Nykyajan käsitys hoikkuudesta on vääristynyt?
Olen m-kokoa ja bmi on normaalipainon ja lievän ylipainon rajamailla. Silti saan kommentteja hoikkuudesta. En tosiaan ole hoikka, vaan täysin normaali. Terveys toisinaan reistailee ja olisi hyvä, jos saisin pari kiloa pois ihan jo sen vuoksi, että liikkuminen sujuisi kevyemmin. Kehopositiivisuus on hyvä aate, mutta tuntuu, että se on sotkenut ihmisten käsityksen siitä, mikä on oikeasti terveydelle hyväksi.
Kommentit (38)
Jep. Minä olen 171cm pitkä ja painan 58 kiloa, ja saan jatkuvasti kuunnella päivittelyä siitä miten hoikka olen. Painoin aiemmin 52 kiloa ja siihen verrattuna olo on nyt tukeva.
Itse olen aikuisena painanut aina yli 60 kg ja olen 172 cm pitkä. Lukiossa painoin 63 kg ja olin kyllä omasta mielestäni sellainen normaalipainoinen. Myöhemmin painoin välissä yli 70 kg ja vaikka moni sanoisi, että olin ylipainoinen niin itsellä se läski kertyy vaan vyötäröön. Muuten säilyn melko hoikkana. Sitten, kun laihduin taas 5 kiloa niin hävisi vatsasta ylimääräinen. Koen olevani tässä 65 kg painossa ihan ok ja en koe, että pitäisi laihtua. Minulla kuitenkin näkyy kylkiluut ja on pitkät jalat ja kädet. Lihaksia myös löytyy. En viitsi todellakaan edes haaveilla enää mistään 60 kg alituksesta, kun en ole enää aikuisena sen alle ollut. Ehkä joskus yläkoulussa. Nähköön joku sitten minutkin läskinä. Tärkeintä on, että syö terveellisesti ja liikkuu. Antaa muiden sitten laihduttaa.
Bmi on todella huono mittari, koska se ei ota huomioon kehonkoostumusta. Minä olen 180cm pitkä ja painan 74kg eli bmi om 22.8. Urheilen paljon. Farkkuni ovat kokoa 36 ja saan usein kommenttia siitä kun olen niin laiha ja pieni, vaikka olen pitkä. Bmi:tä jos tuijottaa niin voisin jopa laihtua, mutta sitten olisin jo todella laiha.
N33
Vierailija kirjoitti:
Bmi on todella huono mittari, koska se ei ota huomioon kehonkoostumusta. Minä olen 180cm pitkä ja painan 74kg eli bmi om 22.8. Urheilen paljon. Farkkuni ovat kokoa 36 ja saan usein kommenttia siitä kun olen niin laiha ja pieni, vaikka olen pitkä. Bmi:tä jos tuijottaa niin voisin jopa laihtua, mutta sitten olisin jo todella laiha.
N33
Olet normaalipainon keskipaikkeilla. Miksi ihmeessä sinun pitäisi laihduttaa jos BMI:tä tuijotetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bmi on todella huono mittari, koska se ei ota huomioon kehonkoostumusta. Minä olen 180cm pitkä ja painan 74kg eli bmi om 22.8. Urheilen paljon. Farkkuni ovat kokoa 36 ja saan usein kommenttia siitä kun olen niin laiha ja pieni, vaikka olen pitkä. Bmi:tä jos tuijottaa niin voisin jopa laihtua, mutta sitten olisin jo todella laiha.
N33
Olet normaalipainon keskipaikkeilla. Miksi ihmeessä sinun pitäisi laihduttaa jos BMI:tä tuijotetaan?
Ei pidäkään. Mutta bmi:n mukaan voisin laihtua ja olla silti normaalipainoinen, vaikka peilistä kun katsoisin niin olisin todella todella laiha. Olen ollut laihempikin ja näytin siis syömishäiriöiseltä silloin. Bmi oli silloinkin normaalipainon puolella. Pointti oli siis se, että bmi ei välttämättä kerro yhtään mitään.
Hoikka taitaa olla monimerkityksinen sana, jota ei saisi terveydenhuollon ammattilaisena käyttää. Itse olen paljonkin tehnyt niin, kun on ollut tapana hakea inhimillisiä ilmauksia asioille. Omassa kielenkäytössäni potilastyössä, jos varsinaisia mittauksia ei ole tehty, ja jos asiakkaalla ei ole keskivartalolihavuutta, sana hoikka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin normaalipainoiselta vaikuttava henkilö.
Minulla on viimeisimmän tiedon mukaan 22 kg ylipainoa mutta silti näen itseni normaalina jopa hoikkana :( Kaksikymppisenä bmi 21, joten jonkinlainen kehonkuvaharha tässä varmaan on.
Riippuu tietysti ap. iästä, mutta usean tutkimusten mukaan aikuisena lievä ylipaino voi olla pitkän iän salaisuus. Ja painoideksi ei tosin vielä kerro mitään, vaan onko se rasvaa ja lihasta.
Ja myös Suomessa on mietitty siitä luopumista, joidenkin muiden maiden tapaan.
https://tekniikanmaailma.fi/aikuisialla-saavutettu-lieva-ylipaino-voi-o…
Eihän vaatteita edelleenkään mainosteta normaalipainoisilla tai hieman ylipainoisilla naisilla vaan mentiin sinne toiseen ääripäähän. Mallit ovat joko laihoja/hoikkia tai sitten reilusti ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena n. 70-kiloinen, pituus 174 cm. Välillä tunsin itseni liian lihavaksi, mutta kun katsoo valokuvia, en sitä ollut. Turhaan sekin kompleksi muiden lisäksi. Vaatekoko taisi olla siihen aikaan 38-40. Ja vaatteita kyllä kaupasta löytyi sen mitä minä pystyin ostamaan. Mini- ja midihameita, ihana oli tummansininen mokkaminihame. Olin myös terve, mikä kai oli tärkeintä.
Riippuu paljon ruumiinrakenteesta.
Itse olen 173cm ja kun paino karkaa yli 67kilon, näytän jo varsin kookkaalta. 70-kiloisena olisin amatsoni..172cm kaverini painaa saman verran ja hän on ns. siro, paino alavartalossa.
Tosi epäreilulta tuntuu. Itsellä siis kookas ylävartalo, lyhyt kaula ja isot rinnat.
Eihän minuakaan ole koskaan siroksi voinut kutsua :) Melko sopusuhtaisen kurvikas. Joskus 18-vuotiaana yritin laihduttaa niillä huumepillereillä, joilla Virpi Miettinenkin ja sanoi jääneensä niistä koukkuun. Onneksi en ollut julkkis, koska minulle lääkäri ei suostunut kirjoittamaan toista purkkia "ennen kuin oli nähnyt minut uudestaan". Soitin vaan apteekista hänelle, että saakos näitä lisää... Nälkä ei ollut, söin pääosin tomaatteja ja mandariineja vai mitä se sitrukset silloin olivatkaan.
Järkyttää shoppailessa katsoa kokotaulukoita, kun joissain vaatteissa löytyy vyötärönympärysmittoja jopa yli 100cm 🤢
Oon kyllä pannut merkille tän saman. Melkein kaikki on nykyään lihavia ja ylipainoa pidetään normaalikokoisena nykyään. "Normaalipainoisia" pidetään "hoikkina".
Mä kuulen jatkuvasti siitä, miten muka olen "niin pikkuinen". No en ole. 166/61, vaatekoko 36/38/M. En ole edes hoikka.
Minun BMI on noin 20, olen 165 cm pitkä ja painan noin 56 kg. Kun katson kuvia, joissa seison muiden keskellä, näytän nälkiintyneeltä, vaikka mittojen mukaan olen ihan normaalipainoinen. Valtaosa ihmisistä vaan on niin isokokoisia nykyään
Kyllä. Aivan järkyttävää. 20 vuotta sitten vaatekokoni oli 36 ja S. Ja niin on nykyäänkin, vaikka painoa on ainakin 10 - 15 kg tullut lisää. "Oikeasti" kokoni olisi varmasti 38-42, M-L. Mutta ei, nykyään kaikkien pitää saada olla "pieniä". Mitenköhän oikeasti hoikat sitten löytävät sopivaa vaatetta, onkohan entinen S joku XXXS?
Ja ehdottomasti kehopositiivisuus on hyvä asia, muotilehdet 90-luvulla olivat aivan sairaita. Ainoa hyväksyttävä naisvartalo oli sairaalloisen alipainoinen. Ja samat lehdet tekopyhinä kauhistelivat julkkisten anoreksioita. Mutta positiivinen voi olla valehtelematta. Vartaloni voi olla hyvä vartalo vaikken olekaan S-kokoa.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena n. 70-kiloinen, pituus 174 cm. Välillä tunsin itseni liian lihavaksi, mutta kun katsoo valokuvia, en sitä ollut. Turhaan sekin kompleksi muiden lisäksi. Vaatekoko taisi olla siihen aikaan 38-40. Ja vaatteita kyllä kaupasta löytyi sen mitä minä pystyin ostamaan. Mini- ja midihameita, ihana oli tummansininen mokkaminihame. Olin myös terve, mikä kai oli tärkeintä.
Pelkkä paino ei kerrokaan ihmisen koosta oikeastaan mitään. Itse olen 170cm. Harrastaessani kilpaurheilua painoin 62kg. Minulla oli six pack ja vaatekoko silti 38, että istui hartioista ja reisistä.
Nyt painan liki 80kg. Olen pullukka. Siis sellainen että ylipainoa on, mutta en vielä ole ihan lihavan näköinen (vaikka kyllä bmi niin sanookin). Vaatekoko 42/44. Eli ei mahdottomasti, vaikka painoa on tullut paljon lisää.
Kanssani samat mitat omaavia ihmisiä on vantteria, pullukoita, tosiläskejä ja oikeastaan minkä tahansa mallisia (paitsi hoikkia). Niin paljon riippuu ruumiinrakenteesta ja historiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka muistaa kuinka Kate Winsletiä kritisoitiin liian lihavaksi Titanicin aikaan? Puhui siitä viime vuonna jossain podcastissä. Jos leffa ilmestyisi nyt, harva häntä liian lihavaksi sanoisi.
Kate Winsletistä olen aina pitänyt, koska ei ole hirveästi muokannut kasvojaan (ainakaan huomattavasti) ja on ollut luonnollinen normaalipainossa. Tosi hyvä esikuva nuorille naisille. Jos maailma olisi normaali niin nämäkään eivät olisi ensiksi mainittavia asioita vaan ansionsa näyttelijänä ja kykynsä ja karismansa ylipäänsä.
Olen nykyään 5-10kg ylipainoinen ja koen oloni epämukavaksi. Olen varmaan sellainen keskipainoinen, vaatteet oikeasti välillä s-xl.
Kun olin vielä normaalipainoinen joskus 10v. sitten, niin jouduin työpaikkakiusatuksi, kun minun väitettiin olevan syömishäiriöinen. Minulla oli terveet elämäntavat verrattuna nykyiseen, mutta silti en esim. liikkunut tarpeeksi ja sain syödä mitä halusin, ja alkoholiakin meni viikottain. En kuitenkaan syönyt pitsoja ym. niinkuin nykyään. Nyt en liikukaan, vaan teen istumatyötä ja päivästä toiseen vain istun, istun, istun, istun..
Mutta eipä muuten kukaan enää valita. On outo tämä maailma, sairas suorastaan. Nytkö olen siis hyvä?