokohtaa. Olen korkeakoulutettu ja koulutusta vastaavassa työssä, mutta siitä huolimatta - se on vain työtä.
In the end, it doesn't matter for me! Jotain kuitenkin on myös tehtävä, että lainat saa maksettua ja voita leivän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kunnianhimo on turnoff. Itse käyn töissä rahoittaakseni muuta ja mielekkäämpää elämää, nykyään 40+ -iässä enää puolet vuodesta, jatkossa toivottavasti vielä vähemmän. Mitäpä sitä tällainen työ- ja urakeskeisellä kumppanilla tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinvuoteellaan kukaan ei kadu sitä ettei tehnyt enemmän töitä ja uraa.
Haluaisin nostaa tätä kommenttia. Tätä on tosiaan tutkittu ihan kyselemällä ihmisiltä kuolinvuoteillaan asioista. Oikeastaan juuri kukaan ei maininnut, että olisinpa tehnyt enemmän töitä. Muutenkin työhön liittyvät asiat olivat melko sivuroolissa. Ihmiset miettivät enemmän tärkeitä ihmisiä, tapahtumia, muistoja, tekemättömiä tai sanomattomia asioita.
Siinä on miettimistä monelle. Eivätkä nämä poissulje toisiaan. On mahtavaa että on ihmisiä joille ura on tärkeää, ja vaadittavaakin että yhteiskunta pyörii.
Jos mietin itse reipasta 30-vuotista elämääni. Mieleen ei tule yhtään asioita jotka liittyisivät töihin. Oman lapsen syntymä, naimisiinmeno, monet hauskat reissut, monet surulliset asiat... Mutta työ - siitä ei juuri tule mitään erityistä mieleen. Kohokohtaa. Olen korkeakoulutettu ja koulutusta vastaavassa työssä, mutta siitä huolimatta - se on vain työtä.
In the end, it doesn't matter for me! Jotain kuitenkin on myös tehtävä, että lainat saa maksettua ja voita leivän päälle.
Niin, kuha jotain tekemistä päivisin on.
Vitustako minä tiedän, eikä edes kiinnosta
Lukion vai AMK opettaja? Tai yliopiston lehtori kenties? Palkka täsmäisi ja tuo määrite helpot hommat ja vapaata