Bonusvanhemmuus koetaan raskaaksi

Yh-äidin käenpojan elättäminen tulee uudelle miehelle kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Yh-äidin käenpojan elättäminen tulee uudelle miehelle kalliiksi.

En kyllä yhtään ihmettele, että Suomessa miehet valittaa, ettei naista löydy. Onneksi itse löysin muutama vuosi eron jälkeen ulkomaalaisen (ihan länsimaisen) miehen, joka ymmärtää, että parisuhteessa on kyse jostain ihan muusta kuin kenenkään elättämisestä tai yhteisestä taloudesta. Emme asu yhdessä, eikä ole tarkoituskaan ainakaan niin pitkään, kun on kotona asuvia lapsia. Kun lapsivaihe on ohi, niin ehkä sitten mietitään asumisjärjestelyt uudelleen.

Tiedän paljon eronneita suomalaisia naisia, joilla on lapsia. Joko he eivät ole aloittaneet uutta parisuhdetta eron jälkeen tai elävät uudessa suhteessa siten, että ihan itse elättävät itsensä ja lapsensa puoliksi exänsä kanssa. Kulut on mahdollista jakaa reilusti silloinkin, kun toisella on lapsia.

Tuollainen elättämisen konsepti on ihan omituinen suomalaisessa kulttuurissa. Eihän Suomessa edes avioliitossa, jossa on vain yhteisiä lapsia, ole tapana, että mies elättäisi naisen ja yhteisten lastenkin kulut maksetaan lähes aina puoliksi.

Ja mitä bonusvanhemmuuteen tulee, niin en ymmärrä, miksi siitä aina puhutaan niin negatiivisesti. Ei siihen ryhtyminen ole pakollista, joten eivätköhän ne siihen ryhtyvät tee sillä tavalla ihan omasta tahdostaan. Kaikenlainen vanhemmuus on raskasta aika ajoin ja on ihan ok sanoa se ääneen ja keskustella asiasta. Se ei tee kenestäkään huonoa bonusvanhempaa tai huonoa ihmistä.

Monilla on erittäin läheiset ja lämpimät välit bonuslapsiinsa ja se suhde voi kestää läpi elämän, vaikka se puoliso ja  bonuslapsen biovanhempi kuolisi ennen bonusvanhempaa tms. Siis vanhemmiten bonuslapsi ja  bonuslapsenlapset voi olla todella läheisiä bonusvanhemmalle sittenkin, kun se lapsi on jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh-äidin käenpojan elättäminen tulee uudelle miehelle kalliiksi.

En kyllä yhtään ihmettele, että Suomessa miehet valittaa, ettei naista löydy. Onneksi itse löysin muutama vuosi eron jälkeen ulkomaalaisen (ihan länsimaisen) miehen, joka ymmärtää, että parisuhteessa on kyse jostain ihan muusta kuin kenenkään elättämisestä tai yhteisestä taloudesta. Emme asu yhdessä, eikä ole tarkoituskaan ainakaan niin pitkään, kun on kotona asuvia lapsia. Kun lapsivaihe on ohi, niin ehkä sitten mietitään asumisjärjestelyt uudelleen.

Tiedän paljon eronneita suomalaisia naisia, joilla on lapsia. Joko he eivät ole aloittaneet uutta parisuhdetta eron jälkeen tai elävät uudessa suhteessa siten, että ihan itse elättävät itsensä ja lapsensa puoliksi exänsä kanssa. Kulut on mahdollista jakaa reilusti silloinkin, kun toisella on lapsia.

Tuollainen elättämisen konsepti on ihan omituinen suomalaisessa kulttuurissa. Eihän Suomessa edes avioliitossa, jossa on vain yhteisiä lapsia, ole tapana, että mies elättäisi naisen ja yhteisten lastenkin kulut maksetaan lähes aina puoliksi.

Ja mitä bonusvanhemmuuteen tulee, niin en ymmärrä, miksi siitä aina puhutaan niin negatiivisesti. Ei siihen ryhtyminen ole pakollista, joten eivätköhän ne siihen ryhtyvät tee sillä tavalla ihan omasta tahdostaan. Kaikenlainen vanhemmuus on raskasta aika ajoin ja on ihan ok sanoa se ääneen ja keskustella asiasta. Se ei tee kenestäkään huonoa bonusvanhempaa tai huonoa ihmistä.

Monilla on erittäin läheiset ja lämpimät välit bonuslapsiinsa ja se suhde voi kestää läpi elämän, vaikka se puoliso ja  bonuslapsen biovanhempi kuolisi ennen bonusvanhempaa tms. Siis vanhemmiten bonuslapsi ja  bonuslapsenlapset voi olla todella läheisiä bonusvanhemmalle sittenkin, kun se lapsi on jo aikuinen.

Näin! Meillä ei ole tarvinnut hyysätä ja hoitaamiehen lapsia, ja silti olemme läheisiä. Eihän  hänen lapsiaan ole hoitaneet ja kuskanneet miehen vanhemmatkaan, eli isovanhemmat, tai lapsen kaverit, ja silti he ovat hänelle läheisiä. Tuo on ihan sontapuhetta ettei bonusvanhempi voi olla läheinen lapsen kanssa jos ei ole tämän kakkapyllyä pessyt. Ei lepsen tuleva aviopuolisokaan tuota ole tehnyt, ja silti ovat onnellisia ja rakastavat toisiaan.

Meillä ainakin on hyvät ja lämpimät välit vaikka miehen lapset on olleet vain käymässä aina sen 6yötä kuussa ja lomat päälle, enkä ikinä ole ottanut mitään vetovastuuta heidän asioistaan, mies on ostanut heidän tarvitsemansa ja tehnyt heidän ruuat sun muut. Itse olen saanut olla se kyselijä, keskustelija, filosofisten pohdintoijen kuuntelija ja ohjaaja, elämän eri tilanteissa neuvoja. Lapset ovat soittaneet minulle aina kun heillä on ollut jokin kaverisuhteisiin tai särkyneeseen sydämeen liittyvä asia sydämellään, tai jokin syvällinen pohdinta. HEidän vanhempansa eivät kumpikaan ole oikein hyviä sellaisessa.

Ei ole raskasta laisinkaan.

Emmä oikein tiedä, ku o omiakin niin ei jaksa kantaa murhetta toisten kakaroista. Seksiä on kuiteski kiva saada säännöllisesti.

N41

Tunteeko kukaan bonusvanhempi oloaan täysin ulkopuoliseksi? Meillä on tilanne, että minä bonusvanhempana (miehenä) jään täysin paitsioon. Puoliso viettää kaikki illat lapsensa kanssa tv:tä katsoen, eikä meillä taas tänäkään viikonloppuna ollu yhtään yhteistä aikaa ihan aamuja lukuunottamatta.

Alkaa pikkuhiljaa tämä keväällä alkanut tilanne ärsyttämään, varsinkin kun puolisoa ei tunnu kiinnostavan tämä suhde sen vertaa, että järjestäisi meille sitä yhteistä aikaa... lapsen isä ei ole kuvioissa ollenkaan, joten yhteistä aikaa ei tule tuotakaan kautta. Alkaa tuntumaan tämä mukavasti alkanut suhde vähän paskalta diililtä.