Onko vapaaehtoistyössä järkeä?

Olen entinen kuntoutuja, opiskelen kk-tutkintoa viimeistä vuotta ja olen tehnyt erittäin monipuolisesti vapaaehtoistyötä erilaisissa melko vaativissa tehtävissä. Osittain olen tehnyt tätä verkostoituakseni ja voidakseni laittaa nämä CV:hen palkkatyön saamisen helpottamista varten. Toisaalta alallani työllistytään enemmänkin tutkinnolla kuin osaamisella ja kokemuksella.

Monet vapaaehtoistahot ovat hyvin järkeviä ja kohtuullisia, pikkujäsenyysmaksulla saa huomattavia etuja ja vapaaehtoisena saa toimia vaikka kerran vuodessa. Sitten taas toinen ääripää ovat valtakunnalliset järjestöt, jotka vaativat matkojen päälle yhden työpäivän verran uurastusta kuukaudessa ja 'sitoutumista' samalla, kun palkallinen katsoo vierestä. Jos meinaa tiedustella sitä, että riittäisikö vähempi, vastaukseksi tulee kiertelyä ja kaartelua ja pientä painostusta sen suuntaan, että vapaaehtoisuus pitää sitten lopettaa, jos ei ole "aikaa" eli jos ei ole valmis tekemään jotain mielivaltaista määrää kuukaudessa. Osittain pidän näitä kohtuullisena, että voi tehdä vaikka 2h kuussa kotoa, mutta jossain muualla saatetaan vaatia 8h/kk plus matkat tai sitten vilautellaan sitä, että se on kaikki tai ei mitään eli tulee "potkut" jos ei pysty venymään.

Onko vapaaehtoistyö osa kuntouttavan työtoiminnan ja ilmaistyön jatkumoa, jossa sadat tuhannet suomalaiset ovat osallisena? Onko tämä jossakin mielessä huijausta siten, että vähemmistö saa palkkaa ja loput tekevät hommat ilmaiseksi? Erityisesti viittaan nyt tässä tällaiseen vapaaehtoisuuteen, jossa pitää kilpailla vuoroista ja/tai pyrkiä tekemään huomattavia palveluksia tai sitten ei saa osallistua ollenkaan. Onko tämä joku psykologinen kikka, jolla yritetään teetättää mahdollisimman paljon ilmaista työtä vai onko tässä järkeä?