Mitä huonoja puolia koiran omistamisessa? Puhukaa mut pois koiranhankinnasta
Asutaan omakotitalossa, ei lapsia. Ollaan hyvätuloisia joten voimme huolehtia koiran lääkäri- ja elinkuluista. Olemme urheilullisia ja valmiita ulkoiluttamaan koiraa. Olen hyvin eläinrakas ja haluaisin pienen koiran niin että sydäntä särkee. Teemme molemmat töitä kotoa käsin.
Mutta, emme välttämättä asu tässä kauaa. Miehellä on työ joka saattaa johdattaa meidät ulkomaille tulevaisuudessa. Matkustamme myös paljon eikä meillä ole vapaita koiravahteja saatavilla.
Olen ajatellut sellaista pientä allergiakoiraa jonka voisi ottaa reppuun tarvittaessa. Koira kulkisi kaikkialla minun mukanani, ruokakaupasta ulkomaille.
Vakuuttakaa mut että koira on huono idea!
Kommentit (27)
Se, kun koira alkaa sairastelemaan ja sydän sykkyrällä odotat sitä hetkeä, kun on päätettävä luopumisesta. Ja se piikille vieminen ja hyvästien jättäminen. Se on raastavaa. Mutta ne vuodet ennen sitä olivat kyllä ihania.
Vierailija kirjoitti:
Ap haaveilee käsilaukkukoirasta. Osta pehmolelu.
Minäkin otan käsilaukkukoiran eläkepäiviksi. Koiria on ollut jo yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla asuvana voin kertoa että koira on viimeinen asia, jonka haluat ostaa jos aiot ulkomaille.
Suomeen tai minnekään muualle matkustaminen on sata kertaa hankalampaa koiran kanssa.
Käsilaukkukoira kulkee helposti mukana. Olen asunut ulkomailla koiran kanssa eikä ollut mitään ongelmia.
Mä en ole asunut kuin Euroopassa: Itävallassa, Saksassa, Ranskassa ja nyt Ruotsissa. Jos olisin eläimen tähän ottanut mukaan niin olisin asunnoton. Aivan järkyttävän vaikeaa löytää asuntoja jo nyt ja eläimen kanssa se olisi yhtä he*ttiä. Ei ikinä jos ei ole varaa ostaa omaa asuntoa aina kohdemaasta. Lisäksi suurin osa asunnoista on todella huonosti äänieristetty ja saisi olla aika kovahermoinen koira, että kestäisi sitä elämää.
Meillä oli pieni koira 13.5 vuotta. Matkustaminen on aina enemmän tai vähemmän säätämistä koiran kanssa kuten ihan arjen asiatkin. Koira kulki aina mukanani joko kävellen tai rattaissaan. Kun koira oli niin en kokenut että mikään asia olisi ollut ylipääsemättömän hankala ratkaista mutta nyt kun koiraa ei enää ole tajuan kuinka paljon siinä oikeastaan oli säätöä.
Ihan muutama esimerkki; rannalle tai altaalle koiraa ei voi ottaa, museot ja kirjastot yms myös kiellettyjä. Koira matkusti mukana tosi paljon niin Suomessa kuin ympäri Eurooppaa.
Pidempää aikaa emme asuneet ulkomailla, maksimissaan kolme kuukautta kerrallaan.
Ulkomailla ei ole vastaavaa eläinklinikka toimintaa kuin täällä Suomessa. Kivunhoito on tikkuista, antibiootteja jaetaan toki joka vaivaan. Jos koira ei huuda kivusta, niin sitä ei välttämättä pidetä kipeänä. Esimerkiksi sappirakon mukoseelesta ei ole edes kuultu. Jos pentu on sairaampi tapaus, niin siinä sitten ollaan sydän sykkyrällä kun hoitoa ei ole tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla ei ole vastaavaa eläinklinikka toimintaa kuin täällä Suomessa. Kivunhoito on tikkuista, antibiootteja jaetaan toki joka vaivaan. Jos koira ei huuda kivusta, niin sitä ei välttämättä pidetä kipeänä. Esimerkiksi sappirakon mukoseelesta ei ole edes kuultu. Jos pentu on sairaampi tapaus, niin siinä sitten ollaan sydän sykkyrällä kun hoitoa ei ole tarjolla.
Missä näin on? Olen ulkomailla vienyt koirani 24/7 klinikalle ja apua saatiin.
Paperit ja rokotukset on hyvä olla kunnossa vaikka ei edes matkusta. Hotellit ilmoittavat ovatko lemmikkiystävällisiä. Esim. Booking.comissa voi laittaa haun lemmikit sallittu.