Kenelle olet kateellinen ja miksi? rehellisesti!

mutta ketään ei tullut mieleen. Olen oikeestaan varsin vähään tyytyväinen.

kateellinen niille joiden raskaus on onnistunut ja joilla on lapsi.

kaikki muut elämän osa-alueet paremmin kuin hyvin: ihana mies, oma hyvinmenestyvä yritys, kaunis koti helsingin parhaalla paikalla, ihanat terveet lapset, paljon ystäviä... siis rahaa ja rakkautta riittää, mutta itsetuntoa syö tuo etten koskaan ole valmistunut ja tuskin valmistunkaan.

ootko ollut liikaa av:lla. Nauti elämästäsi ja aikaansaannoksistasi. Akateemisuus ei takaa onnea eikä älyä.

aina vaan kakaroiden hoitamista.

ei tämä akateemisuuden kaipuuni ole av:ltä lähtöisin. olen kärsinyt tätä samaa huonommuuden tunnetta jo 10 vuotta. olin aikoinaan se ' kaikista älykkäin' , josta piti tulla vähintäänkin lääkäri, di ja ekonomi samaan aikaan. arvostan akateemisuutta ja häpeän etten ole itse siihen yltänyt.

Tietenkin joskus haaveilen ja toivon yhtä jos toista elämääni, mutta en todellakaan ole kenellekkään katellinen. uskon, että omilla valinnoilla voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja omat ongelmat on kaikilla muillakin, vaikka ne ei ehkä päälle päin näy. Olen oikeastaan oikein tyytyväinen ja kiitollinen siitä mitä minulla on. Hyvä, kun sait taas minut muistamaan tuon.

Kuulostaa kliseeltä, mut oikeesti olen kateellinen naapureille.

Meillä on rahat aina vähissä, ei varaa mihinkään. Hyvä jos ruoka saadaan pöytään.

Naapureilla uus auto, tekevät koko ajan remonttia ja talo viimeisen päälle hieno.

Vaatteet uusinta muotia kaikilla, lapset merkkikuteissa.

Meillä minä ja mies kuljetaan vanhoissa ryysyissä, lapsille ostetaan kirpparilta tai H&M:ltä kun on varaa vain halvimpaan.

Sen tiedän, ettei naapurin emännän tulot ole sen suuremmat kuin minullakaan.. meillä siis sama määrä (pieniä) lapsia. Enkä usko että hänen mieskään tienaa kovin paljoo enempää kuin munkaan mies.

Mutta mistä niillä riittää rahaa?

Me ollaan aina peeaa.

niin hoidattekohan raha-asianne vaan vähän " huonommin" ?



Esim minä ja eräs ystänävi, molemmat yh, kaksi lasta, samat tulot. Mulla auto, tietokone, digikamerat, lomamatkat yms. hänellä ei mitään näistä, hän on aina pa, kaikista osamaksulainoista maksimit kasassa. minulla aina rahaa! En käsitä mihin hän laittaa rahansa, ettei ole näihin varaa mitä minulla, vaikka mullakin tulot alle naisten keskiarvon. Mutta olenkin kirjanpitäjä, ja siis tarkka täti :)

Rehellisesti, mulla on komea mies, fantastiset lapset, hieno talo, kaksi uutta autoa pihassa, juuri aloitin uudessa uraputkessa =)



Noh, ehkä mulla sais läskiä olla vähemmän, mutta siltikään en kadehdi hoikkia.

Itse olen aina flegmaattinen ja väsynyt enkä saa aikaan juuri mitään. Kotiakin siivoan veren maku suussa kun tuntuu etten millään jaksa. Olisi ihanaa olla sellainen koko ajan touhuava ihminen.

Ei siis mikään kulissiavioliittohelvetti. Samoin olen kateellinen kaikille, jotka pysyvät vaivattomasti hoikkina, tuuheatukkaisina ja hyväihoisina. Olen myös kateellinen niille, joilla on terveet lapset eikä tarvitse ravata kaikenmaailman terapioissa ja vielä maksaa itsensä niistä kipeäksi.

Ja olenpa vielä jollain tapaa kateellinen niillekin mammoille, joilla on ihania auttavaisia sukulaisia kaitsemassa lapsia milloin tahansa.

Itsevarmoille ja sanavalmiille ihmisille, jotka osaavat puhua small talkia ja hymyillä luonnollisesti vieraille ihmisille.

Vaikka kenelle siis! :)



Miksei vitonen muuten opiskele sitä tutkintoa hissukseen(harrastuksena vaikka), jos se niin harmittaa?

joka sai juuri kolmannen lapsensa. Esikoisemme ovat saman ikäiset ja mulla esikoinen on jäämässä ehkä ainoaksi. Näihin aikoihin mulle piti syntyä kakkonen muttei tulekaan kun meni kesken. Vaikka olen onnellinenkin ystäväni puolesta niin kyllä silti katkerat kyyneleet itkin kuultuani hänen vauvastaan.. Eli voin tunnustaa olen kateellinen.

haluaisin minäkin ammattiani vastaavan työpaikan ja palkan tekemästäni työstä.



Ja terveempi haluaisin olla.



Ehkä kadehdin vähän ihmisiä joilla on varaa harrastaa ohjattua liikuntaa, vaikka joogaa.



Ja niitä joilla riittää mielenkiinto kunnon ylläpitämiseen ja työhönsä.

ketään. Kun nyt oikein kovasti mietin, niin huomaan harmittelevani tilannettamme 10 kk -lapsen vanhempina tilanteissa, joissa tarvitsisimme lapsenvahtia. Apujoukot ovat vähissä.

miten on voinut olla niin huono tuuri, että ei ole ketään sukulaista, joka auttaisi edes hätätapauksessa.

mutta hieman kateus iskee kauniin ihmisen seurassa. Haluaisin olla kauniimpi. Rintani ovat kamalat imetyksen jälkeen, joten kaunis rintaisille olen kateellinen.

jolla on vakituinen työpaikka. Itse teen töitä yrittäjänä - ja tienaankin tosi hyvin - mutta stressi ja työajat on myös hervottomat.



Haluaisin tehdä paljon vähemmän töitä ja tuntea oloni turvalliseksi.

Sellaisia, kenen kanssa vietetään aikaa usein, käydään kylässä ja bilettämässä, hoidetaan lapsia yhdessä, jolle kerrotaan ilot ja surut jne..



Itsellä on ystäviä, tai no, sanoisinko että kavereita. Kaikilla on kiire omien perhekuvioidensa kanssa ja perheettömillä muuten vain kiire. Tapaamiset ovat harvassa, kerran kuussa ehkä nähdään...