Mikä selittää eri ihmisten energiatasojen eron?
Toiset ei jaksa mitään työpäivän jälkeen, toiset ei jaksa edes työpäiviä.
Itse olen sitä ääripäätä, että käyn töissä, sitten kaupassa, ruokaa, harrastuksia, kotitöitä, pihatöitä, itseopiskelua, remonttia. Aika ei riitä kaikkeen, mitä haluaisin ja jaksaisin tehdä.
Tuskastun helposti toisiin ihmisiin, kun joku yhteinen projekti, esim nyt vaikka risutalkoot. Eka liukenee paikalta vartin päästä, ja siitä sitten yksitellen, kunnes hoidan homman loppuun yksin. Tai kotona isompi siivous. Itsellä ei voimat tai motivaatio ikinä lopu, perheenjäseniltä kylläkin.
Sama vaikka joku elämäntaparemontti tai juoksukoulu, joka aloitetaan porukalla. Vain minä vien sen loppuun, suurin osa on tippunut kelkasta 3 viikon kohdalla.
Tylsää olla aina se yksin puurtaja, olispa kiva löytää kaltaiseni ystävä.
Kommentit (44)
Itselläni jaksaminen vaatii aika säännöllisiä elämäntapoja. 7,5h unta, 2-3 kertaa sykettä nostavaa urheilua viikossa, järkevää ruokailua ateriarytmeineen.
Itseäni ihmetyttää päin seiniä syövät, nukkuvat ihmiset, joilla on ylipainoa ja energiaa ja touhua ja motivaatiota on kuin pienessä pitäjässä. Yksi ystävistäni alkaa vasta nyt neljänkympin kynnyksellä huomaamaan että väsyy jos juo alkoholia koko viikonlopun, syö pizzaa eikä nuku. Olin itse jo parikymmpisenä aivan hyödytön yhdenkin tuollaisen viikon jälkeen, tämä multitaskaaja-energia-ilopilleri on elänyt koko elämänsä noin.
No itsellä on sairaus, joka aiheuttaa kroonista väsymystä vaikka päältä päin näytän terveeltä. Kyllä itsekin haluaisin tehdä paljon kaikenlaista, mutta kroppa ei yksinkertaisesti kestä.
En tiedä onko kyse energiatasosta, mutta tuollainen joka suuntaan kurottelu ei itselle tunnu mielekkäältä tai ole varsinkaan tuloksellista, enkä siksi toimi niin. Teen yrittäjänä töitä noin 60 tuntia viikossa, minulla on yksi tavoitteellinen puoliammattimainen harrastus ja lopun ajan vaan iisisti hengailen perheen kanssa. Talkoohommat, siivoukset, remontit ja muut mainitsemasi aikasyöpöt ostan ulkopuoliselta, koska en saa niistä iloa.
Mun jaksaminen vaihtelee, unentarve myös. Kun välillä pärjää pitkään vähillä unilla, sen jälkeen väsyttää. Työajat aiheuttaa mulla tällaista, ne vaihtelee pitkin vuotta.
Jaksan nyt viisikymppisenä edelleen pitkään vähillä yöunilla fyysistä työtä, paljon liikuntaa ja epäsäännöllistä elämää. Tykkään mm. bilettää ja matkustaa, en lepäile lomallakaan. Monet ei jaksa nuorenakaan.
Mutta toisinaan väsyttää, silloin en tee muuta kuin pakolliset asiat, nukun mahdollisimman paljon, pyrin elämään terveellisesti, liikkumaan riittävästi ja muuten vain laiskottelen. Sit jaksaa taas :)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko kyse energiatasosta, mutta tuollainen joka suuntaan kurottelu ei itselle tunnu mielekkäältä tai ole varsinkaan tuloksellista, enkä siksi toimi niin. Teen yrittäjänä töitä noin 60 tuntia viikossa, minulla on yksi tavoitteellinen puoliammattimainen harrastus ja lopun ajan vaan iisisti hengailen perheen kanssa.
Minulle sinun elämäsi (pitkät työpäivät ja vaativa harrastus) on jo joka suuntaan kurottelua.
Väsymyksestä voit kiittää lyhyitä yöunia, alkoholia ja kersoja. Jos joiden kanssa ei ongelmia niin energiaa riittää. Toki nyt on pakko tunnustaa, että koivun aiheuttama siitepölyallergia tuntuu vievän itseltä mehut, tai sitten se on tuo antihistamiini.
Monella menee energiaa hössöttämiseen, epäloogisuuteen ja huonoon organisointiin.
Nuo karsimalla pois elämästä saa jo tuplasti enemmän aikaa ja energiaa.
Jaksan lukea paljon. Muuhun tekemiseen menevä aika on pois lukemiselta.
Tota samaa olen itsekin pohtinut kuin alkuperäinen kirjoittaja. Itse olen tosin se superväsynyt aina. Yritän käydä salilla, lenkillä yms mutta koko ajan on väsy. Ferritiiniä mittaillaan, kilpparit ok yms. Ei vaan jaksa. Yöunet pätkii joten se voi olla yksi syy mutta ei selitä kaikkea. Haluaisin olla virkeä
Tollasille tehopakkauksille vaan saattaa lopulta käydä niin, että tulee totaali uupuminen. Ihmiset ovat vaan erilaisia. Joillakin on vaan enemmän virtaa, tai ovat nopeita tekemisissään.
Vierailija kirjoitti:
Tollasille tehopakkauksille vaan saattaa lopulta käydä niin, että tulee totaali uupuminen. Ihmiset ovat vaan erilaisia. Joillakin on vaan enemmän virtaa, tai ovat nopeita tekemisissään.
Miksi tulisi uupuminen? Koska en tee mitään pakosta, vaan lisäksi joko nautin homman tekemisestä tai sitten motivoi ainakin se lopputulos. Ja on niin paljon mielekkäitä asioita, joita halun tehdä. Olen nyt 53v. Mutta mitä on se, että on 'enemmän virtaa'?
Energian luokittelu ja luokitettujen energianlähteiden tasapainottaminen
Sen kun joku kertoisi myös minulle. Mitä voisin vielä korjata omassa arjessa. Olen ollut jo vuosia kesäaikoina erityisen väsynyt - aina. Kesässä on hyvää se, että ei tarvi palella, mutta siihen se loppuukin. Päivät pitenee niin sitä enemmän väsyn ja pilkin. Nytkin odotan että kello tulee puoli, jotta pääsen nukkumaan. Ei vain jaksa.
Mulla ainakin työt päivittäistä ongelmien ratkomista, joihin ei oikein ole yhtä oikeaa vastausta. Se on vaikeaa. Tiedostan kyllä, että stressaan liikaa asioista, jotka eivät ole niin vakavia. Lisäksi introverttius. Työpäivät avotoimistossa on henkisesti usein niin raskaita, etten tahdo iltaisin jaksaa juuri mitään. Kun olin tehtaassa töissä pakkaamossa, jossa sain pääosin touhuta yksin, jaksoin paljon paremmin, vaikka fyysisesti olikin vaativampaa.
Vierailija kirjoitti:
Hormonit?
Tämäpä tämä, tarkemmin sanottuna DOPAMIINI. Dopamiini on yhtäkuin viitseliäisyys ja motivaatiohormoni. Nykyaikainen elämä tuhlaa ja järkyttää dopamiinitasoja niin, että jaksetaan vähemmän kuin ennen jaksettiin. Siis ihan neurologisella tasolla eri ihmisillä on eri määrä ns energiaa.
Dopamiinitasot nousee liikunnasta, ulkoilusta, hyvistä unista, hyvästä ravinnosta jne.
Dopamiinitasot laskee (pitkällä tähtäimellä) peleistä, alkoholista/huumeista, nopeista voitoista.
Jos olet kiinnostunut tutustumaan aiheeseen niin YouTubeen haku Andrew Huberman Dopamine.
Jatkan vielä: Mitä enemmän teet sitä enemmän jaksat kunhan huolehdit levosta ja ravinnosta. Muuten tulee burn out.
Burn out on yhtä kuin liian kirkas liekki ja liian vähän lepoa. Lepoa ei ole se että et tee mitään ja syyllistyt siitä. Lepo on sitä että otat rennosti hyvällä omallatunnolla.
T. 19
En jaksanut edes lukea.