Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poika ei halunnut ylioppilasjuhlia
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Minut pakotettiin pitämään ykioppilasjuhlat. Olen yhä 8 vuoden jälkeen hieman katkeralla mielellä. Itkin paniikissa, kun piti ottaa valokuvia ja samalla varoa, ettei meikit leviä. Sukulaiset käy arvostelemassa todistuksen.
pojan todistus oli sivussa, ei kaikki nähneet edes, oli loistava todistus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole juhlijatyyppiä ja omat yo - juhlat ahdisti todella. Jotenkin suostuin. Todistuksen pidin piilossa. Sitä ei ole nähnyt kukaan.
Oman pojan tuloksia odotellaan. Ei juhlia halua ja ei meillä ole ketä kutsuakaan. Minun juhlissa aikoinaan oli vanhempieni lisäksi vanhempieni lukuisat sisarukset, veljeni, joitain sukulaisia. Kenenkään ei heistä ole mahdollista enää juhliin tulla. Käydään syömässä perheenä. Satsataan lahjaan.
Ei millään pahalla, mutta aika surullisen kuuloista, että teidän perheellänne ei ole elämässänne ketään, jonka voisitte kutsua lapsenne ylioppilasjuhliin. Toivottavasti lapsenne oppii hiukan sosiaalisuutta eikä eristäydy samalla tavalla.
Eihän sitä kaikilla ole. Jos suku on tosi pieni ja kaikkien kanssa ei ole koskaan ollut tekemisissä, vain jotain vanhoja ja sairaita ihmisiä niin ketä voisi kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole juhlijatyyppiä ja omat yo - juhlat ahdisti todella. Jotenkin suostuin. Todistuksen pidin piilossa. Sitä ei ole nähnyt kukaan.
Oman pojan tuloksia odotellaan. Ei juhlia halua ja ei meillä ole ketä kutsuakaan. Minun juhlissa aikoinaan oli vanhempieni lisäksi vanhempieni lukuisat sisarukset, veljeni, joitain sukulaisia. Kenenkään ei heistä ole mahdollista enää juhliin tulla. Käydään syömässä perheenä. Satsataan lahjaan.
Ei millään pahalla, mutta aika surullisen kuuloista, että teidän perheellänne ei ole elämässänne ketään, jonka voisitte kutsua lapsenne ylioppilasjuhliin. Toivottavasti lapsenne oppii hiukan sosiaalisuutta eikä eristäydy samalla tavalla.
Kieltämättä surullusta on. Kaikki ovat niin etääntyneet esim tiedän ettei veljeni tulisi eikä lapsen isän puolelta tule ketään ja isäkään tuskin tulee. Ei voi mitään.
Voisiko siihen etääntyneisyyteen auttaa, että nähtäisiin edes joskus? Ja eikö teidän perheenne elämässä ole sitten ollut ketään muita ihmisiä? Jos sukua ei ole nähty vuosikymmeniin, niin eikö teillä ole ketään ystäviä tai perhetuttuja, joiden kanssa on sitten vietetty aikaa? En vain pysty ymmärtämään sellaista elämää, että se on vietetty kokonaan kodin seinien sisällä ilman muita ihmisiä, mutta kait jotkut elävät niin.
Kaikilla ei ole sukulaisia jotka juhliin vois pyytää.
Sitä ei kaikkien vaan tuu ajateltua.
Sellaisten joilla on sen seitsemän sisarusta ja serkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole juhlijatyyppiä ja omat yo - juhlat ahdisti todella. Jotenkin suostuin. Todistuksen pidin piilossa. Sitä ei ole nähnyt kukaan.
Oman pojan tuloksia odotellaan. Ei juhlia halua ja ei meillä ole ketä kutsuakaan. Minun juhlissa aikoinaan oli vanhempieni lisäksi vanhempieni lukuisat sisarukset, veljeni, joitain sukulaisia. Kenenkään ei heistä ole mahdollista enää juhliin tulla. Käydään syömässä perheenä. Satsataan lahjaan.
Ei millään pahalla, mutta aika surullisen kuuloista, että teidän perheellänne ei ole elämässänne ketään, jonka voisitte kutsua lapsenne ylioppilasjuhliin. Toivottavasti lapsenne oppii hiukan sosiaalisuutta eikä eristäydy samalla tavalla.
Kieltämättä surullusta on. Kaikki ovat niin etääntyneet esim tiedän ettei veljeni tulisi eikä lapsen isän puolelta tule ketään ja isäkään tuskin tulee. Ei voi mitään.
Voisiko siihen etääntyneisyyteen auttaa, että nähtäisiin edes joskus? Ja eikö teidän perheenne elämässä ole sitten ollut ketään muita ihmisiä? Jos sukua ei ole nähty vuosikymmeniin, niin eikö teillä ole ketään ystäviä tai perhetuttuja, joiden kanssa on sitten vietetty aikaa? En vain pysty ymmärtämään sellaista elämää, että se on vietetty kokonaan kodin seinien sisällä ilman muita ihmisiä, mutta kait jotkut elävät niin.
Ei voi auttaa. Ei tämä ole ihannetilanne ollenkaan, mutta tällä mennään. Olen yksipuolisesti pitänyt suhteita yllä ja jossain vaiheessa luovuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan ylioppilasjuhlat eivät ole pelkästään ylioppilaan juhla, vaan perheen ja suvunkin.
Itteminäylioppilaat voivat ottaa tämän huomioon, kun ovat jo täysi-ikäisiäkin.
AP, mitäs poika on mieltä, aikooko osallistua mummon järjestämiin juhliin vai jättääkö väliin?
Olisi ihan mielenkiintoinen näpäytys, jos ylioppilas jättäisi tulematta omiin juhliinsa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan ylioppilasjuhlat eivät ole pelkästään ylioppilaan juhla, vaan perheen ja suvunkin.
Itteminäylioppilaat voivat ottaa tämän huomioon, kun ovat jo täysi-ikäisiäkin.
Näinhän se on. Kyllä vanhemmat ovat tehneet vähintään yhtä suuren työn kuin ylioppilas, että se lapsi on saatu ylioppilaaksi.
Nuorelle voi myös opettaa siirtymäriittien merkitystä, juhlan erottamista arjesta, lähipiirin huomioimista, itsensä arvostamista, tapoja ja kulttuuria, jne.
Ei nuoren tarvitse oppia, että kaikessa mennään aina siitä missä aita on matalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa kovin harva ymmärtää, että ylioppilasjuhla on sen ylioppilaan oma juhla, ei äidin eikä mummon.
Jos ylioppilas itse ei juhlia halua, niitä ei tule pitää. On täysi-ikäinen ihminen päättämään tällaisesta asiasta.
Ei minunkaan toinen lapsi halunnut. Ei hän tuntenut edes ketään kuka pääsi samaan aikaan kun sai lakkinsa joulukuussa ja aikuislukiosta, heitä oli yhteensä alle kymmenen. Ei ollut koskaan nähnyt rehtoriakaan aikaisemmin. Koululla tarjottiin kakkukahvit. Siellä olin minä ja lapsen mummo ja vaari. Lakkikin oli sama mitä velikin oli käyttänyt muutama vuosi aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo järjestää, kun ylioppilaan omat vanhemmat eivät vaivautuneet järjestämään?
Vai mikä logiikka tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään sellaisia halunnut, mutta taivuin, koska se oli vanhemmille ja isovanhemmille tärkeämpi juttu kuin itselle. Eikä siihen omasta elämästä hukkunut kuin pari tuntia.
Näin tein minäkin. Viimeisen vieraan lähdettyä puutarhapönötysjuhlista kannoin kunnanjohtajan tuoman kunnan viirin roskikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä mummu! Kyllä se kuitenkin salaa sydämen syrjässä läikähtää kun juhlistetaan!
Mummu se siellä vain kiillottaa päänsä päällä olevaa sädekehää. Pitää kato päästä näyttämään kuinka mummu määrää miten suku toimii. Pääsee näin vielä mainostamaan naapurin mummoille kuinka on niin hyvempi ihminen kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva se on järjestää. Teinit puhuvat kaikkea tuollaista, vaikka sisimässään haluaisivat. Järjestäisin ehdottomasti.
Entä kun ei ole jaksamista tai rahaa. Annanko mummon vain järkätä juhlat itsekseen?
Kuinka moni vieras on menossa mummon järjestämiin juhliin, jossa poika ei ole paikalla?
Eikö nyt voi pienellä porukalla, vaikka kahvit ja kakut skruudata.
Yo-bileet on kuitenkin saavutus. Esim syntymässä ei ollut paljon hommia tai joulussa.
Alue: Aihe vapaa
Kieltämättä surullusta on. Kaikki ovat niin etääntyneet esim tiedän ettei veljeni tulisi eikä lapsen isän puolelta tule ketään ja isäkään tuskin tulee. Ei voi mitään.